sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Campbell Castle ja Dollar Glen

Eilen pakkasimme rinkat ja hyppäsimme bussiin kohti Dollaria. Maaliskuisella vaelluksella olimme nähneet ohimennen ihanan vihreän laakson ja sen vesiputoukset, ja päättäneet että tänne tuleme takaisin kesemmällä lasten kanssa - ja näin me sitten teimme. Bussilla matkustaminen ei ole täällä mitenkään erityisen halpaa, tämä puolen tunnin ajelu kahden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluu-lipuilla maksoi vajaat £18. Mutta tämä vihreä keidas oli todellakin joka punnan arvoinen!


Nuoria saniaisia. Miksen ole ennen huomannut että ne avautuvat tuollaiselta käppyrältä?

Maaliskuussa täällä käydessämme maasta puski joen varressa sadoittain vihreitä sileitä lehtiä, ja olin aivan varma, että ne olivat kielon lehtiä. Nyt ne kuitenkin olivat kukassa ja paljastuivat karhunlaukoiksi, eli paikallisittain ramsoms tai wild garlic. Wikipedian mukaan näitä kasvaa Suomessa vain länsipuolella, ei siis ihme ettei ole tullut aiemmin vastaan.



Halusin kokeilla tallentaa vesiputouksia sarjakuvauksella, koska pelkkä valokuva harvoin pystyy vangitsemaan niiden soljuvaa liikettä. Harmi, että sen mitä gif voittaa liikkeessä, se häviää kuvanlaadussa.



Laaksosta kiipesimme polkuja pitkin kohti Campbellin linnaa. Eväshetken jälkeen linna häämöttikin jo mäen päällä. Tämä pieni linna on paikallisen klaanin ja rikkaan suvun rakentama ja puoliksi raunioina. Pääsymaksu oli todella inhimillinen, £5.50 aikuisesta ja £3.30 Lukalta.










Bloggari kuvaamassa rantaheinikkoa.


Linnan jälkeen palasimme Dollarin keskustaan ja tilasimme bussia odotellessa limpparit kahvilassa. Hieno sää, hieno päivä, nyt on jalat kipeät.

tiistai 26. toukokuuta 2015

All through the town

Tällä viikolla olemme metsästäneet esiintymisvaatteita Lukan tanssiryhmän kevätesitykseen. Listalla on yksivärinen t-paita, farkut, henkselit ja 'conversetyyliset korkeavartiset tennarit'. Onneksi Luka muutenkin tarvitsi tuoreita arkivaatteita eikä listalla ollut mitään tämän kummempaa. Farkut ja t-paita eivät tuottaneet päänvaivaa, ja tennaritkin löytyivät edullisesta urheilukaupasta 10 punnalla (joo ei todellakaan Converset).



Henkselit sen sijaan, huh huh! Kolusin läpi perusmarketit ja keskustan kauppakeskuksen vaateliikkeet (H&M, Bhs, Next, Zara, Primark) ja vaatteita myyvät muut liikkeet (Marks & Spencer, Debenhams ja jopa Poundlandin), ja kaikissa myyjät pyysivät anteeksi ja totesivat ettei henkseleitä yksinkertaisesti myydä erikseen, vaan ainoastaan housuissa kiinni, jos ollenkaan. Esitykseen on vielä 22 päivää, joten päätin luovuttaa ja yrittää nettikaupoista. Henkkamaukan nettikaupasta lasten henkselit olivat kaikki myyty loppuun lukuun ottamatta keltaisia tyttövauvojen polka dot henkseleitä. Koska koitan välttää vaatteiden ostamista ylipäätään, en tunne paikallisia nettikauppoja. Amazoniin vei siis tieni ja tilasinkin sitten £2.69 hinnalla poikien henkselit kotiinkuljetuksella. Toimitusaika on 3-23 päivää, joten jännäksi menee.

Onko noi palmuja? Oikeesti? Millä leveysasteilla me ollaan??

Lisää päänvaivaa tanssiesityksestä saatiin kun maanantaina Lukaa tunnille viedessäni kuulin ohimennen toisen vanhemman mainitsevan lipuista tanssiopettajalle. O-ou. Arvatkaa olinko ihan autuaasti unohtanut tässä henkselihärdellissä, että esitykseen on ostettava liput. Otin asian tunnin jälkeen opettajan kanssa puheeksi ja sain kuulla, että liput on (jo nyt 22 päivää ennen näytöstä) loppuun myyty! Naamani taisi vähän venähtää tässä kohden, ja tanssiopettaja lupasi yrittää järkätä meille yhden lipun. Ja nyt se yksi lippu on meille varattu ja maksettu - hieman ärsyttää, kun itse asian kokonaan unohdin ja nyt ei päästä kaikki esitystä katsomaan.


