100 päivää

Lentoliput on varattu ja ensimmäiset tavarat lähetetty matkalaukussa Suomeen. Sadan päivän päästä pakkaamme itsemme, kissan ja loput roinat koneeseen ja palaamme kotiin. 

Ennen sitä ehdin vielä varmasti moneen kertaan ihmetellä sitä, kuinka nopeasti nämä reilut kaksi vuotta ovat kuluneet, ja miten epätodelliselta tuntuu alkaa kääntää ajatuksiaan Suomeen ja muuttovalmisteluihin. 

Gradu on kuitenkin nyt palautusta vaille valmiina, on hetki aikaa hengähtää ja sitten jäljellä ei tosiaan olekaan kuin muuton järjestely. 

Mutta on meillä tässä välissä vielä muutama reissu suunnitteilla. Huhtikuussa lähden käymään Calgaryssa, Kanadassa, opintomatkalla tutustumassa sikäläiseen sosiaalityöhön yhdessä kahdeksan muun opiskelijan kanssa. Kamera lähtee matkaan, ja suunnitelmissa on viettää ainakin yksi päivä vuoristossa, joten maisemakuvia luvassa kun kotiudumme. 

Toukokuulle olemme varanneet kaksi yhden yön minireissua lähempänä kotoa, ensin suuntaamme Isle of Skyelle ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa Englantiin, kun tiemme vie Lake Districtille. 

Olen luonnostellut uuden bucket listin loppuajallemme Skotlannissa, ja siltä löytyy ainakin haggiksen maistelua, paikallisten tuttujen tapaamista, vielä yhden tartanshaalin ostamista ja maisemien bongailua. Loppu häämöttää, mutta sitä ennen otetaan tästä kaikki irti.

Postauksen maisemat kotikonnuilta Stirlingin Gillies Hilliltä ja tammikuussa kuvattu, uskokaa tai älkää. Nyt täällä jo puut kukkivat ja vähän jo vihertää. Kevät on jo pitkällä.

Talvilomaviikon riennot

Viime viikko oli poikien talvilomaviikko koulusta ja päiväkodista. Kaitsullakin oli yksi ylimääräinen vapaapäivä työpäivien lomassa ja itse jätin gradun vähäksi aikaa pienelle tuumintatauolle, joten ehdimme käväisemään vähän ihmisten ilmoilla koko konkkaronkka.

Loma alkoi juhlavasti Leonin päiväkotikaverin synttäreillä. Nämä oli ensimmäiset kaverisynttärit joille Leon kutsuttiin, ja toivon ettei poika oleta että kaikki synttärit tästä lähtien ovat samaa kaliiberia. Oli nimittäin pomppulinnaa, diskoa ja DJ, kilpailuja ja palkintoja, herkkuja ja ilmapalloja, Batman ja 4-vuotias päivänsankari joka suurimman osan ajasta näytti hämmentyneeltä virikkeiden ja vieraiden määrän vuoksi (koko päiväkoti oli kutsuttu). Hauskaa oli kaikilla, mutta en voinut olla miettimättä, millaisiin lastenkemuihin sankarin vanhemmat ensi vuonna - tai 10 vuoden päästä - tähtäävät?

Harmaa Glasgow.

Maanantaina suuntasimme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä omalla autolla Glasgow'un ja liikennemuseoon jota meille oli paljon kehuttu. Ja olihan siellä nähtävää. Minun ehdoton lemppari oli tämä alla näkyvä kauniisti pakistanilaisittain koristeltu pakettiauto.

Vaikuttavinta tuolla Riverside Transport Museumissa oli sisälle rekonstruoitu kadunpätkä 1800-luvun lopun rakennustyylillä, jossa pääsi tutustumaan sen ajan pieniin puoteihin ja metroonkin. Pelottavin taisi olla suuri kaksikerroksinen vanha ratikka joka joskus on kolkutellut pitkin Glasgown katuja. Todella lapsiystävällinen paikka ja sisäänpääsy tietenkin ilmainen. 

