Perth-panikointia

Perthin yllättävän komea vanha juna-asema

Tulin kertomaan ensivisiitistäni Perthiin, tulevaan harjoittelupaikkaani. Harjoittelunohjaaja vaikutti mukavalta (niinhän ne aina alkuhaastatteluissa, ennen kuin arki koittaa ja totuus paljastuu?), toimistotilat ahtailta (kaksi ihmistä ei mahdu rinnakkain käytävälle ja jokaisessa pienessä huoneessa oli 2-3 työpistettä), ja työ kiireiseltä, kriisien sävyttämältä ja paperityön täytteiseltä (perus sossumeininkiä siis). Minulle ei oltu varattu omaa työpistettä, mutta sitä kuulemma oli ajatuksen tasolla suunniteltu (kiitos).

Mutta katsokaa miten kuvauksellinen pikkulammas tarttui linssiin Aberfoylessa, jossa kävimme katsastamassa kevään uudet karitsat ja villamyymälän tarjonnan.

Perthin junan ikkunasta näpsäisty

Matka Perthiin taittui junalla nopeasti, ja edellisenä päivänä satanut lumi (huhtikuun lopussa?!) sai vuoret näyttämään kivoilta. Bussijärjestelyt kaupungissa sen sijaan ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. Juna-asemalta on 10 min reipas kävely bussipysäkille useamman ison risteyksen poikki ja keskustan halki. Lähemmäs asemaa jos haluaisi, pitäisi vaihtaa bussia. Vaikuttaa merkityksettömältä pikkuseikalta, mutta yhdistettynä 10 min kävelyyn kotoa juna-asemalle, 30 min junamatkaan ja 20 min bussimatkaan jokainen ylimääräinen pätkä tuntuu turhauttavalta. Liikaa kohtia minun makuuni, joissa matka voi tyssätä tai viivästyä.

Lisää lampaita!

Kivaa on sentään se, että plusbus toiminnolla ainakin teoriassa minun pitäisi pystyä saamaan kausilippu, jolla sekä ajelen junamatkat että Perthin päässä bussilla niin paljon kuin sielu sietää. Lähden selvittämään tämän tiedon todenperäisyyttä lippukassalta ensi viikolla. Ja vielä kivempaahan on tietysti se, että sosiaalityön valvova viranomainen SSSC maksaa minulle harjoitteluaikaiset matkustamiset - eihän siihen kulukaan kesän aikana kuin £1300.

Yritän ottaa chillisti - niin kuin tämä pikkuinen. 

Kieltämättä jännittää - lastensuojelutyö on täällä enemmän laki- ja proseduuripainottaista kuin Suomessa. Siinä missä Suomen sossu saa käyttää harkintavaltaa ja lähtökohtana ovat ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen (vaikka proseduurit ovat kyllä sielläkin päässä lisääntymään päin), Skotlannissa pykälät sanelevat tarkkaan milloin perheiden tilanteisiin puututaan ja miten puututaan. Iso osa työstä koostuu kirjallisten raporttien ja arvioiden laatimisesta, joita laaditaan ei asiakasta vaan oikeusjärjestelmää silmälläpitäen. Skotlannissahan on maailmassa uniikki käytäntö, ns. 'lastenasiain tuomioistuin' (Children's Hearing System) - mikä on aikanaan suunniteltu työkaluksi perhetyöhön. Yhden pöydän ääreen kerääntyvät vanhemmat, lapset, sosiaalityöntekijä, terkkari, poliisi ja riippumattomien aikuisten paneeli, jotka yhdessä pähkäilevät mikä olisi perheen tilanteessa parasta. Tähän systeemiin pääsen varmasti tutustumaan tässä harjoitteussa - aluksi sivusta seuraajana, ja ehkä lopulta myös sosiaalityöntekijän roolissa. Jaiks!

Keep calm and look at this wee black lamb!

Viikon päästä harjoittelu alkaa - leuka rintaan ja kyllä siitä selvitään. Mielessä pyörivät opiskelijakollegoiden kertomukset heidän harjoitteluistaan lakisääteisissä sossuntöissä, joita kuuntelemalla minulle on tullut olo että ykkösharjoitteluni advocacytyössä oli kuin lastenleikkiä - vaikka sekin väsytti, välillä turhautti ja stressasi. Mutta olenhan minä nyt melkein vuoden kokeneempi, tietävämpi ja taitavampi. Näin on ainakin pakko itselleen uskotella.

Ja jos ei muu auta, voin palata katselemaan näitä rentoja lampaita ja ammentaa niistä mielenrauhaa.

Rekisteröity

Viimein saapui postissa todistus - minut on hyväksytty ja rekisteröity Scottish Social Services Councilin rekisteriin sosiaalityön opiskelijana. Paria päivää aiemmin tuli myös todistus siitä, ettei minua ole tuomittu mistään sellaisesta, mikä estäisi minua työskentelemästä haavoittuvien asiakasryhmien kanssa (PVG Scheme). Jea!

