Joulu Aberdeenissa

Tässä muutamia talvisia ja ei-niin-talvisia kuvia meidän joulureissulta Aberdeeniin. Tällä kertaa road trippimme ei ollut yhtään niin ohjelmarikas kuin viime vuonna Invernessissä - enkä onnistunut edes löytämään yhtään karpalo-briejuusto paahtoleipää joita viime jouluna mussutin monessa paikassa. Tänä vuonna mentiin enemmän mutu-tuntumalla ja rentoillen - saunottiin hotellissa (lapset myös!), paukuteltiin christmas crackereitä ja syötiin hyvällä omalla tunnolla pizzaa, currya ja burgereita eikä pingotetu siitä että muka pitäisi olla jotain jouluisempaa. Ensi vuonna palataan sitten ruotuun.

Tapanina kävimme nauttimassa auringon paisteesta Aberdeenin Duthie-puistossa. Sää oli kuitenkin aika kirpakka, ja koska meillä ei ollut mitään kuningasajatusta siitä mitä Aberdeenissa erityisesti kannattaisi nähdä, tyydyimme pyörähtämään leikkipuistossa, David Welch Winter Gardenissa ja keskustan Union Squaren ostoskeskuksessa. 

Kolme yötä löysäiltyämme näissä maisemissa palasimme kotiin taas vähän pidempää reittiä, välietappina Tyrebagger-metsä heti Aberdeenin ulkopuolella, missä pääsimme jaloittelemaan ennen kuin istuimme parituntisen loppumatkan Perthiin asti  Cairngorms-luonnonpuiston halki mahtavissa vuorimaisemissa.

Lumikin käväisi maassa tapaninpäivän aamuna.

Duthie Park

The David Welch Winter Garden - ilmainen sisäänpääsy ja ihania kasveja. Suosittelen!

Tyrebagger woods. Jossain lähellä pellon keskellä (eikä ihan kävelymatkan päässä) olisi kartan mukaan olleet Aberdeenin standing stones, eli esimerkki muinaisista skottilaisista kivikehistä. Se olisi ollut kiva käydä tsekkaamassa, mutta netti tiesi kertoa että isommat luokan tietyöt hankaloittavat parhaillaan paikkaan pääsyä. Toisen kerran sitten.

Maisemia Cairngormsista. Opimme tällä reissulla kantapään kautta, etteivät vuoriston mutkatiet ja huoltsikalta ostetut sipsit ja limppari välttämättä ole lasten kanssa matkustaessa optimaalinen yhdistelmä -  joten ei enempää kuvia tältä tien pätkältä tällä kertaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin rentouttava reissu - ja ainakin voidaan vetää Aberdeen yli listalta, viimeinenkin iso kaupunki Skotlannissa nyt käytynä.

Oikeaoppiset lastenjuhlat

Skotlantilaisten lasten syntymäpäiväjuhlien etiketti. Siinä seikka, jota emme osanneet ennakoida reilu vuosi sitten vasta maahan muuttaneina. Onneksi Luka kutsuttiin luokkakaverin synttäreille viime keväänä melkein heti muuttomme jälkeen, ja ehdimme kokemuksen perusteella ymmärtää, että täällä kotona pidettävät, "kakku, leikkiä ja vanhemmille kahvit" -tyyppiset lastenkemut ovat täysin utopistinen ajatus ja vältyimme kaikenpuoliselta hämmennykseltä. Vuosi sitten meillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi paikallistietämystä edes yrittää järjestää 'oikeita' juhlia, joten vietimme synttärit perhepiirissä. Nyt, vuoden viisaampina osasimme laittaa opit käyttöön. 

Tähän mennessä Luka on käynyt viisillä 6-8-vuotiaiden poikien kaverisynttäreillä ja tämän empiirisen tiedon perusteella väitämme, että oikeaoppiset juhlat tulee ensinäkin järjestää poissa kotoa. Paikaksi sopii lapsiystävällinen mesta, missä lapset pääsevät liikkumaan ja pitämään ääntä, kuten vaikka hoplop-tyyppinen leikkipaikka (softplay), laskumäki (tubing) tai urheilukeskus. Tai keilapaikka, jonka Luka valitsi.

