Talvilomaviikon riennot

Viime viikko oli poikien talvilomaviikko koulusta ja päiväkodista. Kaitsullakin oli yksi ylimääräinen vapaapäivä työpäivien lomassa ja itse jätin gradun vähäksi aikaa pienelle tuumintatauolle, joten ehdimme käväisemään vähän ihmisten ilmoilla koko konkkaronkka.

Loma alkoi juhlavasti Leonin päiväkotikaverin synttäreillä. Nämä oli ensimmäiset kaverisynttärit joille Leon kutsuttiin, ja toivon ettei poika oleta että kaikki synttärit tästä lähtien ovat samaa kaliiberia. Oli nimittäin pomppulinnaa, diskoa ja DJ, kilpailuja ja palkintoja, herkkuja ja ilmapalloja, Batman ja 4-vuotias päivänsankari joka suurimman osan ajasta näytti hämmentyneeltä virikkeiden ja vieraiden määrän vuoksi (koko päiväkoti oli kutsuttu). Hauskaa oli kaikilla, mutta en voinut olla miettimättä, millaisiin lastenkemuihin sankarin vanhemmat ensi vuonna - tai 10 vuoden päästä - tähtäävät?

Harmaa Glasgow.

Maanantaina suuntasimme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä omalla autolla Glasgow'un ja liikennemuseoon jota meille oli paljon kehuttu. Ja olihan siellä nähtävää. Minun ehdoton lemppari oli tämä alla näkyvä kauniisti pakistanilaisittain koristeltu pakettiauto.

Vaikuttavinta tuolla Riverside Transport Museumissa oli sisälle rekonstruoitu kadunpätkä 1800-luvun lopun rakennustyylillä, jossa pääsi tutustumaan sen ajan pieniin puoteihin ja metroonkin. Pelottavin taisi olla suuri kaksikerroksinen vanha ratikka joka joskus on kolkutellut pitkin Glasgown katuja. Todella lapsiystävällinen paikka ja sisäänpääsy tietenkin ilmainen. 

* * *

Sunnuntaina päätimme loman North Queensferryn Deep Sea Worldissa, jota Kain työkaveri oli meille kehunut. Sieltä löytyi monenmoista merenelävää, ja vaikka hinta vähän kirpaisi (melkein £50 perhelippu 2 aikuista, 2 lasta) pääsimmepä näkemään kun rauskuja syötetään kädestä (!!) Euroopan pisimmässä vedenalaisessa kävelytunnelissa (112 metriä pitkä). Löysimme Nemon sekä Doryn, kävelevän kalan ja väsyneen hylkeen. Hauska päivä. 

Tämä kaveri käveli pitkin altaan pohjaa pikkuruisilla kintuilla.

Taas on levätty ja virkistytty - jaksaa taas palata kirjojen ja tutkimusaineiston pariin. Alle kaksi kuukautta aikaa gradun palautuspäivään. Projekti etenee aikataulussa, mutta aikaa juuri muulle ei jää. Ulkona on kevät - ajoittaisesta harmaudesta huolimatta lumikellot kukkii ja ihmiset ovat vaihtaneet talvikengät tennareihin. Me kävimme Kain kanssa ensimmäisillä terassikahveilla tämän viikon maanantaina - 20. helmikuuta. Ja vaikka miten olisi välillä ikävä mitä oudoimpia Suomi-asioita (yksi päivä kuvittelin haistavani makaronilaatikon), vaihdan helmikuun lumikelit aurinkoiseen, joskin tuuliseen skottilaiseen terassihetkeen teekupin kanssa anyday. Alla todistusainestoa - bananaloaf ja kunnon teetä kannusta. Terassilla helmikuussa.

Skotlanti-bucket list

Vuosi Skotlannissa takana, reilu vuosi edessä - mitä vielä haluaisin nähdä?