Yliopisto on keuhkonnut näistä rekisteröinneistä jo hakemisvaiheesta alkaen, mutta huomasin opintojen alkaessa tammikuun puolessa välissä, etten suinkaan ollut ainoa, jonka rekisteröinti oli vielä vaiheessa. Papereissa lukeva ehto siitä, että rekisteröinti on oltava hoidettuna opintojen alkaessa onkin siis lähinnä juuri sitä - sanoja paperilla - ja koulu (ja SSSC) ovat paljon ehdottomampia siitä, että paperit on kunnossa siinä vaiheessa, kun lähdemme ensimmäiseen harjoitteluun ensi syksynä.

Mielenkiinnolla seuraan myös Suomen aiheeseen liittyvän lainsäädännön kehitystä - Hallitus on antanut tammikuussa esityksen sosiaalialan ammattihenkilölaista sekä ammattilaisten merkitsemisestä ammattihenkilörekisteriin. Tulevaisuudessa Valvira tulee valvomaan siis myös sosiaalialan ammattilaisia samalla tavoin, kuin terveydenhoitoalan ammattilaisia jo ties miten monta vuotta. Jännittävää.

Viikonlopun tunnelmia

Viime päivinä me ollaan:

Hoidettu paperiasioita kotitoimistosta (olkkarin lattialta) käsin - pöytätietokone lähti viikonloppna uuteen kotiin. Viime perjantaina sähköpostiini kilahti (odottamattoman nopeasti) päätös apurahasta. Ensimmäisen lukuvuoden osalta säästimme välittömästi 3500 puntaa! Lisäiloa meille tuo päätös matkakorvauksesta, eli opintoihin liittyvän työharjoittelun ajalta matkakustannukset korvataan 500 puntaan asti, minkä jälkeen voi vielä hakea lisäkorvauksia toteutuneitten kustannusten perusteella. Vähänkö siistiä! Enää pitää toivoa, että se SSSC:n toinen jaosto - joka vastaa opiskelijoiden rekisteröinnistä - hoitaa hommansa reippahasti ennen kurssin alkua.

Pakattu tavaroita ja viety niitä mökille säilytykseen, siivottu ja purettu huonekaluja. Nekin lähtevät uuteen kotiin pian.

Pakkailtu tavaroita huoneessa joka aiemmin oli makuuhuone - sänkykin on myyty kuten kuvasta näkyy. Nämä kaikki olisi tarkoitus ahtaa kolmeen isoon ja yhteen pienempään matkalaukkuun.. Ei yhtään epäilytä, ei :)

Vähän paniikinsekaisin fiiliksin kasailtu edelleen Titanicia. On tässä vielä aikaa, on on!

Kaikesta kiirreestä huolimatta olemme nauttineet vapaasta viikonlopusta ja alkaneesta lomasta, on paistettu aamupalapannareita, nukuttu päiväunia ja käyty tapaamassa sukulaisia.

Luka odottaa muuttoa innostuneenjännittyneenä. Leon ei vielä pysty asiaa käsittämään, mutta olemme hänelle nyt joka päivä puhuneet siitä, että kohta meillä on uusi koti, sanotaan kaikille vanhoille roippeille hei hei ja pian lennetään lentokoneella. Tätä poika tuntuu odottavan ja vähän väliä höpöttelee: isi, Luka, Leon, iso kone ffuuuiii!

Bursarya hakemassa

Maisterintutkintojen rahoitukset Britteinsaarilla ovat kiven alla. Stirlingin yliopiston sivuilla lukee kuitenkin että sosiaalityön maisteriohjelmaan voidaan tietyissä tapauksissa myöntää apurahoja (bursary), mikä kattaa lukukausimaksut. Apurahat myöntää se samainen SSSC, mikä ohjaa ja valvoo sosiaalialan työtä ja opiskelua Skotlannissa.

Maininta apurahasta oli kuitenkin kirjattu koulun sivuille niin monenlaisin ehkä-lausein, etten millään tavalla laskenut sen varaan hakiessani paikkaa. Enkä edes yllättynyt kun lopullisessa  tarjouskirjeessä luki, että "huomaathan, ettei tarjous opiskelupaikasta sisällä apurahaa."

No, jokin aika sitten sain kuitenkin sähköpostin yliopistolta joka oli kuin pieni isku halolla päähän. Yllättäen SSSC:llä on "vapautunut" apuraha ja yliopisto on päättänyt nimetä minut (minut!!) ehdolle apurahan saajaksi. Lisänä oli vielä pari lieventävää lausetta (apuraha saattaa olla kattamatta koko lukuvuosimaksua ja muistathan varata varat elämiseen ja kulkemiseen...) mutta silti - vaikuttaa siltä että saatan selvitä £585 lukuvuosimaksulla £4000 sijaan!

Samana päivänä kun kotona odotti SSSC:n rekisteröinnistä puuttuva paperilomake, sain sähköpostiin ohjeet siitä, miten apurahaa haetaan.

Ennen sosiaalityön aloittamista minun tulee rekisteröityä SSSC:llä ja hakemukseni on edennyt pisteeseen, että minun tulee täyttää enää haavoittuvia asiakasryhmiä suojelemaan suunniteltu rekisteröityminen (Protecting Vulnerable Groups Scheme). Hakemuslomakkeessa oli mielenkiintoisia kysymyksiä - kuten äidin tyttönimi ja viimeisen viiden vuoden osoitehistoria - kuka sitäkin muistaa?

