Ei mennyt niin kuin Suomessa

Viime viikkoina meitä on ihmetyttänyt skotlantilainen (ja laajemmin iso-britannialainen) byrokratia. Olemme Kain töiden alkamisen jälkeen, nyt jo kahden kuukauden ajan kaivaneet tietoa siitä, miten tässä maassa haetaan lapsilisää, ja pienituloisille ja lapsiperheille tarkoitettuja verohelpotuksia (tax credits), ja kuinka hankitaan useissa instansseissa henkilötunnuksen virkaa toimittava henkilökohtainen veronumero, NI-number. Tänään viimein saimme hakemukset postiin, mutta matkaan on mahtunut monta mutkaa, puhelinsoittoa, käyntiä Citizen Advice Bureaussa ja ihan Edinburghissa asti, emmekä ihan varmasti ole vielä hyppineet kaikkien vaadittavien renkaiden läpi.

Aloitimme Kain NI-numerosta, koska se vaadittiin jo ihan pelkästään palkanmaksuakin varten, näin olimme lukeneet ja kuulleet monesta eri lähteestä. Paitsi että kyllä se palkka sieltä tilille napsahti jo ensimmäisenä palkkapäivänä, vaikkei meillä ollut numerosta vielä tietoakaan. Hämmentävää.

Numeron metsästäminen alkoi puhelulla Jobcentreplussaan, eli paikalliseen työkkäriin. Puhelimessa tiedusteltiin kaikki perusasiat (missä on töissä, kauanko on ollut maassa, jne), ja Kaille annettiin haastattelua varten aika Edinburghiin kahden viikon päähän. Haastattelussa piti olla mukana passi ja pari muuta asiakirjaa, mutta kysymykset joita virkailija esitti olivat ihan ne samat, kuin mitä puhelimessa oli jo kysytty. Turhauttavaa. Kai kysyi virkailijalta tarvitsenko minäkin, vaikka en ole töissä Skotlannissa, NI-numeron sosiaalietuuksien (lapsilisä) hakemista varten, ja sai kieltävän vastauksen. "Opiskelijat eivät tarvitse veronumeroa", sanottiin.

NI-numero saapui postissa noin kolmessa viikossa, ja koko ajan palkka (joka maksetaan viikoittain) juoksi tilille ihan ilman ongelmia ilman sitäkin. Oli vuorossa etuuksien hakeminen. Lapsilisä vaikutti helpolta nakilta, hakemuksen voi täyttää tietokoneella. Netin kautta sitä ei kuitenkaan voi lähettää, vaan se pitää lähettää postitse liitteineen. Liitteeksi tulee laittaa alkuperäiset (!) lasten syntymätodistukset.

Veroetujen hakeminen oli vähän mutkikkaampaa. Ensin piti soittaa verotoimistoon, jossa virkailija teki alustavan arvion siitä olemmeko oikeutettu etuihin, ja lähetti sitten meille kotiin kymmensivuisen hakemusnivaskan. Hakemukseen jäi pari kohtaa joihin emme tienneet vastausta, joten Kai lähti kysymään neuvoa Advice Bureausta. Hän sai kuulla, että minä tarvitsen sittenkin sen NI-numeron tätä hakemusta varten.

Soitin siis Jobcentreplussaan, josta sain kuulla, etteivät he voi myöntää numeroa minulle, koska en ole töissä. Antoivat numeron verotoimistoon. Siellä sanottiin, että sen kohdan voi hakemuksesta jättää minun osaltani tyhjäksi, ja he sitten lähettävät minulle kutsun haastatteluun postitse, kun he ovat vastaanottaneet hakemuksen. Tosi näppärää. Hakemus tulee täyttää vuosittain ja oikeastaan epäilemme, ehtiikö Kai edes maksaa tämän loppuvuoden aikana palkastaan veroja sen vertaa, että olisimme oikeasti oikeutettu mihinkään etuihin, mutta kokemus se on tämäkin. Lisäiloa meille tuottaa se, että konservatiivihallitus leikkaa veroetuja vuoden 2016 alusta siten, että tuskimpa tulemme mitään koko hässäkästä hyötymään.