• Ensimmäisenä mieleen tulee Fort William - ja etenkin sinne vievä ihana kiemurainen vuorien ympäröimä A82-tie, jonka joka mutkassa voisi pysähtyä ihailemaan maisemia. Pakko päästä näkemään se uudelleen ajan kanssa.

• Aberdeen ja Dundee - en tiedä näistä muuta, kuin että ne ovat jäljellä olevat isommat kaupungit Skotlannissa joissa en ole vielä käynyt (ja että Aberdeen on Euroopan öljypääkaupunki, kuten jossain tv-mainoksessa nainen sensuellilla äänellä toteaa). Onko siellä mitään nähtävää, tai matkan varrella jotain mieletöntä piipahduspaikkaa - se on selvittämättä, mutta täytyyhän niissä nyt edes käydä kun täällä on.

• Haluan vielä päästä patikoimaan (useampaan otteeseen mieluusti). Loch Lomondin ympärys kiinnostaa erityisesti, nyt kun on autokin alla eikä tarvitse pohtia logistiikkaa.

• Isle on Arran oli kiva pieni kohde, josta tykkäsin kovasti. Jollain muullakin saarella voisi käydä jos tilaisuus tulee. Mitä niitä nyt on, Isle of Skye? Muita vinkkejä?

• Edinburghissa on kuulemma joku mieletön 'suuri museo', jota emme ole vielä nähneet (kansallismuseo tms?). Lisäksi parlamentti eli Holyrood ja sen naapurissa kohoava Arthur's Seat -vuori ehdottomasti nähtävä. Ja mikä se on se mäki jossain siinä keskustassa, jossa on jotain kivimonumentteja...?

• Forth Bridge. No, se on vähän surullisessa jamassa ja menee remppaan hetikohta, mutta täytyyhän tämä skotlantilaisen insinöörityön ihme käydä tsekkaamassa omin silmin.

• Bo'ness on pikku paikka Falkirkin ja Edinburghin välillä, jossa on meille moneen kerran suositeltu rautatiemuseo. En ole ottanut siitäkään vielä sen enempää selvää, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta.

• Museoilla jatketaan, Glasgowssa on Riverside Museum, jossa ilmeisesti on myös liikenteeseen ja kuljetukseen liittyviä juttuja ja lapsille kuulemma kiva kohde. 

• Eikä tietenkään saa unohtaa naapureita, Irlanti ja Englanti melkein kivenheiton päässä. Irlantiin voi päästä tosi halvalla (ja Belfastin Titanic-museo olisi kyllä täydellinen kerran elämässä -kokemus). Lontoo olisi sääli jättää käymättä kun täällä asti ollaan, mutta olisihan Englannissa varmaan paljon muutakin ja paljon lähempänä... Oivoi, kun vain aika, raha ja energia rittäisi.

Joulujuttuja

Sunnuntaina pakkasimme pojat bussiin ja lähdimme pyörähtämään Glasgown jouluvilinässä. Kuten kuvista näkyy - sekä joulua että vilinää oli siellä, todistettavasti.

Viime vuoden marraskuussa näimme ison joulutorin Edinburghin keskustassa, ja silloin jo mietin että lasten kanssa pitää sellaista lähteä tänäjouluna tsekkaamaan. Glasgow vei kuitenkin voiton kun arvoin kumman kaupungin toriin lähtisimme tutustumaan. Ehdimme paikalle vasta torin viimeisenä päivänä. En tiedä vaikuttiko se siihen, että tungos oli valtaisa, ja meillä meni hetki asennoitua väenpaljouteen jossa ei meinannut päästä liikkumaan eteen eikä taakse - ja tästä syystä markkinoilta ei olekaan kuvia tuota alla olevaa lukuun ottamatta.

