Kolikon molemmat puolet

Kukkivat puut ja ihana kevät - ja tällaisia kuvia on ihana ottaa ja laittaa blogiin. Jo jonkin aikaa olen kuitenkin pohtinut, voisinko yhden postauksen verran jakaa myös niitä juttuja, joita yleensä visusti rajataan kivoista valokuvista pois. Kuten vaikka alapuolella, meidän rappukäytävän kulmaus ulko-oven vieressä.

Olemme asuneet tässä kämpässä nyt reilun vuoden. Meillä meni ehkä pari kuukautta huomata, ettei täällä muuten siivota rappukäytäviä - kun ei ole talonyhtiötä, ei ole ketään joka maksaisi siivouksesta, eikä kukaan asukkaista katso asiakseen uhrata omaa aikaansa tai imuriaan yhteiseksi hyväksi. Nyt vuoden päivät ihmeteltyämme kokolattiamatolle kasaantuvaa kuraa, koiran karvaa, hiekkaa, etanoita ja lehtiä, muistelemme kaiholla kiiltäviä ja vahattuja Lappeenrannan kodin käytäviä ja lasiovea, jonka ikkunat pestiin ainakin kerran viikossa. Enkä halua yhtään enempää tutkia tai ajatella ketkä noita seittejä väsäävät kaikkiin nurkkiin - "älkää koskeko mihinkään" on tuttu mantra jota hoen lapsille kun käytävässä liikumme.

Eikä tarvitse sen kummemmin miettiä miksei täällä lapset leiki talojen pihoillakaan. 

Okei, vedetään henkeä. Kukkia.

Seuraava paikka joka samanaikaisesti meitä kiehtoo ja ihmetyttää, on tontti asuintaloamme vastapäätä. Siitä on selvästi purettu jotain. Mutta täällä tyyliin tuntuu kuuluvan, että se mitä ei ole ihan pakko purkaa, jätetään paikoilleen. Kuten vaikka tämä tiilinen ympärysmuuri ja portit. Monesti näkeekin taloja, joissa kiviaidat ovat selvästi aivan eri vuosikertaa kuin talo itsessään - voisin melkein veikata, että kun tämäkin tontti joskus otetaan taas uuteen käyttöön, ainakin osa näistä aidoista saa jäädä paikoilleen. Tavallaan ihan kiva, verratuna suomalaiseen "kaikki vanha pois ja uutta tilalle" -tyyliin.

Nämäkin kaksi alla olevaa kuvaa ovat meidän naapurustosta. Olisikohan nämä vihreät ikivanhoilla ruosteisilla munalukoilla suljetut kopit vanhoja autotalleja? Juuri koskaan täällä ei kukaan käy, kesällä sammaleisesta maasta kasvaa pitkää heinää. Ihan vähän kiinnostaisi päästä kurkkaamaan sisälle tai kuulla, milloin ja mitä tarkotusta varten nämä on rakennettu - ja ovatko ne vielä käytössä.

Yleensä keskiviikon "binipäivä" eli aamu, jolloin kierrätys- ja roskalaatikot raijataan kadunlaitaan tyhjennystä odottamaan toimii täällä yllättävän kivasti. Paitsi tässä yhdessä kerrostalossa, jossa on ollut binipäivä ainakin tämän viimeisen vuoden verran - laatikot on täytetty väärin, saateella ne täyttyvät vedellä ja kovalla tuulella pyörivät pitkin katuja singoten sisältönsä pitkin maita ja mantuja. Kesällä haju on vähintäänkin mielenkiintoinen. Edes binimiehet eivät tohdi näihin koskea - mutta... ketkäs sitten? Vastausta odotellessa.

Lumikelloja.