Apurahahakemuksen sen sijaan täytin näppärästi netissä. Koska olen ei-brittiäinen EU-kansalainen, ja olen asunut EU-maassa viimeiset 3 vuotta minulla on mahdollisuus saada apuraha ainoastaan lukuvuosimaksuihin. Vasta hakemuksen täyttäohjeita lukiessa tajusin, että tukea voisi hakea lisäksi esimerkiksi myös lasten elinkustannuksiin (jos siis on skottilainen). 

Jotta sain hakemuksen täytettyä ilman paikallista veronumeroa ja pankkiyhteyksiä jouduin soittamaan heidän puhelinneuvontaansa. Kiitos aikaeron, ystävällinen virkailija oli vastaamassa kysymyksiini vielä Suomen aikaa iltaseitsemältä! 

Nyt on anomus lähtetty ja liitteet ja PVG lähtevät postissa kohti Dundeeta. Dun dun dun.. melkein alkaa jännittää :)

SSSC

SSSC - Scottish Social Services Council - on taho, joka mm. rekisteröi Skotlannissa kaikki sosiaalipalveluissa toimivat työntekijät ja alan opiskelijat, edistää ja säätelee alan koulutusta ja on laatinut alan käytännesäännöt (Codes of Practice). Vähän niinkuin skottien Valvira. Jos Valvira rekisteröisi sosiaalialan työntekijöitä.

Jo ihan ensimmäisessä yliopistolta kesällä saamassani sähköpostissa oli mukana esite, jossa kerrottiin kaikkien aloittavien sosiaalityön opiskelijoiden velvollisuudesta rekisteröityä SSSC:n rekisteriin. Toisen kerran asiasta muistutettiin yliopistolta tulleessa kirjeessä.

Periaatteessa rekisteröityminen on tehty helpoksi. Hakemuksen voi täyttää ja maksaa (£10 opiskelijalta) netissä. Mutta ei-brittiläisenä minulla oli pari mutkaa matkassa. Ensinäkään sivustolle ei voi luoda edes omia tunnuksia ilman NI-numeroa, eli paikallista veronumeroa jota monissa paikoissa käytetään vähän niin kuin henkilötunnusta meillä täällä - ihmisten tunnistamiseen.

Sähköposti SSSC:n toimistolle auttoi, sain tunnarit auki ja pääsin täyttämään hakemusta. Sain myös toimistolta hyvin perinpohjaiset ohjeet: täytän hakemuksen ja printtaan sen, työnantajani vahventaa sen (allekirjoittaa), ja tämän jälkeen lähetän sen postissa heille.

Yksi osa SSSC:n hakemusta oli käytännesääntöjen läpi lukeminen ja niiden hyväksyminen ja vannominen että tulee näitä työssään noudattamaan. Ensimmäisenä näistä tuli mieleen sosiaalialan ammattihenkilön vala, jonka lausuimme sosionomeiksi valmistuessamme. "Minä vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että ammatissani sitoudun ihmisyyden kunnioittamiseen. Toimintani päämäärä on edistää asiakkaan kykyä ja mahdollisuuksia itsenäiseen elämään ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen" ja niin edelleen. 

Skottien säännöt ovat saman henkiset kuin Talentian muovaamat jakeet, mutta ne ovat kuitenkin monisanaisemmat ja huomattavasti yksityiskohtaisemmat. Osa ohjeista oli todella itsestäänselviä:

• "Kunnioita monimuotoisuutta ja erilaisia kulttuureja ja arvoja",
• "Pidä kiinni annetuista ohjeista ja menettelytavoista koskien lahjojen tai rahan ottamista asiakkailta",
• "Erityisesti sosiaalityöntekijänä et saa hyväksikäyttää, laiminlyödä tai vahingoittaa asiakkaita, omaishoitajia tai kollegoita" tai "muodostaa sopimattomia henkilökohtaisia suhteita asiakkaisiin". 

Jotkut taas saivat ihan oikeasti ajattelemaan työntekijän roolia ja vastuuta;

• "Tiedosta, että asiakkailla on oikeus ottaa riskejä ja auta heitä tunnistamaan ja hallitsemaan heidän ja toisten mahdollisia ja todellisia riskejä",
• "[et saa] käyttäytyä työssäsi tai työn ulkopuolella tavalla mikä voisi kyseenalaistaa sopivuutesi työskennellä sosiaalipalveluissa",
• "Tiedosta, että sinä olet vastuussa työstä, jonka delegoit toiselle työntekijälle".

Vahvistettu hakemus lähti tällä viikolla postissa - jostain syystä paperipostin lähettäminen meren yli jänskättää aina, eihän sitä tiedä mihin se päätyy. Käsittelyaika on muutamia viikkoja - varmaa on vain se, ettei opintoja voi aloittaa, ennen kuin rekisteröinti on reilassa. Fingers crossed!