Ihan erillinen hämmennyksen aihe olivat pari viikkoa sitten postiluukusta kolahtaneet kirjeet, joissa meitä vaadittiin liittymään äänestäjärekisteriin £80 sakon uhalla. Saimme jo kesällä rekisteristä kirjeitä, jotka oli osoitettu 'asukkaalle' tässä osoitteessa. Nakkasimme kirjeet avaamattomina paperinkeräykseen, koska emme ole vasta muuttaneina äänioikeutettuja, eikä asia meitä kiinnostanut. Kuukausi sitten ovellamme kävi yllätyskäynnillä henkilö, joka kyseli meidän molempien henkilötiedot ja kertoi välittävänsä tiedon äänestysrekisteriin siitä huolimatta, että kerroimme olevamme maahanmuuttajia. Ja siitä seurauksena nyt sitten olivat nämä uudet kirjeet, joissa rekisteröintilomakkeeseen oli valmiiksi jo täytetty henkilötietomme, ja pienellä präntillä ukaasi, että rekisteröimättä jättämisestä seuraa sakko, ja väärien tietojen antamisesta voi seurata £5000 sakko tai vankeusrangaistus. Jaiks. Rekisteröityminen sujui onneksi netissä parissa minuutissa. Ja minulla kun ei sitä NI-numeroa ole, sain vielä jälkikäteen pyynnön toimittaa kopion passista henkilöllisyyteni varmistamiseksi. Emmekä edelleenkään ole äänioikeutettuja.

Mutta jotain positiivistakin olemme saaneet kokea, terveydenhuollon puolella tosin. Sain terveyskeskuksesta antibioottireseptin puhelimitse kymmenessä minuutissa - ja hakea lääkkeet ilmaiseksi lähimarketin apteekista. Suomessa vastaavassa tilanteessa olisi varattu aikaa hoitajalle, ja sitten lääkärille, ja otettu näytteitä ja pissattu purkkiin ja pohdittu ja pähkäilty ja olisin vielä saanut, tietysti, maksaa lääkkeistäkin. Ymmärrän että turhia antibiootteja tulee välttää mutta joskus aikuinen ihminen vain tuntee oman kehonsa ja tietää kokemuksesta mikä tilanne on - ja se tunnutaan ymmärtävän NHS:llä. Ja kyllähän näiden tyyli yksinkertaisuudessaan säästää valtion kassaakin.

Tehokas optikko

Parin viime kuukauden ajan Luka on aina Xboxilla pelatessaan seissyt nenä kiinni telkkarissa. Tämä ei vielä yksistään meitä niin huolettanut, mutta vähän aikaa sitten Luka alkoi mainitsemaan että on saanut päänsärkyä koulussa katsellessaan taululle ja käyttäessään tietokonetta. Varasin ajan ensimmäiselle optikolle jonka nimi tuli mieleen. En ollut ennen käynyt optikolla Skotlannissa, mutta jokseenkin kuvittelin homman sujuvan kuten Suomessa.

Aika tuttua kaavaa homma noudattikin, mutta yllätyin siitä miten tehokkaasti optikko palveli. Paikalla oli yli 10 työntekijää - laskin. Meitä palveli ensimmäisellä käynnillä ensin vastaanottaja (nuori mies tummassa puvussa), joka ohjasi meidät odottamaan vuoroamme optikolle. Optikko laittoi Lukan silmiin tippoja ja lähetti meidät ikkunaostoksille naapurin kauppakeskukseen pariksikymmeneksi minuutiksi. Palatessamme kohtasimme toisen vastaanottaja-henkilön (eli 3. työntekijän), joka ohjasi meidät seuraavan työntekijän (4) luokse, joka otti Lukalta silmänpohjakuvat. Optikko (sama kuin aiemmin) teki vähän lisätutkimuksia, kirjoitti lasireseptin ja kutsui paikalle kehysten esittelijän (työntekijä nro 5). Pian hyllystä löytyi sopivat StarWars-pokat, ja meille esiteltiin työntekijä 6 joka sovitti kehykset Lukalle, lyhensi sankoja sopivaksi ja antoi meille ajanvarauksen viikon päähän, jolloin lasit olisivat valmiit. 