Itseasiassa, ihan vasta tänne muuttaneina vähän nyrpistelimme nenää kun näimme roskia pitkin poikin kadunvarsien pensaikkoja ajatellen ihmisten olevan piittaamattomia. Ja sitten tuli se ensimmäinen talvimyrsky ja katsoimme ihmeissämme kun roskalaatikko viiletti ikkunan ohitse katua pitkin sellaista kyytiä, ettei meitä enää yhtään ihmetyttänyt mistä roskat olivat ilmestyneet. Ja tänä keväänä ymmärsimme myös sen, mistä muovin riekaleet ovat joutuneet joen varren puiden oksille - talvitulvistapa tietenkin.

Broom-pensaat kukassa.

Ja tämä. Kuva on epäselvä, mutta niin on todellisuuskin. Neljän rivitalon välillä on tyhjää asvaltoitua tonttia hyvän kokoisen parkkipaikan verran. Mutta reilun vuoden verran paikka on ollut aidattuna näillä korkeilla metalliaidoilla, joita skotit vaikuttavat rakastavan ja virittelevän milloin mihinkin. Tämä giffi tiivistää aika hyvin meidän ajatukset tästä, kuten aika monesta muustakin tässä postauksessa mainitusta seikasta:

Skottiarjen parhaita puolia

Pari postausta ovat olleet ehkä vähän turhankin arkirealismin sävyttämiä - aika ottaa vähän kevyemmin. Vaikka meillä on ainakin vuosi ihan vain jo opintojeni puitteissa vielä edessä Skotlannissa, listasin juttuja joihin olen täällä erityisesti tykästynyt ja joita ennakoin, että tulen kaipaamaan sitten joskus kun täällä parhaillaankin tuivertavat talvituulet ja kaikkialle levittäytyneet kokolattiamatot (esim. kerrostalomme rappukäytävässä portaat mukaan lukien!) ovat meille arkipäivän sijaan muisto vain. 

• Nepparilliset tai napilliset pussilakanat - siis kiinnitys siellä avoinaisessa päässä ihan vain ettei pussilakana pääse oksentamaan sisuksiaan puolittain ulos parin yön nukkumisella. Yksinkertaisuudessaan nerokasta. Ehkä näitä on saatavilla Suomessakin, mutta en ole vastaaviin koskaan törmännyt. 

• Tämän kansakunnan rakkaus kylpyammeisiin. Ja nyt ei muuten kysytä Kaarle Kustaan mielipidettä, kun olen viimein ymmärtänyt miten rentouttavaa kylvyssä on lillutella, ja miten erillistä kuuma- ja kylmävesihanaa operoidaan isovarpailla. Itse asiassa olen niin sinut ammeen kanssa, etten ole edes jaksanut hermostua siitä ettei meidän suihku ole toiminut viimeiseen kolmeen viikkoon.

• Tiskaaminen pesusienellä. Raahasimme Suomesta mukaan perisuomalaisen tiskiharjan, ja aina välillä saamme Suomesta vaihtopäitä. Ja se on tosi kätevä esim. säilykepurkkien tiskaamiseen joihin ei viitsi kättään sisälle laittaa, mutta kaikki muut pesen nykyään sienellä - ja oikeasti uskon etten tule tätä tapaa vaihtamaan enää. Sienellä tiskatessa saa paljon paremman tuntuman siihen onko astia nyt varmasti puhdas - ja kun sienet maksavat £0.05 kpl ei niiden vaihtaminen uuteen kulahtamisen hetkellä tunnu kovin kivuliaalta. No, toki tässä kohtaa voisi miettiä ekologisuutta, mutta jätän sen jonkun unettoman yön murheeksi.

• Arvonlisäverottomat asiat, kuten ruoka ja lastenvaatteet jotka luetellaan täällä välttämättömyyksiksi, eikä niitä siis veroteta. Esimerkiksi koulukenkiä, joita lapset pitävät joka päivä, koko päivän, kuluu Lukalla noin kolme paria vuodessa - eikä edes kirpaise, koska koko kouluasun (housut, t-paita, college, sukat) voi ostaa yhteishintaan £8.5 ja kengät kympillä. (Nousipa tässä tukka pystyyn, kun muistin virkistämiseksi kävin kurkkaamassa Prisman sivuilta lasten peruslenkkareiden hintoja... huh huh!)