Tällaisen juhlapaikan järjestäminen maksaa noin £10 per lapsiosallistuja - kymmenen hengen bileistä siis vähintään £100 lasku helpostikin. Hintaan tosin kuuluu usein juhlalle omistettu tila pöytineen ja tuoleineen, ohjattua toimintaa, mehutarjoilu ja lämmin ruoka (hamppareita, hot dogeja, pizzaa). Ja parasta tietysti vanhemman näkökulmasta: siivous. Kotia ei tarvitse puunata ennen eikä jälkeen vieraiden käynnin, eikä tarvitse tuhrata keittiössä vääntämässä leipomuksia, joita lapset eivät kuitenkaan malta syödä.

Ja se synttärikakku. Olen nyt viidesti todistanut sitä ihmettä, että vaikka kakku tuodaan pöytään kynttilät palaen, lapset ja aikuiset riemumielillä laulavat Happy Birthday ja hihkuvat Hip, hip, hooray synttärisankarin kunniaksi, niin kakku katoaa takaisin kulisseihin välittömästi kynttilöiden puhalluksen jälkeen, palatakseen sitten hetken kuluttua takaisin uudessa muodossa: lautasliinoihin käärittyinä neliskulmaisina annospaloina, jotka jaetaan juhlavieraille kotiinlähdön hetkellä mukaan otettaviksi. Synttärisankari puolestaan vie kotiin mukanaan lahjat, ja avaa ne vasta siellä.

Lapsilla oli hauskaa, keilat kaatuivat, hot dogit maistuivat ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Mutta yksi juttu me täysin unohdetiin. Juhlakassit. No onhan niitä Suomessakin (mekin askarreltiin lasten läksiäisjuhliin), mutta täällä niitä myydään sekä valmiiksi koottuina ja 'kokoa itse' -tyyppisinä ratkaisuina, ja vanhemmat käyttävät yllättävän paljon rahaa ja vaivaa pussien kokoamiseen. Usein se kakkupalakin sujautetaan sinne pussin täytteeksi. Ja meitä vähän hävettää, kun muistimme koko asian juhlia edeltävänä iltana. Mutta menköön tämän kerran maahanmuuttajuuden piikkiin.

Happy Hogmanay

Vaikka tämä oli meidän toinen uusi vuosi Skotlannissa, vasta tällä kerralla pääsimme mukaan paikalliseen juhlatunnelmaan. Viime vuonna kaupungin juhla ja ilotulitukset peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja me nukuimme pois muuttoväsymystä vuoden vaihtumisesta sen kummemmin välittämättä.

Tänä vuonna sää suosi - vain vuorokautta aiemmin laantunut Frank-myrsky oli jättänyt jälkeensä vain märän maan ja valtaisat lammikot. King's Parkissa pyörivät lapsille suunnatut hilavitkuttimet, eikä sää ollut säikäyttänyt kansalaisia. Kaupungin facebook-sivuilla oli kehoitttu vetämään tilaisuutta varten kumpparit (Wellingtons, eli tuttavallisemmin wellies) jalkaan, ja monet meidän ohella olivat vinkkiä noudattaneet - nilkkoja myöten mudassa seisoessamme olimme tästä ihan tyytyväisiä.

Lavalla esiintyi kuoro, laulaen vuoden suosituimpia hittejä ja tietysti päättäen esityksen Auld Lang Syne -veisuun, joka minulle on tähän asti tullut tutuksi lapsuudessa partiosta, jossa sitä laulettiin suomalaisilla sanoilla jokaisen kokouksen päättyessä jäähyväisten hetkellä ("Tää ystävyys ei raukene.."). Nyt vasta kuitenkin opin, että ympäri maailman uutena vuotena lauletun veisun alkuperäiset sanat ovat skotlannin kansallisrunoilijan Robert Burnsin käsialaa - ei siis ihme että se etenkin täällä kuuluu tärkeänä osana Hogmanayn, eli uuden vuoden aaton viettoa.

