Lähdimme uhmaamaan harmaata säätä rugbykentälle, joka itseasiassa näkyy meidän kotiovelta joen toisella puolella. Sinne oli kasattu esiintymislavoja, ruokakojuja, pomppulinnoja, narunvetoa ja ties mitä, eli tämän vuoden Scribbler's Picnic.
Tapahtuma on värkätty erilaisten syöpään liittyvien hyväntekeväisyysyhdistysten yhteistyönä, joten meitäkään ei harmittanut maksaa kahden aikuisen ja yhden yli 5-vuotiaan lapsen pääsymaksusta yhteensä £19. Hyväntekeväisyys on täällä todella iso juttu - kauppojen ovilla, meidän kotiovella ja Lukan koulussakin kerätään lahjoituksia milloin kodittomille koirille ja milloin Nepalin lapsille. Pienet lahjoitukset ja tempauksiin osallistuminen näkyy katukuvassa, aiemmin keväällä nenäpäivää vietettiin tosi näkyvästi (jopa autoilla oli punaisia neniä) ja jokin aika sitten lähes jokaisen vastaantulevan rintapielessä näkyi keltainen Marie Curie Cancer Caren narsissipinssi.
Piknikillä syöpää ei kuitenkaan tarvinnut ajatella. Lapset pääsivät pomppimaan trampoliineilla, kävimme Leonin kanssa pienellä ohjatulla laululeikkituokiolla, kuunneltiin Thin Lizzyn biisejä coverannutta poikabändiä ja Elvistä vetänyttä trioa ja nautittiin mukilliset luomukaakaota. Tapahtuma oli ikärajavapaa, tervetulleita olivat imettävät äidit ja sylivauvat vaunuineen, koirat (hihnoissa), ja omat eväät (ja juomat) sai kernaasti ottaa mukaan. Tarjolla oli paikallisia herkkuja ja juomia, eikä missään ollut erillistä anniskelualuetta, vaikka varmasti oluttakin jostain teltasta olisi saanut. Ensi keväänä uudestaan, toivotaan että silloin olisi vähän vähemmän mutainen rugbykenttä.
Loppuun vielä kotimatkalla kuvattua. Alikulkutuneleiden seiniä maalaillaan aina välillä uudelleen, mutta tämä 'PIKKU Skotti' on saanut olla tässä tunnelissa jo ainakin marraskuusta alkaen. 'Wee' on sana jota täällä käytetään kuvaamaan pieniä asioita, ja kaikki todella käyttävät sitä. Pieni lapsi on 'a wee one' eli vielä skottilaisemmin wean ja toimii myös monikossa, weans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!