Kotiin lähti lasien lisäksi aurinkolasit vahvuuksilla - molemmat parit ihan ilmaiseksi. NHS tarjoaa lapsille silmälasit, ja myös korvaa ne maksutta jos ne menevät rikki tai katoavat. Toisen parin, eli aurinkolasit, puolestaan tarjosi optikko (ja jos niille käy jotain, joudumme korvaamaan ne itse). Vähänko hienoa, minulla ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut ikinä aurinkolaseja vahvuuksilla, vaikka ensimmäiset lasit sain jo 15 vuotta sitten.

Tällä viikolla oli Lukan tanssiryhmän esitys (Luka sinisessä paidassa takarivissä) ja henkselitkin saapuivat ajoissa kaikeksi huojennukseksi. Lapset olivat ihan pähkinöinä ja kuviotkin menivät kohdilleen. Tanssitunnit jäävät kesälomalle, ja kouluakin on enää viikko jäljellä, kohta saadaan alkaa pakkailla matkalaukkua poikien Suomen lomaa varten.

Rinkka - autottoman perheen kauppakassi

Sauna K-16

Ei, kyseessä ei ole mikään lapsivapaa rentoutumissauna, tai sauna jossa sumun hämyssä istuskeltaisiin alasti ja lapsia pitäisi suojata vilkkuvilta kannikoilta. Ehei, vaan kyseessä on ihan tavallisen kaupungin yleinen uimahalli, jonka saunaan mennään uikkareissa. Jos olet yli 16.

Ei auttanut maanittelut tai selitykset, ei se, että olemme Suomesta, meillä on kotona sauna ja nää vekarat ovat käyneet löylyissä todennäköisesti useammin kuin keskivertoskotti elinaikanaan. Uimavalvoja kohautti olkapäitään ja hymyili: "Joo, on se harmi, monet lapset tykkäis mennä saunaan mutta nää on nää meidän säännöt."

No kyllä harmitti! Ei niinkään omasta puolesta, en kamalasti välitä saunasta (ja sen kerran kun unohdun löylyihin jotain läpisemään päädyn usein ottamaan lukua pesuhuoneen lattialle vintin pimettyä) mutta lasten puolesta otti päähän. Vaikkei saunassa käyntiä oltu lapsille etukäteen mainostettukaan, Leonkin osasi jo yhdistää uimisen ja saunomisen toisiinsa ja odotti pääsevänsä lämmittelemään. Höh. Kesällä sitten mökkisaunaan.

Uiminen sen sijaan oli kivaa. Vauva-altaassa vesi ylettyi varpaista lopulta noin polven korkeudelle ja oli juuri sopivan lämpöistä, että saatoin istua ja lillutella sen lämmössä samalla kun Leon temmelsi pienessä liukumäessä ja suihkuttimien lomassa. Keskimmäisessä altaassa oli vettä sopivasti Lukalle, joka osaa jo uida ja sukeltaa. Aikuisten altaassakin oli väljää näin sunnuntaina ja Kaitsu kävi kauhomassa pari altaan mittaa kun minä katsoin poikia. Vaikka Luka osaa tosiaan uida, häntä pitää altaan sääntöjen mukaan vanhemman vahtia koko ajan, joten vanhempia pitää olla mukana kaksin kappalein jos mielii toinen uida aikuisten uintia ja toinen katsoo lapsia.

Onkohan Skotlannissa julkista saunaa jonne lapset olisivat tervetulleita?

Rokotusrumba

Aivokalvontulehdusrokotusten metsästäminen Skotlannissa EU-kansalaisena on osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin olisin etukäteen olettanut. Tiedän, että tämä rokotus kuuluu täällä rokotusohjelmaan ja koska maassa maan tavalla - toivoin lasten saavan sen. Itse en ole riskiryhmässä, eikä minun olisi pakko rokotusta ottaa, mutta koska tulen olemaan pitkiä aikoja työharjoittelussa haavoittuvien ihmisryhmien kanssa, halusin sen myös itselleni.

Terveyskeskuksemme viehättävä odotushuone

Kävin aika tarkalleen kuukausi sitten lääkärin vastaanotolla omalla terveysasemallamme ja kysyin, voimmeko suomalaisina saada rokotukset, kun niitä ei meillä ole, koska ne eivät kuulu Suomessa rokotusohjelmaan. Tällöin Luka aloitteli koulua ja minä opintoja - toivoin että asia saataisiin kuntoon pian.