Katselimme kun linnan kupeesta lähetettiin raketteja kello yhdeksän aikaan, jonka jälkeen siirryimme kotiin ja laitoimme pojat nukkumaan. Kilistimme kuohuvaa ja napostelimme skotlantilaisilla nakeilla ja ruohosipulilla maustetulla dipillä, jonka olimme joskus aiemmin sattumalta havainneet maistuvan aivan suomalaiselta uuden vuoden perinneherkulta eli perunasalaatilta - tosin ilman perunaa. Vastapäisessä asunnossa oli menossa pirskeet - kuulimme olkkariimme kun juhlakansa laski sekunteja puoleen yöhön ja kun uusi satsi raketteja lähetettiin ilmoille linnalta. Tervetuloa 2016!  

Näin sain pitkästä aikaa luukun auki. Vuosi meni, mutta viimein pääsen hihkaisemaan BINGO!

Jouluinen Inverness

Nyt on joulut vietetty ja ajettu yli 600 kilometrin road trip ympäri pohjois- ja länsi-Skotlantia. Mahtavat maisemat vilisevät yhä silmissä ja monta hienoa paikkaa tuli nähdyksi. Oman auton kanssa reissaaminen antoi meille mahdollisuuden kierrellä ja pysähdellä mielemme mukaan, mikä myötävaikutti valtaisan kuvasaldon kertymiseen. Aionkin jakaa reissujuttuja neljään postaukseen. Koska joulu on ollut ja mennyt, aloitan matkan alkutaipaleella ja tunnelmillamme jouluisessa Invernessissä. 

Emme olleet aiemmin käyneet Ylämailla, joten yllätyimme siitä miten lähellä olemme koko ajan asuneet mielettömiä vuorimaisemia joiden olemassaolosta emme ole tienneet mitään. Heti alkumatkasta Perthin jälkeen tie kiipesi ylös jyrkkiä rinteitä laskeutuakseen taas valtavien kuusien lomasta laaksoon, jossa pysähdyimme kahville Pitlochryn kylässä. Pian sen jälkeen tie jatkoi nousuaan ja joka puolella aukesivat Cairngormsin kansallispuiston karut ja puuttomat vuoret. Vaikka A9-tie on suurilta osin nelikaistainen ja runsaasti liikennöity, ympäröivät maisemat olivat mahtavat - tuijottelimme auton ikkunoista silmät pyöreinä ja bongailimme kilpaa lumisia huippuja horisontissa. Sitten huomasimme olevamme keskellä räntäsadetta ja tienpenkoilla näkyi kasaantunutta loskaa. Lumi kuitenkin katosi taas yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin, ja lounalle Aviemoressa pysähtyessämme sitä näkyi enää kylää ympäröivien vuorien huipuilla (Kiitos Riitta pysähdysvinkeistä!)

Ensimmäistä kertaa näimme puisia mökkejä Skotlannissa ja bongasimme tien päällä useamman lumiaurankin.

Perillä Invernessissä joulunajan aukioloajat sekä oikutteleva sää rajoittivat meidän aktiviteetteja ja rankkasateiden pauhutessa ulkona vietimmekin aika paljon aikaa hotellissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vietimme joulua ihan vain oman perheen kesken ja yritimmekin parhaamme mukaan tasapainoilla 'ollaan vaan ja vietetään pyhiä yhdessä rennosti' ja 'yritetään nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja loman aikana' agendojen välillä. Hotelli auttoi meitä tässä ensimmäisessä tavoitteessa, siellä oli nimittäin todella panostettu lapsiperheiden jouluun - lapset pääsivät tapaamaan pukkia hotellin aulassa ja pienet paketitkin mukaan, ja joulukuusia ja alla näkyvän kaltaisia pukkipatsaita oli siellä ja täällä. Ainoa ärsyttävä asia oli alakerran ravintoloissa ja aulassa raikaava sesonkiin sopiva soittolista jolla taisi olla yhteensä viisi biisiä ja ne todellakin oppi ulkoa neljän yön visiitillä. Mahtavaa oli sen sijaan se, että hotellissa oli lämmitetty uima-allas ja saunaosasto jonne myös lapset olivat tervetulleita (ei mitenkään itsenstäänselvyys Skotlannissa). Ei se nyt ihan perinteinen joulusauna ollut, mutta kelpasi meille.