Leksalla sen sijaan oli tänään kiva päivä. Posti toi viimeinkin synttärilahjan, ihanan punaisen bussin. Leon on kuunnellut Wheels on the bus-videota Youtubesta varmaan joka päivä, ja on oppinut siitä jo monia sanoja. Kaupungillä kulkiessa poika hihkuu "Bus - bussi!" kun linja-auto vilahtaa ohi, lisäksi sanavarastoon on ilmaantunut biisissä mainitut termit "up and down" ja "baby" (englanninkielisessä bussilaulussa on moooonta säkeistöä enemmän kuin suomenkielisessä, ja siinä sen lisäksi että pyörät ne pyörivät ja ihmiset ne ajella hytkyttävät, myös mm. vauvat itkevät, lapset nauravat ja äidit hyssyttelevät).


Tänään kävimme myös tutustumassa Leonin tulevaan päiväkotiin (nursery). Hoitopaikka on Lukan primary schoolin yhteydessä ja Leonille on tarjottu hoitopaikkaa arkipäiville puolesta päivästä neljään alkaen elokuun lopulta. Tällainen osapäivähoito on täällä ilmaista 3 vuotta täyttäneille kunnallisessa päivähoidossa, vähän niin kuin eskari Suomessa.


Meno hoitopaikassa oli aika samanlaista kuin meille tutummissa päiväkodeissa Suomessa. Päiväkotilasten ei tarvitse pitää koulupukua ja lapset ulkoilevat omalla pihalla päivittäin säässä kuin säässä (ei mitenkään itsestäänselvyys täällä päin) ja jopa kasvattavat vihanneksia omassa puutarhassa. Päiväkoti tarjoaa pienen välipalan muksuille ilmaiseksi. Tädit vaikuttivat kaikki tosi mukavilta, ja vakuuttivat että Leon tulee sopeutumaan hyvin, vaikkei vielä englantia osaakkaan, heillä on runsaasti kokemusta ulkomaalaisista lapsista. Kiva fiilis jäi, ja Leonkin sanoi tykänneensä ainakin näin ensinäkemältä. 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sauna K-16

Ei, kyseessä ei ole mikään lapsivapaa rentoutumissauna, tai sauna jossa sumun hämyssä istuskeltaisiin alasti ja lapsia pitäisi suojata vilkkuvilta kannikoilta. Ehei, vaan kyseessä on ihan tavallisen kaupungin yleinen uimahalli, jonka saunaan mennään uikkareissa. Jos olet yli 16.



Ei auttanut maanittelut tai selitykset, ei se, että olemme Suomesta, meillä on kotona sauna ja nää vekarat ovat käyneet löylyissä todennäköisesti useammin kuin keskivertoskotti elinaikanaan. Uimavalvoja kohautti olkapäitään ja hymyili: "Joo, on se harmi, monet lapset tykkäis mennä saunaan mutta nää on nää meidän säännöt."

No kyllä harmitti! Ei niinkään omasta puolesta, en kamalasti välitä saunasta (ja sen kerran kun unohdun löylyihin jotain läpisemään päädyn usein ottamaan lukua pesuhuoneen lattialle vintin pimettyä) mutta lasten puolesta otti päähän. Vaikkei saunassa käyntiä oltu lapsille etukäteen mainostettukaan, Leonkin osasi jo yhdistää uimisen ja saunomisen toisiinsa ja odotti pääsevänsä lämmittelemään. Höh. Kesällä sitten mökkisaunaan.

Uiminen sen sijaan oli kivaa. Vauva-altaassa vesi ylettyi varpaista lopulta noin polven korkeudelle ja oli juuri sopivan lämpöistä, että saatoin istua ja lillutella sen lämmössä samalla kun Leon temmelsi pienessä liukumäessä ja suihkuttimien lomassa. Keskimmäisessä altaassa oli vettä sopivasti Lukalle, joka osaa jo uida ja sukeltaa. Aikuisten altaassakin oli väljää näin sunnuntaina ja Kaitsu kävi kauhomassa pari altaan mittaa kun minä katsoin poikia. Vaikka Luka osaa tosiaan uida, häntä pitää altaan sääntöjen mukaan vanhemman vahtia koko ajan, joten vanhempia pitää olla mukana kaksin kappalein jos mielii toinen uida aikuisten uintia ja toinen katsoo lapsia.

