Työharjoittelu etenee

Olen ollut työharjoittelussa jo kohta kuukauden. Tässä sekalaisia huomioita ja kuvia lähinnä työmatkan varrelta. Falkirk on vähän vajaan tunnin matkan päässä Stirlingissä, ja bussi huristelee monen pienen suloisen kylän läpi ja halkoo osan matkaa maaseudulla. Mikään ei piristä aamua niin kuin bussin täyttävä lannan tuoksu ja ikkunoiden takana vilistävät lehmät, lampaat ja hevoset (en ole missään muuten ikinä koskaan elämässäni nähnyt niin paljon maatilaneläimiä auton ikkunasta kuin Skotlannissa).  

Tältä näytti bussin ikkunasta yhtenä aamuna kello ysin jälkeen, puolimatkassa työharjoitteluun, kun bussin moottori sanoi pum ja savun haju täytti matkustamon. Saimme onneksi odotella bussissa kunnes seuraava linjuri nappasi meidät kyytiin, enkä edes myöhästynyt.

Tässä kuvassa oikealla ylhäällä on mm. Stirlingin linna, mutta siitä ei sumulta näe varjoakaan.

Ihan toisena aamuna pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa oikean elokuvista tutun aamuisen hernerokkasumun, niin tiheän, että sen tunsi ihan pisaroina kasvoilla. Ihme kyllä, sumu hälveni puolessa tunnissa ja loppupäivän paistoi aurinko melkein pilvettömältä taivaalta aina iltaan asti.

Yhtenä iltapäivänä Ochileille oli käynyt sama kuin satumaailma Fantasialle Never Ending Story -tarinassa, tai näytti ainakin kovasti siltä, että Nothing oli ne nielaissut. 

Vielä sääilmiöitä, tässä skotlantilainen syyspäivä: paistaa ja sataa, ja käytössä ovat sekä sateenvarjo, että aurinkolasit. Syksyn värit ovat myös hiipineet kaupunkiin. Parhaimman väriset vaahterat tähän mennessä olen bongannut Tescon parkkipaikalta ja keskustan parkkitalon pihalta, jonka ohi bussi huristaa joka aamu (ei kovin kuvauksellisia kohteita).

Tässä on meidän toimiston keittiön teetaivas - kaikki kaikkien käytössä, firman piikkiin. Makuina perinteisten mustan teen (tuo suuri sininen laatikko taustalla) ja vihreän teen lisäksi vaikkapa mansikka-mango, granaattiomena, ananas-greippi, kamomilla-hunaja, inkivääri ja mitä näitä nyt on.

Ei-natiivi kielitaitoni on käynyt ilmi työharjoittelussa useaan otteeseen. Tutustumiskäynnillä mielenterveystoimistoon istuin odotushuoneessa vartomassa työntekijää, joka ottaisi minut vastaan ja esittelisi paikkoja. Ovenrakoon tuli nainen, joka mumisi s-kirjaimella alkavan sanan. Sen sijaan että olisin reippaasti pyytänyt häntä toistamaan, halusin ymmärtää, että hän kysyi olenko student. Vastasin myöntävästi, ja nainen johdatti minut käytäviä pitkin, niin monesta ovesta läpi että menin laskuista sekaisin ja portaita yläkertaan pieneen vastaanottohuoneeseen. Nainen esitteli itsensä, ja vastasin omalla nimelläni, kuten tapoihin kuuluu. Nainen katsoi kummissaan minua ja sitten papereitaan. "No, your name is Sarah", hän vastasi. Pudistin päätäni ja toistin nimeni selittäen, että olen opiskelija tutustumiskäynnillä. Työntekijä teki rehellisen face palmin ja totesi itsekseen "I brought up the wrong person!" Pyytelin kamalasti anteeksi väärinymmärrystä, ja nainen saattoi minut kaikkien ovien ja käytävien läpi takaisin odotusaulaan, josta oikea ihminen tulikin minut pian noutamaan.

Toisella tutustumiskäynnillä sosiaalitoimistoon kerroin keissistä jonka parissa työskentelin - nuoresta miehestä jolla on vasta diagnosoitu autismin kirjon oireyhtymä ja joka on jättänyt yläasteen kesken pari vuotta takaperin. Työntekijä tuijotti minua suurin piirtein suu auki 'A 70-year-old who's just been diagnosed with an ASD as is still in high school?!' Niin, kyllä seventeen voi minun suustani kuullostaa seventyltä.