* * *

Sunnuntaina päätimme loman North Queensferryn Deep Sea Worldissa, jota Kain työkaveri oli meille kehunut. Sieltä löytyi monenmoista merenelävää, ja vaikka hinta vähän kirpaisi (melkein £50 perhelippu 2 aikuista, 2 lasta) pääsimmepä näkemään kun rauskuja syötetään kädestä (!!) Euroopan pisimmässä vedenalaisessa kävelytunnelissa (112 metriä pitkä). Löysimme Nemon sekä Doryn, kävelevän kalan ja väsyneen hylkeen. Hauska päivä. 

Tämä kaveri käveli pitkin altaan pohjaa pikkuruisilla kintuilla.

Taas on levätty ja virkistytty - jaksaa taas palata kirjojen ja tutkimusaineiston pariin. Alle kaksi kuukautta aikaa gradun palautuspäivään. Projekti etenee aikataulussa, mutta aikaa juuri muulle ei jää. Ulkona on kevät - ajoittaisesta harmaudesta huolimatta lumikellot kukkii ja ihmiset ovat vaihtaneet talvikengät tennareihin. Me kävimme Kain kanssa ensimmäisillä terassikahveilla tämän viikon maanantaina - 20. helmikuuta. Ja vaikka miten olisi välillä ikävä mitä oudoimpia Suomi-asioita (yksi päivä kuvittelin haistavani makaronilaatikon), vaihdan helmikuun lumikelit aurinkoiseen, joskin tuuliseen skottilaiseen terassihetkeen teekupin kanssa anyday. Alla todistusainestoa - bananaloaf ja kunnon teetä kannusta. Terassilla helmikuussa.

Kesän odotusta

Samalla kun Facebook, lehdet, blogit ja kaupat, kaikki hehkuttaa jouluista vuodenaikaa, minä odotan kesää. Tykkään toki joulusta - mutta etenkin näin väliaikaisesti ulkosuomalaisen näkökulmasta se on kovin epäkäytännöllinen tapahtuma. Paluumuuttoomme on aikalailla tasan puoli vuotta - olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä sitä miten saamme nykyiset tavaramme raijattua takisin kotimaan kamaralle, eikä tässä vaiheessa tee alkuunkaan mieli ostaa mitään uutta - ei lahjoja, eikä joulukoristeita. Ja vaikka kotona näyttäisi joululta, ei se silti tunnu siltä, koska olemme kaukana kaikista rakkaista ja läheisistä. Vaikka emme ole mitään hardcore joulunviettäjiä koskaan olleetkaan, vasta nyt kun edessämme on toinen joulu hotellissa ydinperheen kesken osaan todella arvostaa sitä miten mahtavaa on jos on sukulaisia joiden luokse pääsee viettämään aikaa ja syömään lempijouluherkkujaan. Vuoden päästä sitten.

Ettei tässä ihan masentuisi, on helpompaa pitää ajatukset jossain ihan muualla, kuin joulussa. Kuten vaikka siinä paluumuutossa ja kesässä. Olen yrittänyt muistella mitä kaikkia asioita hoidimme tänne päin muuttaessa kaksi vuotta sitten, ja mitkä nyt pitää hoitaa toiseen suuntaan - rokotustodistukset terveyskeskuksesta, päivähoitopaikan hakeminen ajoissa, Kela-asiat, kissan lento... Onneksi on vielä aikaa, suunnitelmat muhivat mielessä eikä vielä konkreettisena tehtävälistana. 

Syksyllä kirjoitin paluumuuttoon liittyvistä tuntemuksista - tuntui vaikealta jättää Skotlanti. Olen varma että tuo tunne palaa takaisin kevään edetessä, kun vuorien rinteet ja puut kukkivat, vihreää pursuaa joka paikasta ja aurinko lämmittää. Vaikka en yhtään hiukkaakaan kaipaa Suomen lunta tai pakkasta, ei tämä marras-joulukuinen hämäryys ja kosteuskaan herätä kummoisia lämpöisiä tunteita Skotlantia kohtaan. Nyt odotan Suomen kesää ja muuttoa - vaikka siihen varmaan liittyy loppuvaiheessa paljon stressiä ja hammasten kiristelyä kaikkien järjestelyjen kanssa. Ajatukseni ovat kuitenkin jo ajassa jolloin taas asumme omassa kodissamme Lappeenrannassa. Mietin pieniä kivoja juttuja, kuten sisustusta (olen rakastunut kauniiseen sinivalkoiseen posliinilamppuun läheisen lamppukaupan ikkunassa ja mietin kuumeisesti kuinka saisin sen kuljetettua ehjänä Suomeen) - ja olen ajattelematta isoja kinkkisiä juttuja kuten työllistymistä, Lukan kouluun menoa tai autolla ajamisen uudelleen opettelua.

