Kissa kotona

Muuttopäivästä seuraavana lähdimme Lukan kanssa hakemaan Dalia Glasgowsta. Ennakkotietona tiesin lennon Amsterdamista laskeutuvan iltapäivästä, ja että minun tulisi kentälle saapuessani kysellä tietä cargo centreen. Helppo nakki. 

Hyppäsimme junaan Stirlingissä ja vaihdoimme Queen Streetin asemalla lentokenttäbussiin. Saavuimme kentälle suurin piirtein samaan aikaan lennon kanssa. Yleistä infopistettä en löytänyt, mutta muutamalta tiskiltä kyseltyäni meidät ohjattiin rahtitoimistoon ja sieltä edelleen eläinten vastaanottokeskukseen. Hetken odottelun jälkeen näimme, miten kissa kärrättiin paikalle sellaisella pienellä mopoauton tapaisella, joita näkee lentokentillä huristelevan. 

Tokikaan kaikki ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa - kukaan (Lentoyhtiöstä? Lemmikkien kuljetusyhtiöstä?) ei ollut ilmoittanut lemmikkipisteelle, että Dali oli saapumassa tarkastukseen - joten sen ovet olivat kiinni ja ikkunat pimeinä. Ystävällinen rahtihenkilö (mopoauton kuljettaja) ensin meinasi luovuttaa meille kissan ihan ilman mitään byrokratioita, mutta empiessäni ottaa kissaa vastaan ilman papereiden tsekkausta (mitä jos siitä olisi saanut vaikka sakon perään?) hän veikin meidät takaisin rahtitoimistolle. Muutaman puhelinsoiton ja vartin odottelun jälkeen lemmikkitoimiston mimmi saapuikin paikalle ja Dali pääsi viralliseen tuloselvitykseen. Vastaanottomaksun maksettuani olimme valmiit kotimatkalle. 

Kaiken kaikkiaan Dali selviytyi matkasta hienosti. Hän oli ihan rauhallinen kopissaan, muttei toisaalta niin lamaantunut ettei olisi vähän maukunut lentokenttäbussin ajaessa rampin kaarteeseen tai junan ovien suhistessa pysäkeillä. Pitkä matka neidillekin, mutta nyt on viimeinenkin perheenjäsen uudessa kodissa. 

Täällä ollaan

Muutettu on, ja tässä vähän siitä, miten tänne päästiin.

Muuttokuorma - mahtui farmariin!

Matka alkoi autolla Lappeenrannasta Helsinkiin. Jokainen sentti isän farmarin takakontista tuli hyvään käyttöön ja kissa matkusti häkissään vuoroin minun ja Kain sylissä. Ihan mukavasti mahduttiin.

Vietimme yön lentokenttähotellissa ja viiden jälkeen aamulla lähdimme bussilla lentokentälle. Ensimmäisellä lennolla lähtivät Kai, lapset ja suurin osa matkatavaroista Amsterdamin kautta kohti Edinburghia. Minä menin heidän kanssaan Helsinki-Vantaalle mukaan laukkuja roudaamaan ja saattamaan lapsia. Huokaisimme helpotuksesta check-in -tiskillä: ei liikakiloja.

Passit kunnossa

Luka oli reippaana - kuusivuotias jo ymmärtää aika hyvin kun muutosta ja päivän aikataulusta ja järjestelyistä oli hänen kanssaan juteltu toistamiseen jo kuukausia. Leon sen sijaan oli pöllämystynyt siitä että hänet oli herätetty varttia vailla viisi vieraasta sängystä ja ajelutettu bussilla terminaalin ihmisvilinään. Huutoitku alkoi siinä vaiheessa kun minun piti sanoa heipat turvatarkastuksen kynnyksellä.

Palasin hotelliin ja vähän syyllisten fiilisten kanssa kömmin vielä pariksi tunniksi peitton alle.

Kissa oli reissaamisesta ja hotellista vähintään yhtä hämmentynyt kuin Leon, Dali maukui oikeastaan koko automatkan Lappeenrannasta Helsinkiin sekä läpi yön. Sori vaan huonenaapurit!

Dali lähtökuopissa

Kissan check-in tehtiin lemmikkikuljetusfirman toimistolla. Häkki lätkittiin lähes peittoon kaikenlaisia tarroja ja teipattuja asiakirjoja. Tämän jälkeen veimme sen rahtihalliin (ihan sinne trukkien ja laatikoiden keskelle), missä se turvatarkastettiin. Sinne se sitten jäi odottelemaan omaa lentoaan yllättävän rauhallisena.