Olimme myös vähän pettyneitä kojujen määrään - varmaan koska muistimme miten valtavilta Edinburghin markkinat viime vuonna olivat näyttäneet. Joka tapauksessa löysimme maisteltavaksi mm. snickersin, maapähkinävoin ja piparitaikinan makuista fudgea (makuvaihtoehtoja olisi ollut aina amarettosta ja jack danielsista alkaen...) ja pari muuta pientä juttua. Ehkä ensi jouluna Edinburghiin?

Tänään puolestaan kävin kuuntelemassa Lukan koulun joulukirkkoa - enkä vieläkään tottunut siihen, että täällä presbyteerikirkossa taputetaan kaikkien mahdollisten esitysten jälkeen - jopa pastorin puheen ja siunauksen (!!) jälkeen.

Päivän kohokohta oli kuitenkin hienon hotellin ravintolassa nautittu joululounas ja sitä seurannut pubivisiitti, joihin työharjoittelupaikkani kollegat olivat minut kutsuneet. Ensimmäistä kertaa Skotlannissa pääsin vetämään ykköset ylle ja viettämään vapaa-aikaa syntyperäisten paikallisten kanssa. Sain myös nähdä, että SaaraBeen kuvaus irlantilaisesta pikkujoulutyylistä pitää kutinsa myös Skotlannissa - itse asiassa kiitos Saaran kirjoituksen, osasin panostaa sopivasti eikä olo ollut yhtään yli- eikä alipukeutunut, vaikka ihan itse hiukseni laitoinkin.

Lounas alkoi paukkukaramellien poksauttamisella, ja jatkui niistä paljastuneiden paperisten kruunujen päähän pukemisella ja shamppanjan kilistämisellä. Jouluista ateriassa oli patee, täytetty kalkkuna, karpalohillo ja christmas pudding vaniljakastikkeella. Teen jälkeen jaettiin Secret Santa -lahjat - omasta paketistani paljastui ilmeisesti kaikkien skottien tunteman, mutta minulle täysi uuden tuttavuuden, Broonsien perheen seikkailuista kertova sarjakuvastrippikokoelma, josta varmasti opinkin ne kaikki puuttuvat skottikielen sanat joita Gruffalo ei minulle vielä avannut. 

Nyt meillä on vielä edessä viimeiset Invernessin matkasuunnitelman hionnat (kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vinkit otetaan käyttöön) ja laukkujen pakkaus, olen niin valmis tähän pikku reissuun. Hyvää joulunaikaa!

Aurinkoinen päivä Edinburghissa

No, voin myöntää, että tällä kolmannella kerralla Edinburghin keskustassa suunnistaminen ei tuntunut niin epämiellyttävältä kuin kahdella aiemmalla visiitillä. Sää oli loistava, toisin kuin huhtikuussa, ja tällä kertaa ymmärsin etsiä vaihtoehtoisia kävelyreittejä ruuhkaisalle ja meluisalle Princes Streetille toisin kuin viime marraskuussa. Päivävisiitti onnistui loistavasti, vaikka olin liikenteessä bussilla yksin poikien kanssa (matkat meille kolmelle edestakaisin yhteensä £4!).

Eduardo Paolozzi - Master of the Universe

Minua Edinburghiin veti St Andrew aukiolle esille ensikertaa laitetut valokuvat 60-70-luvun slummielämästä Skotlannissa. Lukalta kysyin, olisiko hänellä mielessä jotain mitä hän puolestaan haluaisi käydä katsomassa. Pyyntönä oli, että käydään "vaikka jossain museossa", ja tarkemmin määriteltynä museossa jossa on "hassun näköisiä" maalauksia. Nykytaiteen museoon, Scottish National Gallery of Modern Artiin siis vei tiemme.

Martin Creedin neonvalot museon sisäänkäynnin yllä. Everything is going to be alright. "Huh!" huokaisi Luka tämän nähdessään. "Nyt mua ei enää pelota!"

