Katsaus opintoihin

Maanantaina oli ensimmäisen yliopistokurssin esseen palautuspäivä ja näin Social work law and policy -opintojakson policy osuus on taputeltu. En ole varma miten kääntää policy suomeksi tässä yhteydessä. Ei se ole ihan sosiaalipolitiikkaa, eikä se ole ihan pelkkää menetelmätapaakaan. Vähän siltä väliltä. Heti perään tällä viikolla alkoi toinen moduuli, Human development and family context - kehityspsykologiaa. 

Luennolla: Teetä ja kehityspsykaa.

Kurssiohjelma on ihan yhtä täyteen pakattu kuin politiikkakurssillakin oli. Kaikkeen tuntiopetukseen osallistuminen on pakollista - jos poissaoloja tulee yli kolmannes opetukseseta, arvosanaksi saa automaattisesti minimin mitä kurssin läpäisemiseen vaaditaan. Opetusta on maanantaista keskiviikkoon kello 10 - 15.30, ja loppuviikon päivät ovat "study"-päiviä, eli tavallaan vapaata, mutta silloin pakerretaan kurssitehtäviä. Meillä ei ole lainkaan tenttejä, vaan sen sijaan kurssityöt ovat esseitä, ryhmätöitä tai esimerkiksi vielä tämän kevään aikana DVD:lle kuvattava roolileikki jossa eläydytään sosiaalityöntekijän (postgraduate-opiskelija) ja asiakkaan (undergraduate) rooliin. Tuskin maltan odottaa.

Tällä kehityspsykologian kurssilla tehtävänä on havainnoida yksilöä kolmen tunnin ajan ja kirjoittaa siitä teoriaa reflektoiva raportti ja analyysi 4000 sanalla. Yksilö voi olla missä elämän vaiheessa vain, ja häntä voi havainnoida missä tilanteessa vain. Haastavaksi tehtävän minulle tekee sen, että Skotlannissa tuntemani henkilöt perheeni ulkopuolella voi laskea yhden käden sormilla. Onneksi palautuspäivä on vasta maaliskuun lopussa, tässä on hyvin aikaa heittää verkot vesille ja löytää jokin sopiva kohde.

Opintoja on takana neljä viikkoa - ja neljä viikkoa olen miettinyt mitä ihmettä teen kaikille englannin kielen uusille sanoille, joita kuumeisesti luennoilla kirjaan muistikirjojen marginaaleihin ja alleviivaan lukemistani artikkeleista. Ja sitten sen keksin. Kerään ne kokoon ja laitan ne tänne blogiin muistiin - ja ehkä tänne joskus eksyy joku toinen englantia työssään tai opinnoissaan tarvitseva sosiaalialasta kiinnostunut ja näistä on jotain hyötyä jollekulle muullekin. Itse ainakin olisin ollut aika iloissani tällaisista listoista IELTS-testiin valmistautuessani, tarttuessani ensimmäiseen englanninkieliseen sosiaalialan oppikirjaan ja kirjoittaessani ensimmäistä esseetäni.

Ensimmäisessä listassa on ensimmäisellä Social work law and policy -kurssilla vastaan tulleita sanoja. Osa liittyy olennaisesti sosiaalialaan (kuten jälkihuolto tai omaishoitaja) ja muut ovat muuten vain akateemisessa tekstissä vilahtelevia termejä (esim. austerity tai reinvigorate). Esseeni aiheesta johtuen mukana myös muutama maahanmuuttajuuteen ja lastensuojeluun liittyvä termi.

Tässä linkki dokumenttiin. Asettelin sen siten, että siitä voi halutessaan pitää itselleen vaikka pienen sanakokeen printtaamalla ja taittamalla. Ei, en tosiaankaan osaa näitä kaikkia ulkoa itsekään.

Olen oikeastaan yllättynyt siitä, miten hyvin olen pärjännyt skottiyliopistossa englannillani - en ole ikinä ollut siinä mitenkään  järisyttävän hyvä, vaikka olen sitä työkielenäkin käyttänyt viime vuosina. Yhtä juttua olisin kyllä kaivannut IELTS-kokeeseen kaiken sen nyt sisällyttämän lisäksi: kuuntelutreeniä, jossa pitää ymmärtää mitä paikkallismurteella keskustellaan kuuden-kahdeksan hengen ryhmässä, kun ympärillä keskustelee samasta aiheesta 50 muuta henkeä samassa luokkatilassa - ja ottaa osaa keskusteluun kuulostamatta ihan täysin tanelilta, kun ei ole ehtinyt kuulla/ymmärtää kuin lauseen siltä ja toisen täältä.

Vähän taustaa: hakuprosessi

Ajatus hakemisesta yliopistoon ulkomaille syntyi tosi nopeasti ja yllättäen.