Opin myöskin koko ajan uusia skottilaisia ilmauksia. Viimeisimpänä the noo [thö nyy], mikä tarkoittaa 'juuri nyt', ja jota käytetään vaikkapa vastauksena kysymykseen 'milloin olet lähdössä?' (I'm goin' the noo) tai lauseessa 'minulla on se nyt mukana' (I've go' it with me the noo). 

Tämä ihana pieni paikka on Larbertissa. Taimpana junasilta, sitten pieni yksikaistainen kävely/autosilta ja silta, jolla seisoin kuvaa ottamassa, on iso kaksikaistainen autosilta + kävelytie. Harmi etten muistanut ottaa kunnon kameraa kotoa mukaan, vaan joudun tyytymään huonosti valottuneisiin kännykkänäpsyihin.

Toinen paikallinen ilmaus tuli esille kun kuuntelin keskustelua asiakkaan ja työntekijän välillä. Puheenaiheena oli doctor's line, joka oli running out, eli loppumassa. Keskustelussa mainittiin apteekki, puhelinsoitto, ja kirjeen saaminen. Mitä luulet, mitä asiakas oli yrittänyt tehdä?

a) uusia reseptiä

b) uusia sairaslomaa

c) saada lisää lääkkeitä

Vastaus: b) uusia sairaslomaa. Line ei tässä yhteydessä tarkoita puhelinlinjaa, eikä sillä ole tuon taivaallista tekemistä lääkkeiden eikä reseptien kanssa, vaan se tarkoittaa sitä riviä tekstiä, jonka lääkäri raapustaa paperille todeten henkilön työkyvyttömyyden. Ajatella, että jouduin käyttämään ulkomaalaiskorttini ja pyytämään selitystä työkavereilta, sanakirja oli ihan hukassa tämän kanssa.

Kosteutta ilmassa ja kodissa

Koko viikon sää on ollut harmaa. Aamuisin säätiedotus uhkaa aina sadetta, mutta useimmiten pieni kuuro on roiskaissut vain iltaisin, kun muun ajan taivas on vaihtelevan pilvimassan peitossa. Kauppareissulla huomasimme, että joen vesi oli alempana kuin koskaan, paljastaen pari metriä mutaa joen uoman laidoilta ja pohjasta törrötti kaikenlaisia karahkoja jotka yleensä ovat piilossa.

Suuntasimme Homebaseen, joka on vähän niinkuin K-rauta - kodin ja puutarhan remppaan ja ylläpitoon kaikenlaista. Löysimme pitkään etsimämme ötökkäsprayn. Meidän olkkarissa mattojen rajassa vilistelee silloin tällöin tumman ruskeita koppiksia, joiden toivon olevan vain ällöttäviä mutta vaarattomia... lisäksi vieraanamme käy välillä hämähäkkejä ja kaikenlaisia ryömiviä ja lentäviä ökkömönkiäisiä kun ikkunoita pitää auki. Ja ikkunoita me pidämme auki aika paljon, koska kivitalomme on paikallisen kulttuurin mukaisesti kostea. Aamuisin kaikkien ikkunoiden sisäpinnat ovat kondensaatiovedessä, ja ikkunanpielien tummumisesta huomaa, että niiden pinnalla on ainakin ollut hometta. Keittiön ja olkkarin ikkunat osoittavat suoraan itään, joten aamuaurinko kuivattaa ja lämmittää nämä huoneet nopsasti. Makuuhuoneet sen sijaan pysyvät lännen puolella varjossa ja viileässä, mikä ei ole kosteuden kannalta kiva. Lasten huoneessa tuoksuu välillä kauniisti sanottuna kesämökiltä ja lakanat tuntuvat nahkeilta nukkumaan käydessä. 

Mutta nyt toivottavasti olemme löytäneet tähän ratkaisun: ilmankuivaajan. Suomalaiseen kerrostaloilmaan tottuneena olen tutustunut aiemmin vain ilmankosteuttajaan, mutta tämä sähkötön serkku lupaa tehdä huoneilmalle päin vastoin. Tähän muoviseen pömpeliin laitetaan sinivalkoinen kemikalikiekko, ja jotenkin ihmeellisesti se kerää kosteutta huoneesta säiliöönsä. Yhden yön käytöllä purtilon pohjalle oli kertynyt jo muutama milli nestettä - kyllä se varmaan siis toimii. Olisipa joku kertonut meille tästä jo aiemmin, ennen kuin huomasimme yhdessä lakanassa homepilkkuja...