Tämän jälkeen jäljellä oli enää oma matkani - tässä vaiheessa päivää muu perhe oli jo mukavasti perillä uudessa kodissa. Minä lensin Heathrow'n kautta Edinburghiin. Pitkä päivä sai arvoisensa päätöksen kun kone laskeutui vartin myöhässä ja myöhästyin minuutilla viimeisestä junasta Stirlingiin. Kaikeksi onneksi tapasin juna-aseman edessä tyhjällä taksitolpalla vierustoverini lennolta, jolta sain paikallisen taksin numeron (en tietenkään ollut tarkistanut sitä mistään etukäteen).

Taksimatkalla huomasin pari mielenkiintoista seikkaa. Ensinäkin, maassa oli lunta, ainakin paikkapaikoin pieniä kuuralämpäreitä. Toisekseen valtatie (moottoritie?) M9 Edinburghin ja Stirlingin välillä oli lähes kauttaaltaan valaisematon - eikä ainakaan tällä taksikuskilla ollut hajuakaan siitä miten pitkiä valoja käytetään. Parit sydämentykykset sain kun hän väläytteli pitkiä aioastaan tähdätessään oikeaan ramppiin säkkipimeässä. Kolmanneksi, pääsimme pyörimään ylimääräisen kierroksen valtaisassa liikenneympyrässä - se oli niin iso, etten edes tajunnut että se oli liikenneympyrä, ennen kuin menimme toista kierrosta (kuski missasi oikean liittymän ensimmäisellä kerralla). Toisaalta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että sanelemalla luottokorttini tiedot taksin puhelinpalveluun jo tilausvaiheessa, maksu oli rekisteröitynyt sovittuun hintaan jo ennen kuin lähdimme matkaan Edinburghista. Kätevää.

Vuorokausi oli jo ehtinyt vaihtua ennen kuin pääsin omaan uuteen sänkyyn nukkumaan tuhisevien lasten viereen, mutta pääasiassa kaikki muuttoon liittyvät tavoitteeni tulivat saavutetuiksi - olimme kamoinemme kaikki saman katon alla.

Matkalippuhuojennus

Viimeinen iso stressin aihe on viimein vedetty yli To do -listalta, vihdoin on koko konkkaronkalle, kissa mukaanlukien, varattu lentoliput.

Kissan matkalle saaminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu!

Ensin kuvittelimme, että kissa otetaan mukaan vähän niinkuin ylimääräisenä matkatavarana, kuten vaikka... golfmailat tai surffilauta - riittäisi että soitetaan valittuun lentoyhtiöön lippuja tilatessa ja sieltä sanottaisiin että tervetuloa, heittäkää se kissan häkki vaan vähän eri tiskille kuin muut matkatavarat. Olimmehan jo ottaneet selvää kissan kuljetuksen kiemuroista aiemmmin, ja huolehtineet että Dalilla on passi, siru ja kuljetushäkki ihan valmiina.

Ensin lähestyimme puhelimitse KLM:ää. Tämä lentoyhtiö oli listattuna Brittein hallituksen sivuilla hyväksyttynä lemmikinkuljettajana ja olimme sillä itse viimeksi lentäneet ja ihan hyväksi havainneet (pysyi ilmassa). Vastaus: KLM ei lennä kissoja Helsingistä Britanniaan ja yhtiöstä on itseasiassa oltu yhteydessä Britteihin lentoyhtiön nimen poistamiseksi suositetujen lentoyhtiöiden listalta. Höh.

Seuraavana listalla British Airways: eivät lennä kissoja Britanniaan. LuftHansa: Eivät lennä kissoja Britanniaan. Molemmilla perustelut olivat samansuuntaisia - Britanniassa on niin tiukat byrokratiasäännöt saapuville lemmikeille, etteivät lentoyhtiöt halua ottaa paperisodasta vastuuta. Viimeisenä oljenkortenamme oli Finnair: Finnair Cargon kautta saattaisi onnistua kuljetus Heathrowlle, mutta hinta olisi tähtitieteellinen. Meille kommentoitiin: "On teillä vissiin arvokas kissa?" Ehe.

Hetken aikaa mietimme ihan vakavasti onko tässä enää järkeä. Sitten mietin, että täytyyhän tämä kansainvälisten eläinkuljetusten setviminen ja järjestäminen olla jokun työtä. Eläinnäyttelyitä on pitkin maailmaa ja ihan tasan on olemassa järkevä keino miten näitä hoidetaan.

Dali Kiipeilypuu poseeraa myynti-ilmotusta varten. Banskulaatikoista on tullut pysyvä osa meidän kodikasta sisustusta.