Ennen kesää on kuitenkin vielä paljon tekemistä ja näkemistä täälläkin. Vaikka gradun kirjoittaminen viekin jäljelläolevista kuudesta kuukaudesta leijonan osan, viimeisien kevät-kesäkuukausien aikana täällä olemme suunnitelleet vielä ehtiä ihailla skottimaisemia muuallakin kuin kotikulmilla. Lisäksi näyttää siltä, että saatan päästä huhtikuussa piipahtamaan Atlantin toisella puolella pienellä yliopiston järjestämällä opintomatkalla - mutta siitä lisää myöhemmin kun kuviot selkenevät. Kivoja juttuja siis tiedossa - ja onhan joulukin kiva, etenkin kun pääsemme viettämään sen Aberdeenissa, joka on ainoa isompi Skotlannin kaupunki jota emme tähän mennessä ole vielä nähneet. Vinkkejä ottaisin muuten vastaan - mitä must see kohteita Stirlingin ja Aberdeenin välillä, tai Aberdeenin alueella tulee mieleen?

Akut on ladattu

Blogissa on ollut hiljaista pari viikkoa - mitä olemme puuhastelleet? Totuus on, että emme juuri mitään. 

Lokakuun alussa, työharjoittelun jälkeen makasin viikon sohvalla nukkuen ja toipuen koettelemuksesta, kiitollisena siitä että olin selvinnyt loppuun asti. Toki kirjoittelin samalla harjoittelun lopputehtävää, ja kuukauden puolivälissä, tehtävän palautuspäivän jälkeen stressi sitten laukesi lopullisesti - tuoden mukanaan luonnollisesti ensin koko perheellä vuoron perää kiertäneen oksennustaudin ja heti perään kahden viikon flunssan. Flunssa vei ääneni mennessään totaalisesti, joten jouduin perumaan luennon, joka minut oli pyydetty pitämään opiskelijoille Suomen ja Skotlannin sosiaalityöstä. Harmitti, koska se olisi varmasti ollut hieno kokemus. 

Mutta oikeastaan, sairastuminen pakotti jatkamaan totaalilepoa vielä muutamalla päivällä - ja senkin jälkeen minulla oli vielä viikko lomaa ennen kuin palasin yliopistolle opintojen pariin. Tuntui tosi hyvältä, kun hetken aikaa ei ollut kiire mihinkään, ei takaraivossa painavia deadlineja ja aikaisia aamuja. Oli aikaa taas ihan vain nauttia auringonpaisteesta, syksyn väreistä ja olemisesta. Viedä Lukaa uuteen harrastukseen ja käydä puistossa. Kävellä kauppaan koko perheen kanssa. Nukkua päiväunia kissa kainalossa. Tarttua neulepuikkoihin ja katsoa hömppäleffoja. Juuri sitä mitä tarvitsin tässä kohtaa.

Tällä viikolla alkoi graduun liittyvä tutkimusmenetelmäkurssi, ja sitä myötä viimeinen iso urakka näissä opinnoissa. Tutkimusluvat saan vuoden vaihteessa, ja koko työn pitäisi olla valmiina huhtikuun puoleen väliin mennessä. Monen palikan pitää napsahtaa kohdilleen että projekti etenee ajallaan. Aikataulu on tiukka, sillä se kuulemma näyttää hyvältä CV:ssä jos voi näyttää suunnitelleensa ja toteuttaneensa tieteellisen tutkimuksen nopeassa tahdissa. Who knows, mutta alkuvuodesta tulee rankka, siitä voin lyödä vetoa.