Lääkäri tutkiskeli asiaa ja parin päivän päästä soitti kertoakseen, että lapset saavat rokotukset kunhan varaan heille ajan hoitajalle (practical nurse), samalla olisi hyvä tsekata mitä rokotuksia lapsilla onkaan ja puuttuuko jotain muuta, mitä täällä yleensä pistellään. Kiikutin rokotustodistukset hoitajalle ja tällä viikolla asia sitten saatiin vihdoin hoitoon ja lapset rokotettua - aivokalvontulehdus C-rokote oli ainoa mikä lapsilta puuttui NHS:n suosittelemista.

Reipas rokotettu

Mitä minuun tulee, en ole oikeutettu ilmaiseen rokotukseen jonka yliopisto tarjoaa alle 25-vuotiaille, myös ulkomaalaisille opiskelijoille. Ikäni puolesta en ole oikeutettu myöskään julkisen terveydenhuollon rokotuksiin, koska paikalliset saavat ne lapsina ja, no, olen yläikäinen. Lääkäri kirjoitti minulle yksityisen reseptin (private prescription) aivokalvontulehdus C-rokotteeseen. Maksoin tästä paperista 25 puntaa. Sitten lähdin kiertämään apteekkeja. Käytyäni kahdessa ja soitettuani kolmanteen viimein uskoin, että tätä nimenomaista rokotusta ei yksinkertaisesti voi edes tilata apteekkiin ja ostaa itselleen, koska kaikki kulkee NHS:n kautta suoraan klinikoille ja pistetään rokotusohjelman mukaisesti.

Ylipäätään olen saanut ristiriitaista tietoa koko rokotuksesta. Terveydenhoitohenkilökunta on ollut yllättynyttä joka paikassa ("Mitä, eikö se pistetä kaikille, myös Suomessa?") Mutta sitten taas sitä ei pidetä ilmeisesti välttämättömänä, sillä minulta on aina kysytty vain että onhan minulla hepatiitti b -rokotus, jos meinaan sosiaalityötä tehdä ("Mitä, otit hepatiitti b -rokotuksen käydessäsi Afrikassa, mutta et aivokalvotulehdusta vastaan?").

Viikon kuluttua siitä kun olin vienyt reseptin takaisin terveyskeskukseen ja ystävällisin sanankääntein toivonut että saisin uuden (toimivan) reseptin ilman uutta £25 maksua terveyskeskuksen hoitaja soitti. Selviteltyään asiaa (koko viikon) eri tahoilta, oli todettava ettei C-rokotetta todellakaan saada mistään tähän hätään, mutta sen sijaan lääkäri pystyy kirjoittamaan ns. matkarokotuksen, jossa on yhdistelmänä A-, C-, W- ja Y-aivokalvontulehdusrokotteet (sama annetaan Suomessa varusmiehille). Varovasti hoitaja kertoi, että en suinkaan joutuisi enää maksamaan reseptistä uudelleen, mutta apteekki tulisi veloittamaan rokotteesta noin £30-40. Ehkä ilmaisiin reseptilääkkeisiin tottunut paikallinen olisi tästä tuohtunut, mutta minun mielestäni se on ihan kohtuullinen hinta - rokote on voimassa viisi vuotta, joten kerta todennäköisesti riittää minulle.

Nyt rokote on jääkaapissa ja odottelen pistosaikaa - eihän asian selvittäminen vaatinutkaan kuin lääkärin tapaamisen, käynnin kolme kertaa terveyskeskuksen neuvonnassa, kahden hoitsun tapaamisen ja kaksi puhelua - pois lukien apteekkikierrokset.

Hampaat hoidossa

Saimme taas uuden rastin kuvitteelliseen "Ei olla koskaan ennen tehty tätä ulkomailla" -listaan, kun kävimme koko konkkaronkka hammastarkastuksessa naapuruston hammashoitolassa. Vastaanotto on yksityinen, mutta ottaa vastaan myös ns. julkisen puolen asiakkaita, kuten me.

Ajanvarauksen koko perheen tarkistukseen saimme nopeasti parin viikon päähän siitä kun rekisteröidyimme asiakkaiksi - virkistävää vaihtelua monen kuukauden jonoihin Suomessa! Kaikkien tarkastukset tehtiin samalla kertaa vuoron perään ja aikaa meni noin puolisen tuntia. Tarkastukset olivat myös maksuttomia.