Museossa oli yllättävän paljon perinteista seinälle ripustettavaa esittävää taidetta ollakseen nykytaiteen museo, tai sitten Kiasma on vääristänyt käsitykseni nykytaiteen moninaisuudesta. Toisaalta oli ihan kiva nähdä picassoja ja livenä Piet Mondrianin kuuluisa valkoinen taulu parilla mustalla suoralla viivalla ja yhdellä keltaisella neliöllä (kuvalinkki). Mutta oli siellä muutama huoneellinen todella abstrakteja ja uuden näköisiäkin juttuja. Lempparini oli tämä iloisen värinen huone joka koostui monesta eri työstä. Pojat viihtyivät pisimpään Julie Favreaun installaatiohuoneessa, jossa pyöri rinnakkain kaksi hyvin erilaista äänetöntä videota (naishenkilö kävelee luonnossa yöllä, ja päivällä talon pihalla), ja kaiuttimista pyöri nauha joka oli koostettu luonnon äänistä, myrskystä ja esimerkiksi teipin irtirepimisestä kuuluvasta soundista. 

Uhkaus vai lupaus?

Näyttelyn jälkeen palasimme ydinkeskustaan. Löysin vasta nyt ihastuttavan Rose Streetin kävelykadun. No onhan se toki täynnänsä turisteja, mutta 1700-luvulta peräisin olevat talot vieri vieressä kapean kadun molemmin puolin olivat todella sympaattiset. Liikenteen jyly korttelin toiselta puolelta Princes Streetiltä oli miltei kuulumattomissa ja hetkeksi melkein ihan unohti että on keskellä kiireistä pääkaupunkia.

Rose Streetin päästä löytyi viimein St Andrew aukio ja ne valokuvat joita olin tullut katsomaan. Kuvat on kuvannut Nick Hedge asunnottomien hyväntekeväisyysjärjestön pyynnöstä kolmen vuoden aikana 60-70 -lukujen taitteessa Glasgowssa ja Edinburghissa. Hänen onnistui kuvausprojektillaan tehdä näkyväksi, etteivät kaikki asunnottomat asu kadulla, vaan köyhimmillä alueilla purkukuntoisissa taloissa asui surkeissa oloissa lian, roskan ja purkujätteen seassa mm. lukuisia lapsiperheitä. Kuvat ovat nyt ensimmäistä kertaa näytillä kotimaassaan lähes 50 vuotta niiden ottamisen jälkeen, koska tätä ennen kuvaaja on halunnut suojata kuvissa esiintyvien identiteettiä ja näyttely Make Life Worth Living on kiertänyt vain ulkomailla.

Lopuksi löysimme vielä ensimmäisen leikkipuiston Edinburghista. Ei paha, kyllä tänne vielä palataan.

Glasgow sees Syria

Kävimme viettämässä poikien kanssa vähän erilaisen päivän Glasgowssa. Pakolaisuus aiheena koskettaa aiemman työkokemukseni kautta minua kovasti. Marsseille, mielenosoituksiin tai muihin 'torilla tavataan' -tapahtumiin osallistuminen sen sijaan ei ole koskaan ennen kuulunut tapoihini. Kun luin, että Euroopan ympäri muutamassa viikossa levinneen Europe sees Syria -tapahtuman polkaisi käyntiin glasgowlainen perheenäiti ilmoittamalla sytyttävänsä kynttilän pakomatkalla menehtyneiden muistoksi George Squarella lauantaina 12. syyskuuta - ja kutsui mukaan kaikki halukkaat - en enää voinutkaan vain jäädä kotiin lukemaan uutisia pala kurkussa. 

Tiedän, että 'rajat auki'-ajattelu on naivia, eikä tarjoa ratkaisua kriisiin. Tiedän myös, ettemme voi vain katsoa vierestä. Teki hyvää nähdä ihmisiä kokoontuneena asian puolesta. Uutisten mukaan paikalla oli satoja, eripuolilla Skotlantia tuhansia, eri puolilla Eurooppaa kymmeniä tuhansia ja Suomessakin noin tuhat.