Hyvästit Skotlannille

Viimeisiä päiviä viedään, laukkuja pakkaillaan ja kaappeja pyyhitään. Viimeinen kuukausi on hujahtanut ohitse käytännön juttuja järjestellessä. Voisi melkein sanoa, että kolmen vuoden takainen muutto tänne on vielä niin tuoreessa muistissa, että monet asiat menevät rutiinilla. Ja kuitenkin monta asiaa on ehtinyt muuttua tänä aikana alkaen muuttoamme helpottavasta Finnairin nykyään lentämästä suorasta Edinburgh - Helsinki reitistä aina rajoituksiin joita suomalaisen subjektiivisen kokopäivähoito-oikeuteen on tehty tällä välin. 

Olemme yrittäneet ottaa ajastamme Skotlannissa kaiken irti - vietimme hauskan family fun dayn Kain nyt entisellä työpaikalla, emmekä antaneet sateen pilata valmistujaispäivääni yliopistolla. Olemme tavanneet täällä saamiamme ystäviä, vaihtaneet yhteystietoja ja vakuuttaneet sekä lapsia että itseämme siitä että kyllä tänne vielä palataan, käymään ainakin. Tällä hetkellä siivous ja pakkaus vie kuitenkin huomiomme - pian nähdään kuinka Suomeen kotoutuminen taittuu, mutta etukäteen sitä ei ole nyt aikaa pohdiskella. Lapsia sekä innostuttaa että jännittää - harmittaa erota hyvistä kavereista, mutta sukulaisten luokse ja omaan vanhaan kotiin on meillä kaikilla jo ikävä.

Tässä kuvia viime sunnuntailta, jolloin kävimme piknikillä lempimetsässäni Dollarin ihanassa vihreässä laaksossa. Tämä oli minulle kolmas, eikä viimeinen kerta kun siellä piipahdan, siitä olen varma.

Campbell Castle ja Dollar Glen

Eilen pakkasimme rinkat ja hyppäsimme bussiin kohti Dollaria. Maaliskuisella vaelluksella olimme nähneet ohimennen ihanan vihreän laakson ja sen vesiputoukset, ja päättäneet että tänne tuleme takaisin kesemmällä lasten kanssa - ja näin me sitten teimme. Bussilla matkustaminen ei ole täällä mitenkään erityisen halpaa, tämä puolen tunnin ajelu kahden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluu-lipuilla maksoi vajaat £18. Mutta tämä vihreä keidas oli todellakin joka punnan arvoinen!

Nuoria saniaisia. Miksen ole ennen huomannut että ne avautuvat tuollaiselta käppyrältä?

Maaliskuussa täällä käydessämme maasta puski joen varressa sadoittain vihreitä sileitä lehtiä, ja olin aivan varma, että ne olivat kielon lehtiä. Nyt ne kuitenkin olivat kukassa ja paljastuivat karhunlaukoiksi, eli paikallisittain ramsoms tai wild garlic. Wikipedian mukaan näitä kasvaa Suomessa vain länsipuolella, ei siis ihme ettei ole tullut aiemmin vastaan.

Halusin kokeilla tallentaa vesiputouksia sarjakuvauksella, koska pelkkä valokuva harvoin pystyy vangitsemaan niiden soljuvaa liikettä. Harmi, että sen mitä gif voittaa liikkeessä, se häviää kuvanlaadussa.

Laaksosta kiipesimme polkuja pitkin kohti Campbellin linnaa. Eväshetken jälkeen linna häämöttikin jo mäen päällä. Tämä pieni linna on paikallisen klaanin ja rikkaan suvun rakentama ja puoliksi raunioina. Pääsymaksu oli todella inhimillinen, £5.50 aikuisesta ja £3.30 Lukalta.

Bloggari kuvaamassa rantaheinikkoa.

Linnan jälkeen palasimme Dollarin keskustaan ja tilasimme bussia odotellessa limpparit kahvilassa. Hieno sää, hieno päivä, nyt on jalat kipeät.