* * *

Neljä tuulta löytyy nykyään myös Facebookista, linkki tässä ja oikealla sivupalkissa.

Arki-ihmettelyä

Sarjassamme sekalaisia arkijuttuja: Sain yhtenä päivänä vaihtorahana kolme vitosta. Kolme erilaista vitosta. Koska tietenkin Skotlannissa on omat setelit, ja Englannissa omat. Mutta sitä en tiedä, miten on mahdollista että Skotlannissa eri pankeilla on omat setelit. Kaikki käypää valuuttaa (tällä puolella rajaa. Englannin puolella skottiseteleitä voi käyttää takan sytykkeinä, koska monetkaan liikkeet ei niitä kuulemma ota vastaan). 

Olin saada postitoimistossa hermoromahduksen toissapäivänä. Olen ottanut tähän asti itsestäänselvyytenä Suomen postin hyvän (!) palvelun. Postista saa paketointimateriaalit, ja siellä on pöytä jonka ääressä paketoida ja kirjoittaa osoitetiedot, siinä on pakettikortit, kynä, sakset, teippiä ja roskis ihan käden ulottuvilla. Ja tiskillä sitten voi maksaa sen laatikon tai kuplakuoren minkä on juuri käyttänyt, samalla kun lähettää paketin. Täällä? Postitoimiston alakerrassa on WHSmith - paikallinen r-kiska & suomalainen kirjakauppa -fuusio: suklaapatukat, sanomalehdet, funktiolaskimet ja kopiopaperi samassa hyllyssä. Sieltä saa kirjekuoret, postikortit ja postimerkkejä. Liikkeen yläkerrassa on 'postitoimisto' - eli postin ja kirjakaupan yhdistelmä - siellä ovat pahvilaatikot, paketointiteipit, kirjoja ja postitiskit. 

Missio: lähettää ruisleipäpaketti kaverille Englantiin. Mukana: leipäpaketti. Ajatus: ostaa laatikko ja postikortti, kirjoittaa pienet terveiset ja laittaa paketti matkaan. 

Todellisuus: Suuntasin yläkerran postitoimistoon. Löysin laatikon (itse koottava, muovikääreessä). Löysin osoitekortteja (maksettava erikseen). Maksoin ne yläkerran WHSmith kassalle. Etsin pöytää - turhaan. Löysin syrjäisen nurkan (poissa myyjän silmien alta) jossa revin laatikon muovikääreestä (roskat omaan laukkuun), kokoan laatikon, leipä laatikkoon. Ai niin se postikortti. Niitä myydään vain alakerrassa - olkoot. Onneksi laatikko on itsekiinnittyvä, unohdin ostaa teippiä. Pakettikorttiin osoite - oho, se ei olekaan tarrallinen. Argh. Jonotan postitiskille muka tyhmänä irrallisen osoitekortin kanssa. "Eikö sinulla ole teippiä?" kysyy virjailija. Hymyilen käytäntöjä tuntemattoman ulkomaalaisen hymyä. "Joo ei." Virkailija sujauttaa suojalasin alitse pienen ja ryppyisen rullan teippiä jossa lukee "HAPPY BIRTHDAY" kaikissa sateenkaaren väreissä. Tilanne oli niin absurdi että melkein nauroin ääneen, mutta maltoin onneksi odottaa kotiin asti, kun pääsin kertomaan seikkailustani Kaitsulle.

Toivottavasti paketti päätyy ehjänä perille. Me nautitaan auringosta. 

Uusi koti

Nyt olemme saaneet tehtyä lähes kaikki tärkeimmät hankinnat ja ehkä jo voimme vähän esitellä tätä meidän uutta kotia. Talo on ehkä rakennettu 80-luvun kieppeillä, ja se vähän kalpenee komeudessa naapuruston viktoriaanisille rivitaloille - mutta toisaalta me saamme nauttia sähkölämmityksestä ja -hellasta.

Olohuone ja pienin TV mitä meillä on koskaan ollut.

