Viikon ruokaostokset

Jokin aika sitten sain toivomuksen että bloggaisin arkisista jutuista Skotlannissa. No ehkä ihan tätä ei tarkoitettu, mutta tämän arkisemmaksi aihe ei oikein pääse. Olimme kerrankin syöneet jääkaapin siihen tilaan että siellä oli enää valo, ja ensi viikon työkuvioista johtuen jouduimme ostamaan kaapit tavallista täydemmiksi. Tässäpä siis oiva tilaisuus tutkailla taas ostoskassien sisältöä, sillä muistin tehneeni vähän tämäntyylisen postauksen aiemmin huhtikuussa 2015. Oli mielenkiintoista nähdä miten ruokailutottumuksemme ovat tässä kuluneen puolentoista vuoden aikana muuttuneet.

Ensimmäinen ero jonka huomaan vanhaa postausta silmäistyäni on ostosten hinta - tämä takakontillinen kustansi £82, kun viime vuonna selvisimme reilusti alle puolet vähemmällä. Tavaraa on kuitenkin myös ainakin tuplasti enemmän, sillä viime vuoden huhtikuussa meillä ei ollut autoa ja ostokset piti raijata kotiin rattailla ja yllä olevassa kuvassa näkyvällä punaisella rinkalla. Toisekseen ehkä voisi todeta vanhan viisauden pitävän paikkaansa - kun tulot kasvaa, myös menot kasvaa. Vaikka edelleen tulemme yhden palkalla toimeen, täytyy myöntää että herkkuja ja muita turhuuksia tulee helpommin ostettua kuin aiemmin. Mutta nyt kurkkaus kauppakassien sisältöön.

Juomat

Maito, mehu ja limpparit - näissä ei mitään erityistä (paitsi että Arlan laktoositon maito perinteisessä maitotölkissä on jotenkin liikuttava kotoinen tuote, tavallinen maito kun täällä myydään muovikanistereissa). Täällä meille on kehittynyt tavaksi maistella yksi pullo mielenkiintoisia oluita (Kai) ja siidereitä (allekirjoittanut) aina silloin tällöin. Granaattiomenasiideriä ja olutta joka etiketissä on mainittu lammas valikoitui tällä kertaa. Täällä muuten pakkauksia ei saa kaupassa availla tölkkien irrottamiseksi, vaan esimerkiksi tuo 8 tölkin kirsikkakolapaketti (£1.89) on joko otettava sellaisenaan tai jätettävä ostamatta.


Ruoka

Viikosta on tulossa kiireinen, joten puolivalmisteilla ja valmisruualla mennään. Täällä eineksillä ei kuitenkaan ole samanlainen maine kuin Suomessa, vaan valikoimat ovat monipuoliset ja herkulliset (terveellisyyden puolesta en kyllä osaa ottaa kantaa...). Me valikoitiin tällä kertaa pastaruokia ja intialaista Chicken Tikkaa. Poikien lemppareita ovat Skotlannin erikoisuudet, Scottish eggs ja sausage rolls. Eggs ovat vähän niinkuin possunlihapullia, joissa on sisällä keitettyä kanamunaa ja pinnalla korppujauhokerros. Sausage rolls ovat oikeastaan lihapasteijoita, joissa jauhelihan tilalla on siskonmakkarankaltainen kuoreton nakki. Leivänpäälisistä on mainittava vakuumipakattu kylmäsavulohi jota nyt vasta tajusin ensimmäistä kertaa etsiä kaupasta, kärsittyäni ensin annoskateutta kun työkaveri pisteli poskeensa vastaavan paketillisen yhdellä lounastauolla. £4.50 pakettihinta oli kyllä vähän hiuksianostattava - pelkkä kala maksoi tuplasti enemmän kuin yksikään toinen tuote kauppakorissa. 

Välipalat

Muroja, Arlan rahkaa ja lasten jogurtteja. Paahtoleipää menee meillä viikossa pari pakettia - onneksi kaupasta löytyy edes täysjyvää, vaikka ei se tietenkään tummalle leivälle vedä vertoja. Lisäksi otettiin Chicken Tikan kaveriksi valkosipulinaanleipä (£0.65) - saahan näitä jo Suomestakin, saahan? Muuten näitä jää kyllä ihan järkyttävä ikävä. Pitkän aikaa meni muuten siihen ennen kuin tajusin että fool ei ole ainoastaan haukkumasana vaan tarkoittaa marja- tai hedelmärahkavaahtoa, mitä muistan että mun lapsuudessa myytiin sellaisissa leveissä matalaissa purkeissa ainakin vadelman makuisena. Täällä löytyy makuina karviaismarja, raparperi ja sitruuna. Nams!