Olen valmistunut sosionomiksi syksyllä 2012. Tämän jälkeen ajatus jatko-opinnoista sosiaalityöntekijäksi ovat olleet koko ajan muhimassa jossain takaraivossa. Olen jonkinverran googletellut ja todennut etteivät sosiaalityön opinnot yliopistossa ole ihan yksikertainen rasti lappeenrantalaiselle perheenäideille - oli sitten kokopäivätöissä tai ei. Vaihtoehtona olisi työn ohella avoimien yliopisto-opintojen suorittaminen Lappeenrannassa parin vuoden ajan, kunnes olisin kelpoinen hakemaan suoraan parin vuoden (?) maisteriohjelmaan (esimerkiksi Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon tai Joensuuhun). Tai sitten voisin hakea kandinopintoihin ja edetä sieltä maisteriohjelmaan vähän perinteisempää tietä - edelleen monen sadan kilometrin päässä kaupungista jossa lapsilla on päiväkoti, pian koulu, isovanhemmat, koti ja vanhempien työpaikat. 

Viime keväänä pitkällinen pohdintatyömme Kain kanssa päätyi lopputulemaan: Me lähdetään ulkomaille, ainakin vähäksi aikaa. Eurooppa on ihan tuossa käden ulottuvilla, me osataan kieliä, lapset ei ole vielä kouluiässä ja ylipäätään kun listasimme perinteisesti plussia ja miinuksia - vaaka kallistui lähdön puolelle. Tässä kohtaa avoinna vielä oli kysymys, mitä me siellä sitten tehtäisiin. Töitä toki - mitä töitä? Turistirysässä Espanjassa? Saisinko palkkatöitä omalta ajalta vaikka jossain yhdistyksessä? Ja tätä kautta se ajatus kulki, kun tajusin että ulkomailla sosionomin tutkinto ymmärretään todellakin kokonaisena Bachelor's degreenä - kandin tutkintona, jolla voin jatkaa suoraan maisterin ohjelmaan. Helpompaa lähteä pariksi vuodeksi meren yli kuin ties miten pitkäksi ajaksi Kuopioon, kun asunto pitää kuitenkin myydä tai vuokrata, työpaikka jättää ja lasten erota isovanhemmista, kavereista ja tutusta päiväkodista.

Opiskeluun päätyminen rajasi vaihtoehdoksi Britteinsaaret, missä kielitaito riittäisi minulla opiskella ja Kailla saada työ, jolla voisi elättää meitä kun pyristelen Kelan opintoetuuksilla. Sosiaalityön maisteriopinnot puolestaan rajasivat kohteeksi noin Imatran kokoisen Stirlingin kaupungin Keski-Skotlannissa. Okei, syynä oli myös puhdas raha - Stirlingissä lukuvuosimaksu on 4000 puntaa, kun esimerkiksi Edinburghissa se on £9000.

Tein päätöksen hakemisesta toukokuussa. Kirjoitin personal statementia kaksi viikkoa, pyysin suosituskirjeen opinnäytetyöni ohjaajalta ja jätin hakemuksen UCAS-portaalin kautta kuun lopussa.

Sain kesäkuussa yliopistolta vastauksen: olin läpäissyt ensimmäisen seulan ja minun tuli suorittaa Task two - kirjallinen tehtävä, jossa vastasin kysymyksiin oppimismotivaatiostani ja näkemyksistäni sosiaalialan haasteista. 

Elokuun lopussa sain koululta conditional offerin - tarjouksen opiskelupaikasta sillä ehdolla, että saavuttaisin englanninkielen kielikokeessa tarvittavan pistemäärän. Kävin Helsingissä IELTS-testissä 20.  syyskuuta. Testin hinta oli suolainen 225 euroa, minkä vuoksi olin jättänyt sen suorittamatta etukäteen, vaikka sen hyväksytty suorittaminen vähintään tasolla 6.5 oli kirjattuna jo yliopiston pääsyvaatimuksiin kaikille kansainvälisille opiskelijoille. Yritin jopa luikerrella siitä irti kirjoittamalla hakemuksen liitteeksi vapaamuotoisen kirjeen siitä miten olen opiskellut ja käyttänyt englantia opinnoissa ja työelämässä, mutta turhaahan se oli. 

Ensimmäinen posti nimellä Mrs Jenni!

Testin tulokset tulivat postissa eilen: sain over all pisteiksi 8 (maksimi on 9). Lukeminen ja kuuntelu olivat menneet parhaiten, molemmista 8.5. Kirjoittaminen oli tökännyt tosi pahasti ja tämän tulosta stressasin kaikkein eniten, olin lähes varma etten millään saavuta edes koulun minimivaatimustasoa 6 - mutta sainkin arvosanaksi 7. Tehtävänä oli kirjoittaa 20 minuutissa vertaileva kuvaus kirjaston pohjapiirroksesta eri vuosina (mikä oli paljon helpompaa kun olisi ollut kirjoittaa esimerkiksi pylväsdiagrammeista, mihin olin valmistautunut) ja 40 minuutissa essee valtion vastuusta televisioväkivallan ja väkivaltarikosten välisessä suhteessa. Aika loppui totaalisesti kesken ja olen varma etten päässyt vaadittuun sanamäärään, mikä saattoi verottaa jopa 0.5 pistettä. Puheosio oli noin vartin haastattelu, jossa olin hermostunut ja höpötin liian nopeasti mitä sylki suuhun toi - mutta sain tästä 7.5. Ihan hyvin siis kaiken kaikkiaan - ja pääasia on, että opiskelupaikka on varma!