Lasten hampaat olivat hyvässä kunnossa, eikä tarkastuksen tehnyt hoitaja ollut huolissaan Lukan purennasta. Hän on käynyt oikomishoitajalla Suomessa ja rautojen asennusta harkittiin, mutta täällä ne asennetaan yleensä aikaisintaan 9 vuotiaille. Luka jää seurantaan ja tarvittaessa saa lähetteen oikojalle jos rautahampaat eivät näytä asettuvan hyville paikoille.

Meille aikuisille varattiin jatkoajat hammaslääkärille muutamiin pieniin paikkailuihin. Saimme etukäteen valita otammeko hopeapaikat NHS-hinnalla (alle £10) tai valkoiset "yksityiset" paikat, noin £40 per paikka. Mukaan saimme kustannusarviot tulevasta hoidosta - miellyttävä muutos totuttuun käytäntöön, Suomessa kun hammaslääkärilaskut tulee välillä vähän yllätyksenä, vaikka kävisi kunnallisella.

Yllätysvieras ja odotetut laatikot

Kuluva viikko on ollut oikeastaan aika tylsä tähän asti, mutta muutamia mainitsemisen arvoisia juttuja tässä. Essee on edelleen pöydällä (4 päivää deadlineen) mutta toistuvasti löydän itseni sittenkin pelaamasta zombiepeliä tai siivoamasta kissan vessaa tai päivittämässä blogia tai tekemästä melkein mitä tahansa muuta. Mutta ihan hyvin se edistyy - 2500 sanaa on vain ihan liian tiukka raja kun lähdeluettelo hapuilee kolmatta sivua ja sanottavaa löytyisi vaikka kuinka! Passiivimuodon häivyttäminen tuntuu tällä hetkellä suurimmalta haasteelta asiatekstiä enkuksi kirjoittamisessa.. hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Kuvassa muuten kreikkalaista jogurttia, mustikoita (jättimäisiä pensasmustikoita), banaani, mysliä ja kookoshiutaleita. Oikeastaan aika hyvä korvaaja rahkoille joita ennen lipitin menemään. 

Maanantaina oli viikon ainoa luento yliopistolla, ja juuri silloin meille pärähti yllätysvieras - health visitor. Vähän niin kuin neuvolantäti, jos oikein ymmärrän. Leon oli juuri nukkumassa päiväunia eikä täti halunnut häntä herättää, mikä on mielestäni vähän hassua, jos lapsen takia kotikäynti tehtiin. Kaitsu sai nipun luettavaa ja nämä ovat itse asiassa tosi laadukkaita materiaaleja sisältäen käytännön vinkkejä taaperoikäisen kasvatukseen, loruja ja leikkejä, terveys- ja turvallisuustietoa... Näiden lukemisen jälkeen ei jää montakaan kysymystä enää kysyttäväksi health visitorilta - ja se varmaan on tarkoituskin. 

Tänään saapuivat meidän kierrätysaatikot! Ei meillä mennytkään ehkä kuin noin kolmisen viikkoa, ennen kuin ymmärsimme että jokaisessa taloudessa pitäisi olla omat tällaiset laatikot ja tilasimme ne kaupungin nettisivujen kautta (kysymys kuuluu mitä tapahtui tässä asunnossa aiemmin asuneiden laatikoille... vai eivätkö he kierrättäneet? *gasp*). Näihin lootiin perhe kerää omat tölkkinsä, pahvinsa ja purkkinsa, ja kiikuttaa sitten kadun varteen keskiviikkoaamuisin tyhjennystä odottamaan. Lisäksi saimme biojäteastian ja kassin keräyspaperille. Vielä jos muistamme ensi keskiviikkona toimia odotetusti niin hyvä on.

Terveyskeskus ja kirjasto

Terveyskeskukseen rekisteröityminen on nyt hoidettu, muttei sekään käynyt ihan käden käänteessä. Nettisivu kertoo mistä löytyy lähin NHS:n, eli julkisen terveydenhuollon lääkärin vastaanotto (surgery). Eilen maanantaina kävimme kääntymässä lähimmässä tervarissa vain kuullaksemme, etteivät he ota tällä hetkellä lisää uusia asiakkaita. Sen sijaan saimme listan muista kaupungin tervareista, joista meidät ohjattiin kokeilemaan onneamme. Olin onneksi jo henkisesti valmistautunut tähän luettuani muutamia vastaavia kokemuksia aiemmin netistä.