Onkohan Skotlannissa julkista saunaa jonne lapset olisivat tervetulleita?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Sinistä ja vihreää

Olen vielä 26-vuotiaanakin huono kestämään pettymyksiä. Sitä demonstroitiin tänään, kun aamulla heräsimme odotettuun vapaapäivään jolle on suunniteltu kivaa ohjelmaa - ja lapset heräsivätkin väärällä jalalla (ja niin sitten minäkin) ja koko päivähjelma meni uusiksi. Tällaisina hetkinä minulla menee tovi itseäni (ja hermojani) kootessa, etten vain itse heitä vettä kiukkumyllyyn ja pilaa koko päivää. Jätimme Lukan kanssa pienimmän kiukkupeikon rauhoittumaan isän kanssa kotiin ja lähdimme tuulettamaan ajatuksiamme ja frisbeetä joen varteen. Näissä sinivihreissä maisemissa ja tässä säässä ei vain voi olla pahalla tuulella!




Bluebells
Lemmikin nimi on englanniksi 'forget me not' - älä unohda minua


Stirling Castle mäen päällä vanhalta sillalta kuvattuna
Pikkuveikkakin oli paremmalla fiiliksellä päiväunien jälkeen. Ilta on pyhitetty viisufinaalille (kiva, kun kerrankin voi katsoa lähetyksen suorana ihmisten aikaan, kiitos parin tunnin aikaeron Suomen aikaan). Uimareissulle uusi yritys huomenna.

torstai 21. toukokuuta 2015

Kesälaitumille


Kävin eilen yliopistolla tapaamassa tuutoropettajaani ja kuvaamassa tämän joutsenen kampuksen järvessä (niitä oikeasti kutsutaan täällä saalla loch, vaikka kyseessä olisi tällainen pieni tekolutakko). Kevään viimeinen essee on nyt palautettu ja odottelen enää kahden kurssin arvosanoja. Tässä linkki lakisanastoon, eli uusiin sanoihin joista sain päänsärkyä lakiluennoilla ja joista ainakin osa on tarttunut muistiin.

Ensimmäinen lukuvuoden puolikas on sujahtanut ohitse ja opetus on ollut aika intensiivistä. Tuutoropettajani kehoitti meitä nauttimaan tästä pitkästä kesälomasta koska ensi kesänä olen työharjoittelussa koko kesän, kahta viikkoa lukuun ottamatta. Ensimmäinen työharjoittelu alkaa elo-syyskuun taitteessa ja kesän aikana saamme tietää minne meidät sijoitetaan ja käydä ominemme vierailulla tulevassa harjoittelupaikassa. Harjoittelupaikkaa ei saa itse valita, mutta tiettävästi, jos aiempi työkokemus on hankittu työskentelemällä aikuisten parissa, saman asiakasryhmän kanssa ei tule työskentelemään harjoittelussa. Korostin harjoitteluprofiilissani sitä miten minua kiinnostaisi tutustua skotlantilaiseen vapaaehtois- tai kolmanteen sektoriin, koska työkokemukseni on kunnallisesta sosiaalityöstä, ja vaihtelun vuoksi olisi mielenkiintoista työskennellä lasten ja perheiden tai vaikka vammaisten kanssa. Saa nähdä minkä paikan saan - myönnän, jo jännittää.


Nyt koitan kuitenkin vähän aikaa olla ajattelematta koulujuttuja (vaikka oli ajatellut käydä kevään opiskelumateriaalit läpi kesän aikana, ihan vain että saisin karsittua moniste- ja paperimäärää ja pidettyä yllä alan sanavarastoa... tämän toteutuminen riippunee siitä millainen kesä on, aurinkoisella ilmalla aion olla ulkona ja sanoa piut paut pänttäämiselle!) ja keskittyä kesäsuunnitelmiin ja perheeseen. Nyt on taas aikaa lähteä koneen äärestä pihalle, ja voi käyttää Leonin parturissa (palkinnoksi huomenna kolme vuotta täyttävä poitsu sai tikkarin) ja käydä kahvilassa "kestillä" (keksillä) ja etsiä asusteita Lukan tanssiesityksen asuun (mistä täällä saa lasten henkseleitä??).


