Täällä ollaan

Muutettu on, ja tässä vähän siitä, miten tänne päästiin.

Muuttokuorma - mahtui farmariin!

Matka alkoi autolla Lappeenrannasta Helsinkiin. Jokainen sentti isän farmarin takakontista tuli hyvään käyttöön ja kissa matkusti häkissään vuoroin minun ja Kain sylissä. Ihan mukavasti mahduttiin.

Vietimme yön lentokenttähotellissa ja viiden jälkeen aamulla lähdimme bussilla lentokentälle. Ensimmäisellä lennolla lähtivät Kai, lapset ja suurin osa matkatavaroista Amsterdamin kautta kohti Edinburghia. Minä menin heidän kanssaan Helsinki-Vantaalle mukaan laukkuja roudaamaan ja saattamaan lapsia. Huokaisimme helpotuksesta check-in -tiskillä: ei liikakiloja.

Passit kunnossa

Luka oli reippaana - kuusivuotias jo ymmärtää aika hyvin kun muutosta ja päivän aikataulusta ja järjestelyistä oli hänen kanssaan juteltu toistamiseen jo kuukausia. Leon sen sijaan oli pöllämystynyt siitä että hänet oli herätetty varttia vailla viisi vieraasta sängystä ja ajelutettu bussilla terminaalin ihmisvilinään. Huutoitku alkoi siinä vaiheessa kun minun piti sanoa heipat turvatarkastuksen kynnyksellä.

Palasin hotelliin ja vähän syyllisten fiilisten kanssa kömmin vielä pariksi tunniksi peitton alle.

Kissa oli reissaamisesta ja hotellista vähintään yhtä hämmentynyt kuin Leon, Dali maukui oikeastaan koko automatkan Lappeenrannasta Helsinkiin sekä läpi yön. Sori vaan huonenaapurit!

Dali lähtökuopissa

Kissan check-in tehtiin lemmikkikuljetusfirman toimistolla. Häkki lätkittiin lähes peittoon kaikenlaisia tarroja ja teipattuja asiakirjoja. Tämän jälkeen veimme sen rahtihalliin (ihan sinne trukkien ja laatikoiden keskelle), missä se turvatarkastettiin. Sinne se sitten jäi odottelemaan omaa lentoaan yllättävän rauhallisena.

Tämän jälkeen jäljellä oli enää oma matkani - tässä vaiheessa päivää muu perhe oli jo mukavasti perillä uudessa kodissa. Minä lensin Heathrow'n kautta Edinburghiin. Pitkä päivä sai arvoisensa päätöksen kun kone laskeutui vartin myöhässä ja myöhästyin minuutilla viimeisestä junasta Stirlingiin. Kaikeksi onneksi tapasin juna-aseman edessä tyhjällä taksitolpalla vierustoverini lennolta, jolta sain paikallisen taksin numeron (en tietenkään ollut tarkistanut sitä mistään etukäteen).

Taksimatkalla huomasin pari mielenkiintoista seikkaa. Ensinäkin, maassa oli lunta, ainakin paikkapaikoin pieniä kuuralämpäreitä. Toisekseen valtatie (moottoritie?) M9 Edinburghin ja Stirlingin välillä oli lähes kauttaaltaan valaisematon - eikä ainakaan tällä taksikuskilla ollut hajuakaan siitä miten pitkiä valoja käytetään. Parit sydämentykykset sain kun hän väläytteli pitkiä aioastaan tähdätessään oikeaan ramppiin säkkipimeässä. Kolmanneksi, pääsimme pyörimään ylimääräisen kierroksen valtaisassa liikenneympyrässä - se oli niin iso, etten edes tajunnut että se oli liikenneympyrä, ennen kuin menimme toista kierrosta (kuski missasi oikean liittymän ensimmäisellä kerralla). Toisaalta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että sanelemalla luottokorttini tiedot taksin puhelinpalveluun jo tilausvaiheessa, maksu oli rekisteröitynyt sovittuun hintaan jo ennen kuin lähdimme matkaan Edinburghista. Kätevää.