Päädyimme Heathrow'n Animal Reception Centren sivuille (kappas, vastaanottokeskus eläimille) ja siellä suositellaan että eläimen kuljetuksen hoitaa Pet Travel Agent - lemmikkien matkatoimisto. Vau - juuri sitä mitä olimme etsineet. Ensin linkit toivat vain ulkomaisia yrityksiä, mutta sitten löysimme yhden Helsinki-Vantaalta. Firma tarjoaa jopa ovelta ovelle kuljetusta, mutta meidän tarpeisiimme sopii kissan vienti Hki-Vantaalle ja nouto Glasgown lentokentältä. Siinä välissä tämä yritys yhteistyökumppaneineen hoitelee kaikki tulleihin, lentolippuihin ja paperiasioihin liittyvät systeemit. Riittää että viemme kissan passeineen ja terveystarkastettuna toimistolle ja olemme vastassa koneen laskeutuessa seuraavana päivänä Skotlantiin.

Nyt on kissan lento varattu ja vahvistettu (puhelinsoitto KLM:n Glasgow'n puhelinpalveluun) ja pääsin varaamaan viimeisenä oman lentoni. Näyttää siltä, että pääsemme kaikki viettämään uutta vuotta uudessa kodissa.

Viikko Stirlingissä - päivä 5

Torstai 27.11.

Lyhyen käyntimme viimeisen Stirling-päivän aamuna käväisimme uudelleen vuokranvälitystoimistossa. Tämä toimisto on tosi mukava - toimistotila oli pieni ja työntekijöitä vaikutti olevan kolme + kiinteistöhuollosta vastaava heppu, joka itsesiassa oli se, joka kävi meille näyttämässä asuntoa edellisenä päivänä. Tässä pienessä paikallisessa välitystoimistossa meitä kohdeltiin ihmisinä siitä huolimatta että olemme ulkomaalaisia ja tällä hetkellä statuksella "työtön ja opiskelija" - ja meillä on kissa ja lapsia.

Keskustan The Thistles -kauppakeskuksesta tuli viikossa tukikohtamme - ilmainen wifi, wc ja kivoja kahviloita.

Pohdiskelimme hetken milloin ja miten vuokrasuhteen saisi käteviten alkamaan, me kun olemme palaamassa Suomeen vielä kuukaudeksi ja joulupyhätkin ovat tulossa. Päädyimme siihen, että laadimme kaikki paperit kuntoon nyt ennalta. Vuokrasopimuksessa oli valehtelematta 12 sivua täyttä lakitekstiä! Lisäksi meidän piti allekirjoittaa paperi siitä, että jos me vuokrasopimuksen päättyessä linnoittaudutaan tähän asuntoon ja kieltäydytään maksamasta vuokraa, meidät voidaan häätää oikeuden päätöksellä, toinen paperi siitä, että me ei olla vastuussa jos vuokranantaja jättää hoitamatta oman asuntolainansa, kolmas paperi siitä että vuokrasuhteen päättyessä kaikki kämpän tekstiilit on ammattilaissiivoojan toimesta desinfioitava (koska kissa) ja neljäs paperi siitä, että olemme ymmärtäneet kaikki em. asiat.

Kaiken tämän jälkeen oli helppo hymyillä! Muuttopäivä on tiedossa, enää viimeiset käytännön järjestelyt tehtävänä.

Riverside primary school

Tämän jälkeen lähdimme käymään alakoululla, jossa Luka aloittaisi koulu-uransa. Meillä ei ollut sovittua tapaamista, marssimme vain vastaanottoon. Täällä sattui olemaan jonkinlainen vapaapäivä lapsilla, mutta henkilökunta oli töissä. Tapasimme koulusihteerin, joka otti ylös tietomme ja toivotti meidät tervetulleiksi kirjautumaan kouluun Lukan kanssa tammikuun alussa pyhien jälkeen.

Sumun paksuutta voi arvioida tsekkaamalla miten hyvin Wallace Monument erottuu pilvien keskeltä

Iltapäiväksi olimme sopineet treffit Glasgow'n lähellä Paisleyssä asuvan pariskunnan kanssa. Olin tutustunut netin kautta nuoreen naiseen tänä kesänä ja nyt oli kiva tavata livenä. Heidän junansa saapumiseen oli kuitenkin vielä aikaa ja käytimme ajan hyväksi eksymällä kaupungin pohjoispuolen sumuiseen lähiöön.