Visiittimme ainoa aurinkoinen päivä oli joulupäivä, jolloin kaikki paikat Invernessin keskustassa olivat kiinni. Käytimmekin tilaisuuden kuvien räpsimiseen keskustaa halkovan Ness-joen varressa ja seuraavana päivänä saimme keskittyä Boxing Dayn alennusmyynteihin ja sateelta piileskelemiseen kaupungin high streetin ja East Gate -ostoskeskuksen kaupoissa pyörien. East Gate oli yllättävän suuri, ehkä koin pientä kateutta verratessani sitä meidän Stirlingin Thistles-ostariin, vaikka suurin piirtein samat kaupat sieltäkin löytyy. 

Inverness castle

Meitä on Skotlannissa hemmoteltu jo niin monilla historiallisilla linnoilla, ettemme osanneet olla kovin vaikuttuneita Invernessin keskustaan vasta vuonna 1836 rakennetusta linnasta, joka ulkonäöltä muistutti paljon Ballochin linnaa. Ballochin linnan tavoin Invernessin linna on edelleen toimistokäytössä ja toimii nykyään paikallisena tuomioistuimena - eikä sinnekään siis pääse sisälle pällistelemään. Mutta oli se pimeällä ja valaistuna ihan hienon näköinen.

Paikallisen Tescon pihalla vähän yllätyin siitä, että gaelinkieliset ohjetekstit olivat etusijalla englanninkielisiin nähden (ja opin että polkupyörä on baidhsagal). Vasta tämän jälkeen huomasin, että gaelinkieliset nimet olivat myös katukylteissä ja tienviitoissa rinta rinnan englanninkielisten paikannimien kanssa - ja että tämä tapa on yleinen Invernessin lisäksi monissa muissa paikoissa kotoisen keski-Skotlannin pohjoispuolella.

Ness-joki virtasi todella huimaa tahtia ja sen pinta oli tavallista korkeammalla. Eikä ole muuten sattumaa että Invernessissä virtaa joki nimeltä Ness - inver tarkoittaa joen suuta. Nessistä puheen ollen, Loch Nessin myyttisellä asukilla on selkeästi paikka paikallisten bisnesten sydämessä, sen mukaan on nimetty ravintoloita, lomamökkejä ja hotelleja, ja Nessie on ikuistettu patsaisiin, kyltteihin ja vaikkapa tähän alla näkyvään kaupan seinään.

Mekin kävimme Nessietä bongailemassa, siitä seuraavassa potauksessa lisää.

Joulujuttuja

Sunnuntaina pakkasimme pojat bussiin ja lähdimme pyörähtämään Glasgown jouluvilinässä. Kuten kuvista näkyy - sekä joulua että vilinää oli siellä, todistettavasti.

Viime vuoden marraskuussa näimme ison joulutorin Edinburghin keskustassa, ja silloin jo mietin että lasten kanssa pitää sellaista lähteä tänäjouluna tsekkaamaan. Glasgow vei kuitenkin voiton kun arvoin kumman kaupungin toriin lähtisimme tutustumaan. Ehdimme paikalle vasta torin viimeisenä päivänä. En tiedä vaikuttiko se siihen, että tungos oli valtaisa, ja meillä meni hetki asennoitua väenpaljouteen jossa ei meinannut päästä liikkumaan eteen eikä taakse - ja tästä syystä markkinoilta ei olekaan kuvia tuota alla olevaa lukuun ottamatta.

Olimme myös vähän pettyneitä kojujen määrään - varmaan koska muistimme miten valtavilta Edinburghin markkinat viime vuonna olivat näyttäneet. Joka tapauksessa löysimme maisteltavaksi mm. snickersin, maapähkinävoin ja piparitaikinan makuista fudgea (makuvaihtoehtoja olisi ollut aina amarettosta ja jack danielsista alkaen...) ja pari muuta pientä juttua. Ehkä ensi jouluna Edinburghiin?

Tänään puolestaan kävin kuuntelemassa Lukan koulun joulukirkkoa - enkä vieläkään tottunut siihen, että täällä presbyteerikirkossa taputetaan kaikkien mahdollisten esitysten jälkeen - jopa pastorin puheen ja siunauksen (!!) jälkeen.