King's seat hill

Sunnuntaina pääsimme kuin pääsimmekin ensimmäistä kertaa vaeltamaan kahdestaan Kain kanssa Skotlannissa. Aurinko vain käväisi esillä, mutta sää oli kuiva. Valitsimme kohteeksi Kuninkaan istuimen (King's seat hill) jolle olin löytänyt reittikuvauksen ja kartan. Reitti alkaa Tillicoultryn kylästä, noin 15 km päässä Stirlingistä ja 9 kilometrin ja 4,5 - 6 tunnin patikoinnin jälkeen polku päättyy Tillicoultryn naapurikylään Dollariin. Aamulla mummi tuli katsomaan lapsia, me pakattiin eväät rinkkaan ja hypättiin taksiin (sunnuntaisin Tillicoultryyn vievät bussit ovat kiven alla). 

Alkumatka taittui pääasiassa portaita pitkin ja reitti jatkui siksakkaavana kivipolkuna ylös jyrkkenevää rinettä. Matkamme ensimmäiset lampaat näimme vilistelemässä pitkin Tillicoultryn hiljaisia katuja, mutta niiden kaverit viihtyivät pilkuttamassa Ochilien heinikkoisia rinteitä.

Lampaan kallo

King's seat

Aurinko pilkahti vain hetken verran ennen kuin olimme niin korkealla että jäimme pilvien keskelle. Kuulaalla ilmalla näkymät olisivat olleet ihan eri luokkaa. Ihan King's seat hillin laella olimme hetken aikaa täysin hernerokkasumussa ja viima oli jäätänyt lammikot. Vuorenlaen cairn, eli tuo kivikasa, oli jopa vähän antiklimaattinen saavutus, etenkin kun emme voineet nähdä pilven keskeltä ympäröiviä masemia. Tuuli oli kova ja kylmä ja jatkoimme vain matkaa vuoren toista puolta alas.

Kylmä tuuli jatkui koko matkan itärinnettä laskeutuessamme, ja näimme ensimmäisen lämpäreen lunta. Kai teki pienen lumiukon. Etsimme turhaan tuulensuojaa, joten lopulta kävimme istumaan rinteelle vähän polulta sivussa. Joimme termarista kaakaota ja söimme voileipiä ja mansikoita, tavallaan matkan kohokohta tämäkin.

Dollar

Campbellin linna

Pilvistä päästyämme näimme Dollarin kylän. Laskeutuminen heinikkoista rinnettä pitkin oli joutuisampaa ja mukavampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Pian näimme jo Campbellin linnan, jonka luokse polku vei meidät suoraan.

Dollar Glen

Campbellin linna seisoo kallionkielekkeellä syvän kallioisen laakson keskellä (Dollar Glen). Vesi ryöppyää vuorilta korkeina ja kirkkaina vesiputouksina. Koko matkan linnalta Dollarin keskustaan kävelimme vihreää ja sammaleista joen vartta monia siltoja ja pitkospuita pitkin. Ihan mieletön paikka, jopa näin maaliskuussa kun luonto on vasta heräämässä. Tänne tulemme joskus lasten kanssa, linnan luona maasto oli helppokulkuista ja puistomaista - ja kuitenkin ihan kuin satukirjasta.

Seurasimme jokea Dollariin.

Dollarissa hyppäsimme pääsimme taksiin joka vei meidät takaisin kotiin (Soitimme kolmeen Dollarin eri taksifirmaan, joista ei vastattu. Päädyimme tilaamaan taksin Stirlingistä ja odottelimme sitä 45 minuuttia pubissa lämmitellen). Loppu hyvin, kaikki hyvin. Patikointiin meillä meni aikaa 4,5 tuntia, mistä olimme vähän yllättyneitä - kun emme ole mitään himourheilijoita ja edellisestä vaelluksestakin on aikaa.

Uusi luukku auki skottibingosta - vuori valloitettu. Mihinkäs sitä sitten seuraavaksi?