• Liikennevalokulttuuri. Meni aikaa tottua siihen, ettei jalankulkijoilla ole minkäänlaisia oikeuksia teitä ylittäessä, paitsi toki jos on kävelijöiden valot tai harvinainen mustavalkoisilla valotolpilla merkitty suojatie. Mutta nyt, ainakin täällä Stirlingin kokoisessa kaupungissa puikkelehdin ihan luontevasti autojen seassa ja menen yli siitä mistä mielin, maassa maan tavalla. Myönnän, vähän vielä tuntuu suomalaista syyllisyyttä kun hilppaisen merkitsemättömästä kohdasta tien yli ja vieressä onkin poliisiauto. Pelisilmäni on kehittynyt huimasti. Kun olen muutamaan otteeseen kulkenut samasta valoristeyksestä, osaan jo päätellä missä järjestyksessä valot vaihtuvat ja miten pitkä on varoaika - pystyykö punaisia päin kävellä turvallisesti. En tiedä sopeudunko enää reilun vuoden päästä Suomessa odottamaan tyhjässä risteyksessä valojen vaihtumista, kuten ennen orjallisesti tein.

Teekulttuuri kuuluu vielä tällä listalle - siitä nautin ja kovasti. Skotlantilainen keksilaatikko - suomalaiset keksit.

• Vaikka aika ajoin kaipaan vaikkapa maksalaatikkoa, perunajauhoja tai jotain muuta kuin paahtoleipää, olemme löytäneet monta uutta tuttavuutta ruokakassien täytteeksi. Esimerkiksi samosat, joista en ollut koskaan ennen edes kuullutkaan, kuuluvat nyt ihan tavalliseen arkiruokaan. Mämminmakuinen hedelmäleipä Soreen on valloittanut lähes koko perheen, ja lapset kinuavat jälkiruaaksi jenkkisarjoista tuttua sairaalaruokaa jelloa. Tai jos tekee mieli herkutella aikuisten kesken ja ostaa pullo viiniä, lajitelma juustoja, chutneytä ja keksejä - kaikissa näissä tuotteissa on niin suuret valikoimat ihan meidän lähi-Tescossa, että saataisiin varmasti vuoden joka viikonlopulle eri kombinaatio aikaiseksi.

• Ehkä eniten meidän arkiruokavaliotamme ovat mullistaneet meal dealit. Ennen kuin muutimme tänne, saimme kuulla että "siellähän ei sitten ole eineksiä", koska nehän ovat suurinpiirtein suomalainen Saarioisten ja HK:n keksintö. Oi voi. Ensinäkin heviosastolta löytyy valmiiksi kuoritut, pilkotut ja jopa sekoitetut tuoreet kasvikset - on erilaisia wokkiin, pataan, tai keittoon. Näihin voi yhdistää sitten vaikka valmiiksimaustettua lohkoperunaa (uuniin), nuudelia (wokkiin) ja erilaisia kastikkeita käyttötarkoituksen mukaan. Nämä kolme eri tuotetta, kasvikset, 'hiilari' ja kastike, myydään pakettihinnalla ja samasta hyllystä. Erikseen pitää muistaa enää hakea vain tuore liha, jonka valikoima on mielestäni myös laajempi kuin Suomessa, esim. karitsaa, peuraa ja kalkkunaa löytyy ympäri vuoden. Jos haluaa vielä einesmäisemmän eineksen, meal deal hyllyltä voi koota mikro- ja/tai uunivalmiista tuotteista perheaterian. Esimerkiksi, kympillä saa pääruuan, side dishin (esim. salaatti, perunamuusi tai valkosipulipatonki), jälkiruuan ja juoman (esim. pullon viiniä, sixpäkin kokista tai lemppariani cloudy lemonade -juomaa). Annokset ovat niin suuria, että me Kain kanssa syömme tästä kaksi päivää. Kiireisen arjen pelastus!