Vuorokausi oli jo ehtinyt vaihtua ennen kuin pääsin omaan uuteen sänkyyn nukkumaan tuhisevien lasten viereen, mutta pääasiassa kaikki muuttoon liittyvät tavoitteeni tulivat saavutetuiksi - olimme kamoinemme kaikki saman katon alla.

Viikko Stirlingissä - päivä 1

Viime sunnuntaina hyppäsimme Kain kanssa koneeseen ja lähdimme kuudeksi päiväksi tutustumaan tulevaan kotikaupunkimme. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Skotlannissa, joten matkasta tuli tosi mielenkiintoinen.

Sunnuntai 23.11.2014

Helsingistä ei tällä hetkellä mene suoria lentoja Skotlantiin, joten saimme vaihtaa menomatkalla konetta Amsterdamissa. Vaihtoaikaa oli 50 minuuttia, Helsingistä lähtenyt koneemme pääsi laskeutumaan pikkuisen myöhässä ja Schipolin kentällä myös transfer-lennolle menijät joutuvat yllätykseksemme uudelleen turvatarkastukseen - joten suoraan sanottuna juoksimme ja jonotimme ja juoksimme kentän päästä päähän portilta toiselle.

Jostain syystä olin kuvitellut, että Edinburghin kentällä on rautatieasema. Näinhän ei ole, mutta meidät pelasti masiina lentokentän aulassa, johon syötettiin määränpää ja kone printtasi valmiin matkasuunnitelman: bussilla Haymarketiin (£4 per aikuinen, matka-aika noin 15 min) ja junalla Stirlingiin (£8.30 ja noin 50 min).

Sunnuntaina aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta ja junamatkalla näimme periskottilaisia maisemia: Ekat kilttiasuiset herrat tulivat vastaan jo lentokentällä ja Edinburghin ja Stirlingin välissä on lähinnä peltoja, lampaita, hevosia ja golfkenttiä - taustanaan kumpuilevia mäkiä ja vuoria. Myönnän, että sain välittömän kulttuurishokin asuintaloista. Minut on hemmoteltu suomalaisella 70-90-luvun betonielementtirakentamisella - talot jotka on rakennettu ihan vain pinoamalla kiviä kivien päälle ja joiden puhelin ja/tai sähköjohdot kiemurtelevat ulkoseinillä eivät vain näytä tavanomaiselta.

Hotellimme oli kävelymatkan päässä Stirlingin juna-asemalta, mutta koska olimme heränneet aamulla yöllä yhdeltä ja matkustaneet 12 tuntia kahden tunnin yöunilla, kahdella kahvikupillisella ja KLM:n tarjoamilla omelettisandwicheilla - otimme taksin.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Asumme kaupungin halvimmassa autohotellissa teollisuus- ja automarketalueiden laidalla.

Forth-joki kiemurtelee kaupungin ympärllä. 

Päädyimme syömään ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan - Frankie & Benny's amerikkalaistyyliseen perheravintolaan. Hanavesi maistui uima-altaasta kauhaistulta, mutta ruoka oli tosi hyvää (tosin meillä oli niin nälkä että olisimme voineet syödä vaikka ruokalistat...)

Vanha luotettava nokialainen sai uuden elämän meidän ensimmäisenä UK-puhelimena.

Ensimmäisen illan välttämättöminä hankintoina etsimme brittiläisen USB-laturin ja prepaid-liittymän (kuten täällä sanotaan, pay as you go). Liittymä löydettiin keskustan isosta Thistles-kauppakeskuksesta. Täällä prepaidia ei saa anonyyminä kuten Suomessa, vaan se tulee rekisteröidä omalla nimellä. Myyjä merkitsi osoitteekseni hotellin nyt paremman puutteessa. En pääse käyttämään liittymän verkkotunnuksia ennen kuin meillä on ihan oikea osoite. Onneksi tämä ei estä puhelimen käyttöä tai puheajan lataamista (to top-up).