Lapset odottavat lomaa koulusta, jolloi he pääsevät Suomeen. Olemme varanneet Kain kanssa heinäkuulle parin yön loman Isle of Arranilla (jonne aiomme mennä vuokra-autolla, jaiks), jota olen kuullut kutsuttavaksi "Skotlanniksi minikoossa" - Googlen kuvahaun mukaan ainakin ihan mielettömät maisemat. Aikeissa myös käydä tutustumassa uudelleen Edinburghiin (haluan kiivetä sille mäelle Holyroodin vieressä), käyttää lapset Dollarin satumetsässä ja linnassa, ja Glasgow'n liikennemusossa voisi myös pyörähtää. Tänä viikonloppuna aloitamme perheaktiviteetit kuitenkin makustelemalla Leonin synttärikakkua ja käymällä uimahallissa. 

Aurinko, paista jo!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Seikkailut siskon kanssa

Lapset olivat odottaneet tätiään Suomesta tänne vierailulle jo pitkän aikaa. Viimein koitti päivä kun lupasimme Leonille, että tänään mentäisiin tätiä vastaan juna-asemalle - ja poika veti kengät jalkaan ja lakin päähän jo kahta tuntia ennen kuin juna lähti Edinburghista kohti Stirlingiä.

Juomalaseista tehty valaisin Cold Beer Company -pubissa.

Jälkiruoka sundaet - nams
Seurasi kaksi päivää kuulumisten vaihtamista, kaupungin ja lähikulmien koluamista ja herkullista pubiruokaa. Siskolla oli tuliaisina suklaata ja salmiakkia ja se tärkein, kunnon ruisleipää.

Vanhalla hautausmalla Stirlingin linnan luona



Abbey Craig


Ei käyntiä Stirlingissä ilman visiittiä Wallace Monumentille


Cambuskennet Abbey jonka luona olimme käyneet jo helmikuussa norkoilemassa, oli avannut porttinsa kävijöille. Sen pihalta löytyi kuninkaan hauta ja viereiseltä pellolta lekottelevia lehmiä.




Sitten siskon pitikin jo pakata laukkunsa ja suunnata takaisin töiden ääreen. Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa! Odotamme jo kaikki Lukan kesälomaa, että päästään ensimmäistä kertaa käymään Suomessa puolen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen.

* * *

Suomalainen blogiskene kuhisee taas, uusi palvelu Blogipolku on avautunut ja vetää väkeä kuin pipoa. Neljä tuultakin löytyy sieltä, ja toivon että sitä kautta voin jatkaa uusien hyvien blogituttavuuksien bongailua. 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Pellossa


Kävin viemässä Lukan tanssitunnille läheiselle yläkoululle parin viikon tauon jälkeen. Laukkuun olin ottanut kirjan odotusajan viihdykkeeksi. En muista edes miksi olin ottanut mukaan myös kameran. Aurinko helotti vielä kirkkaana vaikka kello oli yli kuusi, päätinkin jättää kirjan kassiin ja ihan vain käväistä näppäämässä pari kuvaa koulun takaa joen varresta.


Lähin tie joelle näytti kulkevan koulun viereisen krikettiklubin vieritse. Aution krikettikentän kulmalla hyppäsin maata hipovan metallilanka-aidan yli kentän viereiselle pellolle ja sen poikki kuljettuani tupsahdin maaseudulle. Nämä kuvat on napsittu viiden-kymmenen minuutin matkan päässä yläkoululta, jonka tätä ennen kuvittelin sijaitsevan teollisuusalueen laidalla, missä ei voi olla mitään mielenkiintoista nähtävää.


Tämän maatalon pelkäsin ensin kuuluvan jonkun pihapiiriin ja kiertelin sitä vähän arkaillen. Pian huomasin että sen seinissä oli näkyvillä paikoilla varoituskylttejä - katto on huonossa kunnossa, pääsy kielletty. Sitä ympäröi möykkyinen ohdakepelto ja mutainen kärripolun tapainen. Näin koiranulkoiluttajan ja uskalsin jatkaa matkaa.







Löytyi se jokikin sitten lopulta, kun kengät olivat mudassa ja villasukkien varret ohdakkeissa ja heinän korsissa ja hämähäkinseitit tarttuneet pohkeisiin pienen mättähältä mättähälle pomppimisen seurauksena. Joki oli kääntynyt 90 astetta siitä kun sen viimeksi olin nähnyt matkalla tanssitunnille, joten vastavalossa kuvista ei tullut kummoisia. Lehmiä ja Cambuskenneth Abbey kutenkin bongattu vähän uudesta kulmasta.