Skotlanti opettaa

Meillä on nyt yhdeksäs kuukausi Skotlannissa meneillään, ja ajattelin vähän vilkaista taaksepäin - mitä on opittu ja mitä vielä harjoitellaan.

Kohteliaisuudet

Olemme jo tottuneet kysymään puolitutuilta 'how are you?' odottamatta kunnollista vastausta.

~

 Muistamme aina vain paremmin ja paremmin sujauttaa jokaiseen mahdolliseen väliin 'please' ja 'thank you.'

~

'Cheers' ei olekaan vain 'kippis', vaan myös todella yleinen versio sanalle 'kiitos', ja samasta sanasta on johdettu iloinen 'heipparallaa'-tyyppinen 'cheerio!'

~

'No, thank you' -vastaukseen on hyvä jatkaa 'I'm alright', niin itsekehulta kuin se suomalaisen korvaan kuulostaakin.

~

Yleisin tervehdys on 'hiya' tai vähän vanhempien aikuisten suusta kuultuna 'hello', jossa paino nouseee loppua kohden ja o äännetään pitkän uun/yyn tapaisena.

~

Bussikuskia kiitetään, samoin kuin vastaantulijaa, joka pysähtyy tai ottaa askeleen sivuun väistääkseen. 

Ruoka

Perunalastut eivät olekaan enää juhlapäivän herkku, vaan ihan tavallista ruokaa, joita voi napostella luennolla, tai välipalana, tai pakata lapsen eväslaatikkoon (no me ei kyllä olla laitettu) tai mutustella ihan milloin haluaa. Niitä myös myydään lähinnä pienissä annospusseissa - suomalaiselle tuttuja 300 gramman pusseja saa etsimällä etsillä.

~

Tölkkipavut paahtoleivällä ovat osa täysipainoista aamupalaa.

~

Kaurapuuro (myös pikapuuro) tehdään maitoon eikä veteen.

~

Iltaruoka, 'tea', syödään täällä vasta joskus kuuden jälkeen, koska työpäivät ovat pitkiä ja työmatka vie oman aikansa. Me emme kyllä ole luopuneet neljän - viiden välillä syömisestä, ja lapset syövät edelleen iltapalan ennen nukkumaan menoa.

~

Näkkäriä - ihan sitä oikeaa, suomalaista koulunäkki-tyyppistä näkkäriä - myydään £0.49/paketti Savers-halpamarketissa pääkadulla (of all places?!). Käyn hamstraamassa aina useamman paketin kerrallaan ja toivon vain ettei kauppa ikinä lopeta sen tilaamista (lapset vetävät sitä pari pakettia viikossa).

Pukeutuminen

Tyyli on vapaa, mutta pakollinen: Karvareunushupullista takkia on ihan okei käyttää heinäkuussa.

~

Sortseja on ihan okei käyttää tammikuussa.

~

Miehillä näkyy paljon kauluspaitoja ikään katsomatta, ja työvaatteena on aina vähintään pikeepaita, jos ei vielä siistimpi kauluspaita (+ solmio). Farkut eivät sovellu monenkaan työpaikan pukukoodiin.

~

Naisilla tyyli on vapaamuotoisempi, mutta silti tuntuu, että huolitellumpi kuin Suomessa.

~

Myös monet ikääntyneet (80+) meikkaa ja reippaasti, posket on punaiset ja huulet maalattu kun rouvat lähtevät kaupungille.

~

Kenkiä ei valita sään mukaan, vaan on ihan okei kulkea varpaat sinisenä balleriinoissa kelissä kuin kelissä.

~

Joku muoti-ilmiö ovat myös mustat legginsit + paljaat nilkat + matalat tennarit ikään katsomatta. 

Liikenne

Julkisessa liikenteessä on hyvä kantaa tasarahaa, tiettyjen kuntien alueella (esim. Edinburgh ja Falkirk) kuskit eivät kanna mukana lainkaan vaihtorahaa.