Asunnossa on kaksi makkaria, tilava olohuone ja erillinen keittiö. Pääasiassa kaikki välttämättömin oli täällä valmiina: kaksi sänkyä, sohvat ja keittiön kaapeissa pannu, kattilat ja astioita. Keittiöstä löytyi valmiina myös mikro, vedenkeitin, leipägrilli ja silitysrauta. Jopa verhot olivat ikkunoissa. Komerossa vesiboilerin vieressä oli myös tällainen hökötys:

Se painaa ihan hirveästi ja ehdin imuroimaan sillä keittiön laminaattilattian ja tuumaamaan että onpa paska imuri - ennen kuin otin selvää ja tajusin että se on carpet cleaner, mattopesuri. Jännää on myös, että kaikissa asunnossa valmiina olevissa sähkölaitteissa on tällainen tarra, mikä todistaa että laite on turvallinen käyttää.

Nyt odotellaan sitten joulukuuta, että voidaan nähdä kuka tämän tarran on lätkäissyt ja päästään kysymään onko jonkun päivätyönä ihan oikeasti kierrellä tarkastamassa leivänpaahtimia, mikroja ja mattopesureita.

Äitini tekemä lasityö olkkarin ikkunassa.

Henkilökohtaiset asiat tietenkin piti hankkia - kuten petivaatteet ja siivousvälineet. Paikallisesta Tori.fistä Gumtreestä saimme ystävällisellä kotiinkuljetuksella pienen keittiön pöydän tuoleineen. Opettelimme käyttämään Argosin klikkaa ja kerää -pistettä: tilasimme oikean imurin ja hiustenkuivaajan netistä ja kävimme hakemassa ne keskustan toimipisteeltä. Näiden lisäksi uutta ovat oikeastaan vain TV ja tulostin, sekä alla oleva hieno pöytävalo. Mietin jo miten saisin sen tulemaan mukana ehjänä takaisin Suomeen parin vuoden päästä.

Pöydällä Social Work and the Law in Scotland.

Oli tosi hyvä, että olimme käyneet Kain kanssa täällä marraskuussa jo katselemassa paikkoja - tunsimme jo kaupunkia sen verran että pystyimme tosissaan vertailemaan hintoja ja löytämään paljon asioita ihan jo ensimmäisinä päivinä, Tästä huolimatta vielä parin viikon kuluttua muutosta emme olleet nähneet missään liikkeessä tai edes nettikaupassa kunnon petauspatjoja tai mikrokupuja (ihana anoppi lähetti meille sellaisen lopulta Lappeenrannasta).

Kodista tekee kodin kuitenkin tutut asiat. Lasten huoneessa on tutut verhot, omat lakanat ja viltit. Meilläkin on sängyssä äitini tekemä tilkkupeitto. Leonin sängyn ja työpöydän löysimme edullisesti käytettyinä. Täällä ei ole yhtään samanlaista kierrätys- tai kirpparikulttuuria kuin Suomessa. Hyväntekeväisyysliikkeitä on keskustassa vieri vieressä, mutta ne myyvät lähinnä vaatteita ja rumaa posliinia. Pelastusarmeija ylläpitää kaupungin ainoaa huonekalujen kierrätyspistettä.

Yksityiskohta olkkarissa: Kello on siskolta Prahan tuliainen, alla Riikka Forsmanin postikortti.

Ennakkoon olimme kuulleet ja lukeneet, että briteissä suurinpiirtein kaikissa kämpissä on kokolattiamatot, oudot vesihanat, yksin- tai korkeintaan kaksinkertaiset ikkunat, kuviotapetit eikä tiskiharjoja ole missään. Totta, meilläkin on kokolattiamatot, kylmä/kuumavesihanat ja kaksinkertaiset ikkunat. Seinät sen sijaan ovat hyvin hillityt ja tiskiharja on jo löydetty.

Tasan kolme viikkoa jo muutosta, aika tosiaan on hujahtanut ohi. Olemme tehneet kodin tänne ja kotiutuneet ihan kivasti. Leon rallattelee melkein päivittäin, kuinka meillä on "Kiva - uus - koti! Kiva - uus - koti!"