Vasta toinen terveyskeskus johon soitin toivotti meidät tervetulleiksi. Kävin hakemassa ilmoittautumislomakkeet koko konkkaronkalle ja pääsimme niitä täyttäessämme hyödyntämään rokotustietojamme. Lappusten perusteella 6 ikävuoteen mennessä lapsilla pitäisi täällä olla jo ainakin kolme aivokalvontulehdusrokotusta. Meistä kellään ei ole ensimmäistäkään - jaiks. Tässä ensimmäinen asia, josta haluan päästä kysymään lääkäriltä. Muuten olemme onneksi rokotettuja ja perusterveitä, toivon ettemme tule käyttämään terveydenhuollon palveluita täällä yhtään sen enempää kuin Suomessakaan (Luka kävi ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa 5-vuotiaana).

Terveyskeskuksen vastaanoton hoitaja pyysi meitä toimittamaan ilmoittautumislomakkeiden liitteeksi kopiot henkkareista. Kumpikaan paikka joihin hän meidät neuvoi kopioita ottamaan (postitoimisto ja Tesco) eivät kuitenkaan tarjoa tällaista palvelua. Päädyinkin siis kirjastolle kopioita ottamaan. Lopulta tänään vuorossa ollut hoitsu ei kuitenkaan halunnut edes nähdä näitä vaivalla hankkimiani kopioita, vaan ainoastaan alkuperäset passit. Häntä ei myöskään kiinnostanut EHICit, Eurooppalaiset sairaanhoitokorttimme. Todisteeksi kotiosoitteesta riitti SSSC:ltä aiemmin uuteen osoitteeseen saamani kirje. Rekisteröitymislomakkeet on nyt otettu vastaan ja enää odotellaan jos saisimme kutsun vastaanotolle.

Nämä kuvat ovat kuitenkin juuri kirjastoreissultani, kopioita hankkiessani sain hyvän syyn käydä tutustumassa kaupungin keskuskirjastoon ja hakea kirjastokortin. Se kävi kivuttomasti, kun mukana oli passi ja se samainen SSSC:n kirje jossa näkyy meidän osoite. Nappasin heti lainaan muutamia lasten kirjoja, päästään lasten kanssa treenailemaan uusia sanoja. 

Kelan huomassa meren takana

Kotiin palatessamme meitä oli odottamassa kaksi odotettua asiaa - uudet passit ja Kelan päätös Suomen sosiaaliturvan soveltamisesta.

Haimme Kain kanssa uudet passit, vaikka vanhoissa oli vielä puoli vuotta voimassaoloaikaa jäljellä. Tiedän että passeja voi uusia Lontoossa tai vaikka kun käy Suomessa lomalla, mutta halusimme olla ottamatta asiasta stressiä ja hoitaa sen kuntoon näin etukäteen.

Kelan päätös oli jokseenkin yllätys - sekä se, että se oli myönteinen, sekä se, että päätökset oli tehty 8 päivän kuluessa hakemisesta vaikka käsittelyajan arvioitiin nettisivulla olevan noin neljä viikkoa. Ehkä olen oppinut olemaan odottamatta liikoja? Koko konkkaronkka kuitenkin kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin minun opintojeni ajan (edellyttäen että Kai ei työskentele). Tämä on ihan jees - Suomen lapsilisä on kiva ja Kailla saattaa nyt olla oikeus vaikka kotihoidon tukeen siihen asti kun Leon täyttää toukokuussa kolme - eli ei paniikkia työnhaussa.

Kelan turvaan kuuluminen ja voimassaolevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin mukana kantaminen helpottaa terveydenhuollon piiriin rekisteröitymistä, tai näin kovasti väitetään eri lähteissä. Totuus tämänkin byrokratian kiemuroista selvinnee vasta vastaanotolla.