~

Pyörät puikkelehtivat niin keskustassa kuin maanteilläkin autotien laidassa tai joskus harvoin omalla autotiestä erotetulla kaistallaan oman henkensä uhalla - mistä seuraa paljon hengenvaarallisia tilanteita (nimim. liikenneympyrässä jyrätylle pyöräilijälle kriisiapua ja poliisille silminnäkijälausunnon antamaan päässyt)

~

Jalankulkijalla on oikeus ylittää tie ihan mistä kohden tahansa, eikä täällä yleensä vaivauduta edes maalaamaan suojateitä, saati merkitsemään jalankulkijoiden ylityspaikkoja autoilijoille. Suomalainen on usein ainoa, joka jää odottamaan jalankulkijoiden valojen vaihtumista ennen kuin lähtee ylittämään tietä.

~

Liikenneympyröissä on Suomen tyylistä eriävä tapa vilkuttaa ympyrään mennessä ns. sisään päin, jos suunnitelmassa on kiertää koko ympyrä ja poistua vasta viimeisestä tai toiseksi viimeisestä liittymästä (sekavasti selitetty, mutta käytännössä aika selkeää). Tämä on kätevää jalankulkijalle, kun voi vähän ennakoida autojen liikkeitä. 

Muuta sekalaista

Kellonajat aiheuttavat edelleen hämäännystä - päähäni ei meinaa millään upota se, että 'half three' on puoli neljä, eikä puoli kolme.

~

Home asunnoissa on vakio. Ikkunanpielet ovat poikkeuksetta enemmän tai vähemmän mustat, ja lattialistoista pyyhitään tummat kohdat oman tunnon mukaan homeenpoistoaineella. Termin 'sisäilmaongelma' olen kohdannut vain yhdessä uutisartikkelissa Englannin kouluista, joiden rakenteissa tiedetään olevan asbestia.

~

Kerrostaloissa tai rivitaloissa 'taloyhtiö' on tuntematon käsite. Oma tupa, oma lupa -periaatteen voi todentaa kun tarkastelee mitä tahansa usean asunnon taloa vähän tarkemmin. On ihan tavallista, että vähäkin vanhemmissa taloissa julkisivulla on joka kerroksessa, ja joka asunnossa, tai vaikka joka ikkunassa eriväriset ja -malliset karmit.

~

Ruokamarketeissa kassan työnkuvaan kuuluu auttaa pakkaamisessa. Aloittelijan virhe on suomityyliin jättää kamat pakkaamatta tai pakkaus kesken ja maksaa ostokset heti kun viimeinen tavara on piipattu - koska maksutapahtuman jälkeen seuraava asiakas olettaa, että on hänen vuoronsa. Ensin pakkaus, sitten maksu ja näkemiin.

~
Keskustan kaupat ja kauppakeskukset sulkevat ovensa arkena todella aikaisin työssäkäivän näkökulmasta. Ehkä tällä hillitään teinien pörinää ydinkeskustassa, mutta oman päivän päätteeksi on turha kuvitella käyvänsä vähän pyörähtämässä kaupoissa muuta kuin juoksujalkaa sisään ja ulos -taktiikalla.
~
Ja ehkä tästä kirjoituksesta poimittavissa vielä yksi seikka: olen oppinut käyttämään brittiläistä yksinkertaista 'lainausmerkkiä'!

_{Ja pieni disclaimer: kommentit perustuvat yhden perheen kokemuksiin kapealla saralla keski-Skotlantia ja tämä postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.}

Kosteutta ilmassa ja kodissa

Koko viikon sää on ollut harmaa. Aamuisin säätiedotus uhkaa aina sadetta, mutta useimmiten pieni kuuro on roiskaissut vain iltaisin, kun muun ajan taivas on vaihtelevan pilvimassan peitossa. Kauppareissulla huomasimme, että joen vesi oli alempana kuin koskaan, paljastaen pari metriä mutaa joen uoman laidoilta ja pohjasta törrötti kaikenlaisia karahkoja jotka yleensä ovat piilossa.