Lopulta päädyimme kahvilan kautta juna-asemalle ja tuttavat veivät meidät syömään keskustassa skottiruokaa tarjoavaan Drouthy Neebors (janoiset naapurit) - pubiin. Pääsin maistamaan kunnon voihin tehtyä perunamuusia ja steak pieta,  eli rapsakan taikinakannen alla tarjottua mehevää naudanlihaa kastikkeessa.

Illalla satoi (ekan kerran koko viikkona) ja piilouduimme hotellihuoneeseeen. Soitettiin lapsille kotiin Skypen kautta ja kävimme ajoissa nukkumaan. Jaloissa tuntui koko viikon marssiminen, Viikon ranteessa keikkunut Fitbit näytti viikon kävelysaldoksi yli 134 000 askelta ja 90 kilometriä!

Viikko Stirlingissä - päivä 2

Maanantai 24.11.

Ensimmäinen arkipäivä Stirlingissä oli varattu asunnon etsimiseen. Olimme sopineet ennalta tapaamisen yhteen välitystoimistoon ja kahteen muuhun kävelimme sisälle kutsumatta. Saimme sovittua kahden toimiston kanssa näytöt, kolmannesta meille todettiin ei-oota. Budjettimme on rajallinen, eikä ulkomaalaisen ole ihan yksinkertaista vuokrata asuntoa - välitystoimistoon vaativat paikallisilta luottotietojen tsekkauksen lisäksi tositteen vuosituloista ja suosituksen aiemmalta vuokraisännältä. Meillä ulkomaalaisilla pitäisi olla joko brittiläinen takaaja tai suostua maksamaan korotetun vakuusmaksun (deposit) lisäksi 3-6 kk vuokra ennakkoon. Yhdestä toimistosta ilmoitettiin lisäksi, että kaikista lemmikeistä otetaan ylimääräinen £350 vakuus - ihan vain siltä varalta jos kissa vaikka sattuu ykäämään matolle.

Toimistokierroksen jälkeen harmaa aamu oli kirkastunut ja päätimme pyhittää loppupäivän turistitouhuille. Kiipesimme vanhan kaupungin katuja linnalle, keskustan korkeimmalle kohdalle. Valokuvailu riitti meille tällä kertaa, linnaan ja vanhaan vankilaan tullaan tutustumaan joskus toiste ajan kanssa.

Lounaspaikaksi valikoitui Monterey Jacks kaupungin vanhassa kauppakäytävässä Stirling Arcadessa. Tonnikala-majoneesi-voileipä - nam.

Iltapäivästä jatkoimme matkaa keskustasta pohjoiseen, kohti vanhaa siltaa. Se on kuuluisa muinaisesta taistelusta, jonka voitti William Wallace - tyyppi jota Mel Gibson esitti Braveheartissa ja nimi joka näkyy kaupungilla hostellien, pubien ja katujen nimissä siellä täällä.

Sillalta kaarrettiin romanttisesti nimetylle joen varren kävelytie Lovers walkille ja Riversiden kaupunginosaan. Tsekkasimme ulkoapäin talon, jonka asuntoa menisimme vielä tällä viikolla katsomaan, lupaavalta näytti.

Vielä ennen hotellille palaamista käväisimme Tescossa - paikallisessa Prismassa. Löysimme hyllystä laktoositonta maitoa, mutta rahka kaikissa olomuodoissaan oli tuntematon käsite. Päädyimme ostamaan maistiaisiksi Irn Bru -limpparia (petyin), taateliskonsseja (ihastuin!) ja pari rakenteeltaan paksuhkoa jogurttia jotka eivät vetäneet vertoja rahkoille.

Victory!

Siellä se kissa nyt on, ihan oma-aloitteisesti. Ei Dalilla mennytkään kuin puoli kuukautta koppia kierrellessä, etäältä kyräillessä, ja sen kulmia ulkopuolelta haistellessa ennen kuin se uskalsi ensin hypätä sen katolle ja nyt viimein käväisemään sisällä. Häkki on koko ajan ollut ovi auki olohuoneen nurkassa ja välillä sinne on laitettu kuivamuonaa. Tästä on vielä pitkä matka siihen että kissa tuntisi olonsa turvalliseksi ja rennoksi suljetussa häkissä matkan päällä, mutta on se jotain.

Lentovalmistelut kissan kanssa

Muutosta kun päätettiin, yksi oli selvää: me kaikki lähdetään. Mukaan pakattaisiin siis myös 6-vuotias kotikissamme Dali, joka ei ennen tätä muuttohässäkkää ollut nähnyt mitään eläinlääkärin vastaanottoa eksoottisempaa. No, nyt tuntuu että kissasta on tavallaan kouliintunut jo matkailijakonkari - asuntonäyttöihin evakkoon lähdettäessä kisu on pakattu kuljetushäkkiin ja hän on viettänyt aikaa häkissänsä tämän syksyn aikana mm. kavereitten ulkorappusella, tuttujen verannalla ja Prisman parkkihallissa.

