All through the town

Tällä viikolla olemme metsästäneet esiintymisvaatteita Lukan tanssiryhmän kevätesitykseen. Listalla on yksivärinen t-paita, farkut, henkselit ja 'conversetyyliset korkeavartiset tennarit'. Onneksi Luka muutenkin tarvitsi tuoreita arkivaatteita eikä listalla ollut mitään tämän kummempaa. Farkut ja t-paita eivät tuottaneet päänvaivaa, ja tennaritkin löytyivät edullisesta urheilukaupasta 10 punnalla (joo ei todellakaan Converset).

Henkselit sen sijaan, huh huh! Kolusin läpi perusmarketit ja keskustan kauppakeskuksen vaateliikkeet (H&M, Bhs, Next, Zara, Primark) ja vaatteita myyvät muut liikkeet (Marks & Spencer, Debenhams ja jopa Poundlandin), ja kaikissa myyjät pyysivät anteeksi ja totesivat ettei henkseleitä yksinkertaisesti myydä erikseen, vaan ainoastaan housuissa kiinni, jos ollenkaan. Esitykseen on vielä 22 päivää, joten päätin luovuttaa ja yrittää nettikaupoista. Henkkamaukan nettikaupasta lasten henkselit olivat kaikki myyty loppuun lukuun ottamatta keltaisia tyttövauvojen polka dot henkseleitä. Koska koitan välttää vaatteiden ostamista ylipäätään, en tunne paikallisia nettikauppoja. Amazoniin vei siis tieni ja tilasinkin sitten £2.69 hinnalla poikien henkselit kotiinkuljetuksella. Toimitusaika on 3-23 päivää, joten jännäksi menee.

Onko noi palmuja? Oikeesti? Millä leveysasteilla me ollaan??

Lisää päänvaivaa tanssiesityksestä saatiin kun maanantaina Lukaa tunnille viedessäni kuulin ohimennen toisen vanhemman mainitsevan lipuista tanssiopettajalle. O-ou. Arvatkaa olinko ihan autuaasti unohtanut tässä henkselihärdellissä, että esitykseen on ostettava liput. Otin asian tunnin jälkeen opettajan kanssa puheeksi ja sain kuulla, että liput on (jo nyt 22 päivää ennen näytöstä) loppuun myyty! Naamani taisi vähän venähtää tässä kohden, ja tanssiopettaja lupasi yrittää järkätä meille yhden lipun. Ja nyt se yksi lippu on meille varattu ja maksettu - hieman ärsyttää, kun itse asian kokonaan unohdin ja nyt ei päästä kaikki esitystä katsomaan.

Leksalla sen sijaan oli tänään kiva päivä. Posti toi viimeinkin synttärilahjan, ihanan punaisen bussin. Leon on kuunnellut Wheels on the bus-videota Youtubesta varmaan joka päivä, ja on oppinut siitä jo monia sanoja. Kaupungillä kulkiessa poika hihkuu "Bus - bussi!" kun linja-auto vilahtaa ohi, lisäksi sanavarastoon on ilmaantunut biisissä mainitut termit "up and down" ja "baby" (englanninkielisessä bussilaulussa on moooonta säkeistöä enemmän kuin suomenkielisessä, ja siinä sen lisäksi että pyörät ne pyörivät ja ihmiset ne ajella hytkyttävät, myös mm. vauvat itkevät, lapset nauravat ja äidit hyssyttelevät).

Tänään kävimme myös tutustumassa Leonin tulevaan päiväkotiin (nursery). Hoitopaikka on Lukan primary schoolin yhteydessä ja Leonille on tarjottu hoitopaikkaa arkipäiville puolesta päivästä neljään alkaen elokuun lopulta. Tällainen osapäivähoito on täällä ilmaista 3 vuotta täyttäneille kunnallisessa päivähoidossa, vähän niin kuin eskari Suomessa.

Meno hoitopaikassa oli aika samanlaista kuin meille tutummissa päiväkodeissa Suomessa. Päiväkotilasten ei tarvitse pitää koulupukua ja lapset ulkoilevat omalla pihalla päivittäin säässä kuin säässä (ei mitenkään itsestäänselvyys täällä päin) ja jopa kasvattavat vihanneksia omassa puutarhassa. Päiväkoti tarjoaa pienen välipalan muksuille ilmaiseksi. Tädit vaikuttivat kaikki tosi mukavilta, ja vakuuttivat että Leon tulee sopeutumaan hyvin, vaikkei vielä englantia osaakkaan, heillä on runsaasti kokemusta ulkomaalaisista lapsista. Kiva fiilis jäi, ja Leonkin sanoi tykänneensä ainakin näin ensinäkemältä.