Suuntasimme Homebaseen, joka on vähän niinkuin K-rauta - kodin ja puutarhan remppaan ja ylläpitoon kaikenlaista. Löysimme pitkään etsimämme ötökkäsprayn. Meidän olkkarissa mattojen rajassa vilistelee silloin tällöin tumman ruskeita koppiksia, joiden toivon olevan vain ällöttäviä mutta vaarattomia... lisäksi vieraanamme käy välillä hämähäkkejä ja kaikenlaisia ryömiviä ja lentäviä ökkömönkiäisiä kun ikkunoita pitää auki. Ja ikkunoita me pidämme auki aika paljon, koska kivitalomme on paikallisen kulttuurin mukaisesti kostea. Aamuisin kaikkien ikkunoiden sisäpinnat ovat kondensaatiovedessä, ja ikkunanpielien tummumisesta huomaa, että niiden pinnalla on ainakin ollut hometta. Keittiön ja olkkarin ikkunat osoittavat suoraan itään, joten aamuaurinko kuivattaa ja lämmittää nämä huoneet nopsasti. Makuuhuoneet sen sijaan pysyvät lännen puolella varjossa ja viileässä, mikä ei ole kosteuden kannalta kiva. Lasten huoneessa tuoksuu välillä kauniisti sanottuna kesämökiltä ja lakanat tuntuvat nahkeilta nukkumaan käydessä. 

Mutta nyt toivottavasti olemme löytäneet tähän ratkaisun: ilmankuivaajan. Suomalaiseen kerrostaloilmaan tottuneena olen tutustunut aiemmin vain ilmankosteuttajaan, mutta tämä sähkötön serkku lupaa tehdä huoneilmalle päin vastoin. Tähän muoviseen pömpeliin laitetaan sinivalkoinen kemikalikiekko, ja jotenkin ihmeellisesti se kerää kosteutta huoneesta säiliöönsä. Yhden yön käytöllä purtilon pohjalle oli kertynyt jo muutama milli nestettä - kyllä se varmaan siis toimii. Olisipa joku kertonut meille tästä jo aiemmin, ennen kuin huomasimme yhdessä lakanassa homepilkkuja...

* * *

Neljä tuulta löytyy nykyään myös Facebookista, linkki tässä ja oikealla sivupalkissa.

Yllätysvieras ja odotetut laatikot

Kuluva viikko on ollut oikeastaan aika tylsä tähän asti, mutta muutamia mainitsemisen arvoisia juttuja tässä. Essee on edelleen pöydällä (4 päivää deadlineen) mutta toistuvasti löydän itseni sittenkin pelaamasta zombiepeliä tai siivoamasta kissan vessaa tai päivittämässä blogia tai tekemästä melkein mitä tahansa muuta. Mutta ihan hyvin se edistyy - 2500 sanaa on vain ihan liian tiukka raja kun lähdeluettelo hapuilee kolmatta sivua ja sanottavaa löytyisi vaikka kuinka! Passiivimuodon häivyttäminen tuntuu tällä hetkellä suurimmalta haasteelta asiatekstiä enkuksi kirjoittamisessa.. hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Kuvassa muuten kreikkalaista jogurttia, mustikoita (jättimäisiä pensasmustikoita), banaani, mysliä ja kookoshiutaleita. Oikeastaan aika hyvä korvaaja rahkoille joita ennen lipitin menemään. 

Maanantaina oli viikon ainoa luento yliopistolla, ja juuri silloin meille pärähti yllätysvieras - health visitor. Vähän niin kuin neuvolantäti, jos oikein ymmärrän. Leon oli juuri nukkumassa päiväunia eikä täti halunnut häntä herättää, mikä on mielestäni vähän hassua, jos lapsen takia kotikäynti tehtiin. Kaitsu sai nipun luettavaa ja nämä ovat itse asiassa tosi laadukkaita materiaaleja sisältäen käytännön vinkkejä taaperoikäisen kasvatukseen, loruja ja leikkejä, terveys- ja turvallisuustietoa... Näiden lukemisen jälkeen ei jää montakaan kysymystä enää kysyttäväksi health visitorilta - ja se varmaan on tarkoituskin. 