Piti muuten ihan tarkistaa Googlesta: sana Britannia viittaa Englanti + Wales comboon. Iso Britannia -termi lisää mukaan Skotlannin. Yhdistynyt Kuningaskunta käsittää edellämainittujen lisäksi Pohjois-Irlannin. Mutta ehkä en tämän vuoksi lähetä oikaisupyyntöä Kelalle.

Papereita mä metsästän

Kyllä. Puiseva ja paperisen kuiva aihe tällä kertaa. Kouluun liittyvät jutut edistyvät pikku-pikku-hiljaa (sain jo opiskelijanumeron!) mutta ei siitä vielä postausta saa aikaiseksi.

Sen sijaan olen jonkin verran jo selvitellyt mitä juttuja meidän tulee hoitaa Skotteihin saavuttaessa. Siellä ei ole vastaavaa tahoa kuin meidän maistraatti, jonka rekisterissä kaikki ihmiset olisivat suloisesti kirjoissa ja kansissa kaikkine perustietoineen, kaikkien tarvittavien tahojen käytettävissä. Sen sijaan jokaikiseen laitokseen ja toimistoon kuten pankkiin, äänestysrekisteriin, terveysasemalle, jne.. tulee rekisteröityä erikseen.

Yleisimmät dokumentit mitä pitää olla aina uuteen toimistoon mennessä, ovat todistus osoitteesta (proof of address) - mikä voi itseasiassa olla vaikka sähkölasku (tai muu utility bill) - tietenkin henkkarit ja myös syntymätodistus ja joissain paikoissa myös avioliittotodistus.

Skottilaista osoitetta meillä ei tietenkään vielä ole, mutta käväisin tuossa muutama viikko takaperin meidän kylän maistraatissa ja pyysin otteet väestötietorekisteristä (á 7 euroa tai jotain sinne päin). Sain sekä Kaille että itselleni valmiiksi englanninkieliset todistukset joissa näkyy sekä syntymäpaikka, avioliittotiedot sekä alaikäiset lapset. Kätevää. Lisäksi otin molemmille lapsille omat versiot, joissa näkyy syntymätiedot ja tiedot vanhemmista, näitä tarvitaan ainakin kouluun ja päivähoitoon ilmoittauduttaessa.

Enää jäämme odottamaan sitä ensimmäistä toimistoa missä nämä tulee esittää ja miten skotit reagoivat tällaiseen yhdistelmädokumenttiin - jossa vielä lukee osoitekin! (No siinä vaiheessa se tietenkin on vanha osoite).

Lisäksi olemme haalineet kasaan meidän perheen rokotustiedot. Kissalla ne on kätevästi passissa valmiina, mutta meidän muiden piti hankkia tulosteet terveydenhuollosta. Neuvola lähetti kotiin lasten tiedot. Aikuisten rokotetietojen kokoonhaaliminen edellytti vähän enemmän salapoliisityötä.

Itse olen kantanut tiedot paperilla mukana yläasteelta toisen kunnan lukioon ja sieltä taas paperilla Lappeenrantaan. Nyt jopa sain viime viikolla aikaiseksi pyytää meidän terveysasemaa yhdistämään paperitiedot heidän tietokantaansa (olenhan asunut kunnassa vasta 7 vuotta).

Jostain syystä kuitenkin Kain tiedot olivat vielä isomman kiven alla - kunnan terveydenhuollon tietojärjestelmä on uusittu muutama vuosi sitten, eikä meidän terveyskeskuksessa ole lainkaan tietoa hänen lapsuuden, tai edes armeijan aikaisista rokotuksista. Vastauksena työterveydestäkin sai vain "Mitä niillä tiedoilla tekee, kun Suomessa ollaan? Kaikillahan ne on kunnossa." - Nii-in, mutta entäs jos lähdetään ulkomaille..? Lopulta tiedot löytyivät - paperilla - ihanasta vaaleansinisestä neuvolakortista (kiitos anopille sen säästämisestä kaikkien näiden vuosien ajan!) ja sotilaspassin liitteestä.

Ennen muuttoa emme aio ottaa mitään uusia rokotuksia, luotamme siihen että NHS (Britteinsaarten julkinen terveydenhuoltojärjestelmä) pitää meidät kartalla siitä mitä rokotuksia pitäisi olla suomalaisen rokotusohjelmaan sisältyvien lisäksi (aivokalvontulehdus ainakin todennäköisesti).