Kun lähdin selvittämään mitä lemmikin kanssa matkustettaessa pitää huomioida, tärkein lähteeni oli Brittein hallituksen sivut, jossa on oikeastaan kaikki oleellinen auki kirjoitettuna. Tärkeimmät jutut hoidettiin kesällä:

• mikrosiru
• rokotukset (kolmoisrokotus + raivotauti)
• lemmikkieläinpassi

Näiden hommaamiseen kului eläinlääkärissä noin 15 minuuttia ja noin 130 euroa kaikkinensa. 

Seuraavaksi Britit muistuttavat, että lemmikki on kuljetettava turvallisessa kuljetushäkissä ja sen kanssa on käytettävä tiettyjä lentoreittejä. Suomesta lentelee ainakin KLM ja tätä lentoyhtiötä me olemme päättäneet käyttää kissan kanssa. Totta puhuen en ole vielä ihan kympillä perehtynyt tähän varsinaiseen lentoon ja sen järjestelyyn. Sekalaisen googlailun jälkeen olen kuitenkin siinä ymmärryksessä että 

1. Brittein saarille lemmikin on aina kuljettava rahtina ruumassa IATA-hyväksytyssä kuljetushäkissä.

2. Lemmikkejä hyväksytään lennoille vain pari per lento, joten liput on varattava ajoissa.

3. Helsingistä ei taida päästä lemmikin kanssa suoraan Skotlantiin cargo-lemmikin kanssa, vaan pitää käydä Heathrown kautta (ja välilasku Amsterdamissa todennäköisesti). 

Kuljetushäkki - check, se saapui tällä viikolla. Mikä sen erottaa tavallisesta kuljetushäkistä jolla kissaa on tähän asti roudattu kotiseutumatkoille? Se on vähän reilumman kokoinen (kissa mahtuu istumaan ilman että korvat osuu kattoon), sen ovessa on lukko, siinä on vesikuppi ja ylä- ja alakannet kiinnitetään toisiinsa metallipulteilla, ei muoviklipseillä.

Kuljetuslaatikon pahvilaatikosta lapset saivat oman kuljetuslaatikon. "Hyvästi Suomi!" kuului leikeistä. 

Dali ei ole koskaan kunnolla tottunut matkailuun ja kuljetushäkki on sille jo ajatuksena kauhistus. Tämä uusi komistus kun kaivettiin laatikostaan ja ystävällisesti yritin heitä esitellä toisilleen, kissa luikki häntä pitkällä selkä matalalla vähin äänin piiloon. Laitoin häkkiin sen raksukulhon ja jätin häkin avoinaisena rauhalliseen paikkaan. Kolmesti olen nähnyt/kuullut sen nyt vuorokauden aikana käyneen siellä raksuttelemassa. Päätin yrittää yhteiskuvaa. Istuin kännykän kanssa sopivan matkan päässä häkistä. "Daalii, kiskiskis" - kissa tuli olkkarin ovelle kurkkaamaan, mutta aavisti vaaran. Häntä vilahti, ja tässä on kuva jonka sain kun hänet löysin: neito istuu makkarin vaatekaapin pimeimmässä kolossa:

Positiiviseen vahvistamiseen tarvitaan siis enemmän aikaa kuin vuorokausi - ylläri. Ainakin nyt tämän viikonlopun asuntonäyttöön kissa pakataan vanhaan kuljetuslaatikkoon ja vain toivotaan että tästä uudesta tulisi kammotuksen sijasta hänelle mukava rauhallinen paikka jossa voi käydä välillä mussuttamassa raksuja.

Sitten onkin enää pari juttua listalla:

Lippujen varaus - soitan lentoyhtiöön heti kun olemme palanneet Skoteista marraskuun lopussa ja meidän on lyötävä lukkoon muuttopäivä.

Lentoreitti - voi ah-dis-tus. Niin monta kysymystä ja huolta. Kolme lentoa kissalle joka ei ole koskaan lentänyt (Hki - Amsterdam - Heathrow - Glasgow/Edinburgh??) Mites lentojen väliset ajat? Miten se reppana pärjää rahtina??? 

Jos sitä alkais sitten samalla googlailemaan jo skottilaista kissaterapeuttia, se voi tulla tarpeeseen kun kaavitaan hermoraunio kisu häkkinsä pohjalta Stirlingissä.