Tänään saapuivat meidän kierrätysaatikot! Ei meillä mennytkään ehkä kuin noin kolmisen viikkoa, ennen kuin ymmärsimme että jokaisessa taloudessa pitäisi olla omat tällaiset laatikot ja tilasimme ne kaupungin nettisivujen kautta (kysymys kuuluu mitä tapahtui tässä asunnossa aiemmin asuneiden laatikoille... vai eivätkö he kierrättäneet? *gasp*). Näihin lootiin perhe kerää omat tölkkinsä, pahvinsa ja purkkinsa, ja kiikuttaa sitten kadun varteen keskiviikkoaamuisin tyhjennystä odottamaan. Lisäksi saimme biojäteastian ja kassin keräyspaperille. Vielä jos muistamme ensi keskiviikkona toimia odotetusti niin hyvä on.

Uusi koti

Nyt olemme saaneet tehtyä lähes kaikki tärkeimmät hankinnat ja ehkä jo voimme vähän esitellä tätä meidän uutta kotia. Talo on ehkä rakennettu 80-luvun kieppeillä, ja se vähän kalpenee komeudessa naapuruston viktoriaanisille rivitaloille - mutta toisaalta me saamme nauttia sähkölämmityksestä ja -hellasta.

Olohuone ja pienin TV mitä meillä on koskaan ollut.

Asunnossa on kaksi makkaria, tilava olohuone ja erillinen keittiö. Pääasiassa kaikki välttämättömin oli täällä valmiina: kaksi sänkyä, sohvat ja keittiön kaapeissa pannu, kattilat ja astioita. Keittiöstä löytyi valmiina myös mikro, vedenkeitin, leipägrilli ja silitysrauta. Jopa verhot olivat ikkunoissa. Komerossa vesiboilerin vieressä oli myös tällainen hökötys:

Se painaa ihan hirveästi ja ehdin imuroimaan sillä keittiön laminaattilattian ja tuumaamaan että onpa paska imuri - ennen kuin otin selvää ja tajusin että se on carpet cleaner, mattopesuri. Jännää on myös, että kaikissa asunnossa valmiina olevissa sähkölaitteissa on tällainen tarra, mikä todistaa että laite on turvallinen käyttää.

Nyt odotellaan sitten joulukuuta, että voidaan nähdä kuka tämän tarran on lätkäissyt ja päästään kysymään onko jonkun päivätyönä ihan oikeasti kierrellä tarkastamassa leivänpaahtimia, mikroja ja mattopesureita.

Äitini tekemä lasityö olkkarin ikkunassa.

Henkilökohtaiset asiat tietenkin piti hankkia - kuten petivaatteet ja siivousvälineet. Paikallisesta Tori.fistä Gumtreestä saimme ystävällisellä kotiinkuljetuksella pienen keittiön pöydän tuoleineen. Opettelimme käyttämään Argosin klikkaa ja kerää -pistettä: tilasimme oikean imurin ja hiustenkuivaajan netistä ja kävimme hakemassa ne keskustan toimipisteeltä. Näiden lisäksi uutta ovat oikeastaan vain TV ja tulostin, sekä alla oleva hieno pöytävalo. Mietin jo miten saisin sen tulemaan mukana ehjänä takaisin Suomeen parin vuoden päästä.

Pöydällä Social Work and the Law in Scotland.

Oli tosi hyvä, että olimme käyneet Kain kanssa täällä marraskuussa jo katselemassa paikkoja - tunsimme jo kaupunkia sen verran että pystyimme tosissaan vertailemaan hintoja ja löytämään paljon asioita ihan jo ensimmäisinä päivinä, Tästä huolimatta vielä parin viikon kuluttua muutosta emme olleet nähneet missään liikkeessä tai edes nettikaupassa kunnon petauspatjoja tai mikrokupuja (ihana anoppi lähetti meille sellaisen lopulta Lappeenrannasta).