Laatikkoshow

Olen ehkä jo riittämiin hehkuttanut sitä miten kivasti Stirlingin matka meni - löydettiin kämppä ja kivat kukkulat. No, eihän kaikki tietenkään voinut mennä ihan suunnitelmien mukaan, tässä vähän tarinaa näiden laukkujen kohtalosta, jotka suunnitellusti jätimme Stirlingiin odottamaan meidän muuttoa.

Olin syyskuussa kaivanut tietoa varastointipalveluista, jotka ottaisivat vastaan niinkin pientä säilytettävää kuin pari matkalaukkua. Törmäsin yhteen nimenomaan opiskelijoille suunnattuun lähes koko UK:n kattavaan firmaan joka vaikutti nettisivujen mukaan pätevältä ja hintakin oli ihan ok - vähän suolainen mutta inhimillinen muihin Stirlingin lähialueilla toimiviin pienvarastoihin. Lisäksi minua viehätti palvelun markkinoitu helppous - firma tuo kotiisi (tai valitsemaasi osoitteeseen) pakkausmateriaalit, noutaa valmiit laatikot, säilyttää ne haluamasi ajan ja paluttaa ne haluamaasi osoitteeseen - jonka ei siis tarvitse olla sama, kuin nouto-osoite. Aika optimaalista, sanoisin.

Näpytin tieni firman verkkoportaaliin ja väsäilin tilauksen. Tilasin kaksi matkalaukun suojalaatikkoa toimitettavaksi hotelliin, jossa aioimme yöpyä Stirlingissä marraskuussa. Maksoin varausmaksun ja jäin odottelemaan matkaa.

Matkan lähestyessä tajusin, että varauksen vahvistaminen tulisi tehdä aikaisintaan kolmea vuorokautta ennen laatikoiden noutamista. Koska viikko on lyhyt aika, suojalaatikoiden toimitus ja laatikoiden nouto osuivat päivän päähän toisistaan, enkä ehtisi tehdä tätä kotikoneella. Onneksi hotellissa oli wifi, pääsin verkkopankkiin ja ystävällinen respa tulosti meille osoitetarrat jotka teipattaisiin noudettaviin laatikoihin.

Tiistaina hotellimme respaan oli toimitettu pahvilaatikko, jonka sisällä oli kaksi litistettyä pahvilaatikkoa - ne matkalaukkujen suojalaatikot. Laukut pahveihin ja tarrat kylkiin. Jopa teippi sisältyi toimitukseen.

Torstaina, jolloin olin tilannut noudon, kiikutimme aamulla laatikot respaan odottelemaan. Viiletimme päivän kaupungilla tukka putkella, tapasimme kavereita ja kävimme puoli viiden aikaan allekirjoittamassa vuokrasopimuksen. Kuuden aikoihin pääsimme palaamaan hotellille - vain saadaksemme kuulla ettei laatikoita oltu noudettu.

Kävin tarkistamassa varastointifirman nettisivuilta - viimeinen osuus varaussivulla näytti punaista: "Noutoa ei ole varattu. Ole hyvä, vahvista ja maksa tilaus varataksesi noudon." Firman puhelinpalvelu oli mennyt kiinni kymmentä minuuttia aikaisemmin. Pienessä paniikissa näpytin sähköpostin - maksut on maksettu ja tarrat on printattu - mutta laatikot on noutamatta ja meidän paluulento lähtee huomenna.

Sain napakan vastauksen - "Olisit nyt ottanut yhteyttä heti kun huomasit ettei nouto ole järjestetty." Lisäksi asiakaspalvelu oli paikantanut virheen. Varaussysteemi kun ei ole idiootti jennivarma - olin unohtanut yhden merkin postinumerosta, joten UPS-kuski ei osannut noutaa laatikoita. Kyllä ärsytti! (Samalla en voi olla miettimättä, miten olin saanut UPS:ltä kuitenkin ne suojalaatikot oikeaan osoitteeseen vain kahta päivää aiemmin?)

Varastointifirma lupasi uuden noudon maanantaille, eikä meidän auttanut perjantaina muu kuin kirjautua ulos hotellista ja lähteä paluulennolle - matkalaukut pahvilaatikoissa hotellin varastossa.

Sydän pamppaillen kävin maanantaina tarkistamassa UPS:n sivuilta lähetyksen seurannasta - laatikot ovat lähteneet hotellista! Loppu hyvin, kaikki hyvin?