Päivän kohokohta oli kuitenkin hienon hotellin ravintolassa nautittu joululounas ja sitä seurannut pubivisiitti, joihin työharjoittelupaikkani kollegat olivat minut kutsuneet. Ensimmäistä kertaa Skotlannissa pääsin vetämään ykköset ylle ja viettämään vapaa-aikaa syntyperäisten paikallisten kanssa. Sain myös nähdä, että SaaraBeen kuvaus irlantilaisesta pikkujoulutyylistä pitää kutinsa myös Skotlannissa - itse asiassa kiitos Saaran kirjoituksen, osasin panostaa sopivasti eikä olo ollut yhtään yli- eikä alipukeutunut, vaikka ihan itse hiukseni laitoinkin.

Lounas alkoi paukkukaramellien poksauttamisella, ja jatkui niistä paljastuneiden paperisten kruunujen päähän pukemisella ja shamppanjan kilistämisellä. Jouluista ateriassa oli patee, täytetty kalkkuna, karpalohillo ja christmas pudding vaniljakastikkeella. Teen jälkeen jaettiin Secret Santa -lahjat - omasta paketistani paljastui ilmeisesti kaikkien skottien tunteman, mutta minulle täysi uuden tuttavuuden, Broonsien perheen seikkailuista kertova sarjakuvastrippikokoelma, josta varmasti opinkin ne kaikki puuttuvat skottikielen sanat joita Gruffalo ei minulle vielä avannut. 

Nyt meillä on vielä edessä viimeiset Invernessin matkasuunnitelman hionnat (kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vinkit otetaan käyttöön) ja laukkujen pakkaus, olen niin valmis tähän pikku reissuun. Hyvää joulunaikaa!

Joulun odotusta stirlingiläisittäin

Luka kävi tänään koulukaverin luona koulun jälkeen. Kotimatkalla kuuden aikaan Luka viiletti ilman takkia ja omakin talvitakkini tuntui ylimääräiseltä - lämpöä kun oli 11 astetta. Lauantaiksi on luvattu 14. Eli ei kovin talviset tunnelmat täällä. Tässä kuitenkin kuvia marras-joulukuulta.

Todistusaineistoa, että puolen päivän verran Ochileilla oli talvi.

Kaupunkien jouluvalot syttyivät marraskuun puolivälissä, ja sen jälkeen kaikki sesonkiaikaan liittyvä on tuotu rytinällä kauppoihin ja katukuvaan. Joulupukki ja oikeat (!) porot bongattu, ja ostarilta löytyy toki myös joulupukin pajana toimiva piparitalo, joka ei kuitenkaan ole gingerbread - vaan tietysti paikallisen herkun mukaisesti shortbread house.

Lasten koulussa joulu on näkynyt viime viikkoina monella tavalla - on ollut joulukonserttia, joulukuvaelmaa (nativity), joulujuhlaa (party) ja ensi viikolla edessä on vielä joulukirkko. Lapset ovat kantaneet kotiin viisitoista joulukorttia kavereilta, mikä on tullut vähän yllätyksenä, kun Leon ei edes tiedä päiväkotikavereidensa nimiä. Ilahduttaa, että kavereita kuitenkin riittää.

Odotamme kaikki jo innolla alkavaa lomaa, ja pientä matkaa Invernessiin. Miksi sinne? Varasimme hotellin jo syyskuussa, ajatuksenamme viettää joulu poissa kotoa ja kotikuvioista, nähdä matkalla lisää Skotlantia ja käydä jossain missä emme ole ennen käyneet. Toivon, että ajokeli olisi hyvä (koska ei talvirenkaita), mutta samalla toivon salaa myös, että näkisimme lunta ainakin kaupunkia ympäröivien vuorten rinteillä, tulisihan siitä ainakin vähän jouluisempi olo.

Falkirkin high street joululoistossa.

Inverness on Skotlannin pohjoisin iso kaupunki ja Ylämaan hallinnon keskus. Paljon muuta en paikasta vielä tiedäkään, paitsi että sen rannoilta on mahdollista hyvällä tuurilla bongailla meressä polskivia delfiinejä. Jos kokeneempi skotlannin kävijä tätä eksyy lukemaan, vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta mielenkiintoista nähtävää siellä olisi?

Kertaluontoinen räntäsade ikuistettu, eipä kestänyt kauaa se huvi.