Kodista tekee kodin kuitenkin tutut asiat. Lasten huoneessa on tutut verhot, omat lakanat ja viltit. Meilläkin on sängyssä äitini tekemä tilkkupeitto. Leonin sängyn ja työpöydän löysimme edullisesti käytettyinä. Täällä ei ole yhtään samanlaista kierrätys- tai kirpparikulttuuria kuin Suomessa. Hyväntekeväisyysliikkeitä on keskustassa vieri vieressä, mutta ne myyvät lähinnä vaatteita ja rumaa posliinia. Pelastusarmeija ylläpitää kaupungin ainoaa huonekalujen kierrätyspistettä.

Yksityiskohta olkkarissa: Kello on siskolta Prahan tuliainen, alla Riikka Forsmanin postikortti.

Ennakkoon olimme kuulleet ja lukeneet, että briteissä suurinpiirtein kaikissa kämpissä on kokolattiamatot, oudot vesihanat, yksin- tai korkeintaan kaksinkertaiset ikkunat, kuviotapetit eikä tiskiharjoja ole missään. Totta, meilläkin on kokolattiamatot, kylmä/kuumavesihanat ja kaksinkertaiset ikkunat. Seinät sen sijaan ovat hyvin hillityt ja tiskiharja on jo löydetty.

Tasan kolme viikkoa jo muutosta, aika tosiaan on hujahtanut ohi. Olemme tehneet kodin tänne ja kotiutuneet ihan kivasti. Leon rallattelee melkein päivittäin, kuinka meillä on "Kiva - uus - koti! Kiva - uus - koti!"

Ensimmäisten päivien muuttoshokki

Pari-kolme ensimmäistä päivää uudessa maassa ja uudessa kodissa menivät aika hötinällä. Useamman kerran saimme toistella toisillemme ja itsellemme - tämä ei ole loma, tämä ei ole hotelli, ja nyt on loma- ja pyhäaika jolloin asiat eivät vain toimi niin näppärästi kuin ehkä arkena.

Kaiken muuttoa edeltäneiden valmistelujen, pakkailun ja siivouksen jälkeen sitä olisi kuitenkin ehkä toivonut että uudessa kodissa jotkut elämän perusasiat kuten suihku, lämmitys, sähkö, nettiyhteys ja jätehuolto olisivat toimineet jollain totutulla tavalla. 

Viime päivinä me olemmekin..

Totutelleet taas tiskaamiseen (viime kerrasta olikin.. kuka ties kuinka kauan)

..ja elämään ilman TV:tä

Tutustuneet uuteen kotiseutuun...

...ja lähimpään leikkipuistoon. Liukumäen rakentanut tuttu ja turvallinen suomalainen Lappset!

Toivuttu jetlagistä (kyllä, vaikka aikaeroa on vain kaksi tuntia.)

Yritetty opetella paikallista kulttuuria (keskiviikko on jätepäivä - kaikki talot raahaavat jätelaatikot kadun varteen, josta roska-auto käy ne hyvällä tuurilla tyhjentämässä).

Tässä on meidän sähkömittari. Lilan värinen härpäke oikeassa laidassa on tikku (vähän niinkuin USB-tikku), johon ladataan rahaa lähimarketissa - prepaid sähköä! Näppärää kyllä nähdä tarkalleen reaaliajassa miten sitä kuluttaa. Päivässä opimme sammuttamaan kaikki tarpeettomat valot ja sähkölaitteet (myös lämpöpatterit) silloin kun niiden ei ole pakko olla päällä. 

Lisäksi tietenkin vielä purettu matkalaukkuja...

...ja kaikesta huolimatta oltu tosi tyytyväisiä siitä, että vuoden vaihtuessa sää ja maisema ihan talon ulkopuolella on tämä.