Hevit ja herkut

Ostettiin me sitten jotain terveellistäkin - hedelmiä, mansikoita, porkkanoita ja salaattia. Paljousalennuksella (3 kahden hinnalla) saimme ostettua luomua edullisesti, mitä emme kyllä yleensä vartavasten valikoi. Banaaneja ei myydä irtona, joten niitäkin on aina ostettava koko terttu. Ja ravisteltava ja käänneltävä pussia varmistaakseen ettei sisään ole jäänyt keitään ei-toivottuja merentakaisia matkalaisia... Hedelmiä ja kasvikunnantuotteita promotaan täällä sloganilla five a day, mikä tarkoittaa että suositeltu aikuisen annos on viisi kourallista heviä päivässä. Monissa keitoissa, mehuissa yms. lukee jo etiketissä, että tämä tuote lasketaan yhdeksi viidestä päivittäisestä suositellusta heviannoksesta.

Ehkä isoin muutos omassa asenteessa ruokaa kohtaan ovat kuitenkin sipsit. Koska Suomessahan ne ovat vain ja ainoastaan herkkuja. Leffanaposteltavaa. Lastenjuhlien tarjoiltavaa. Ja täällä pieni 24g sipsipussi on osa täysipainoista kiireisen aikuisen lounasta - niitä myydään juna-asemilla, kioskeilla ja huoltoasemilla, ja niitä rouskutetaan junassa, työpöydän ääressä ja lounashuoneessa. Sain itseni kiinni pari viikkoa sitten lounastauolla kaupassa kun valikoin ensin jogurtin ja rasian marjoja ja rypäleitä, ja sitten pohdin ottaisinko jotain 'kunnon ruokaa' myös - ja nappasin käteen sipsipussin. Oi aikoja! Ja myönnetään nyt, että kyllä meidän Lukakin on saanut ottaa kouluun välipalaksi tavanomaisten porkkana/omenaviipaleiden kaveriksi tuollaisen pienen perunalastupussin jo kohta vuoden verran. 

*** 

Yksi juttu joka kannattaa muistaa ruuanhintoja vertaillessa on se, ettei täällä ole ruuassa arvonlisäveroa. Näistä ostoksista veroa maksoimme vain jäätelöstä, limppareista, alkoholijuomista, mehusta ja niistä sipseistä, sekä tiskiaineesta joka ei päässyt kuviin asti. Jo mainitut paljousalennukset ovat täällä muuten kuuminta hottia - ja niiden takia huomaa usein ostavansa enemmän kuin ehkä jopa tarvitsisi, esim. kaksi isoa pulloa limpparia yhden sijaan, kolme jäätelöpakettia kahden sijaan. Kuitti kertoo, että näillä ja muilla paljousalennusvalinnoilla säästimme tällä kertaa £6.63. Mutta paljonko olisimme säästäneet, jos olisimme ihan vain ostaneet sen mitä oikeasti lähdimme hakemaan? Ihan hyvä joskus näitäkin pohdiskella. 

Onnea on ...

... baltialais-slaavilaisesta marketista löytynyt puolalainen ruisleipä,

... auringonpaiste, lämpö ja kukkivat puut,

... kesän ekat ulkojäätelöt,

... ja viikonlopuksi hiljentynyt raksa meidän olkkarin ikkunan alla.

Ja hetken aikaa voin palautua ekasta kiireisestä työharjoitteluviikosta, jonka aikana olen päässyt istumaan palavereissa, koulutuksessa, kotikäynneillä ja valvomaan lasten ja vanhempien välisiä tapaamisia. Olen yrittänyt tarttua uuden tiedon hyökyaallosta tärkeimpiin murusiin ja koota mielessäni kuvaa työn käytännöstä ja prosessesista - vaikka aika lailla kaaokselta se vielä näyttää. Olen turhautunut lastensuojelulain kiemuroissa ja syönyt illalliseksi lämpimän kotiruuan sijaan juna-aseman kiskalta ostamani annospussillisen sipsejä odottaen tunnin ajan seuraavaa junaa kun tavanomainen vuoroni oli peruttu. Olen myös huomannut että Perth on kaunis kaupunki, tiimiläiset ovat mukavia ja toimiston vilskeestä päätellen harjoittelu tulee vilahtamaan ohi todella nopeasti. Kun vain muistaa välillä ottaa happea ja nauttia kesästä.

Pikapyörähdys Dundeessa

Paluumatkalla Stonehavenista Stirlingiin piipahdimme Dundeen keskustaan, jossa tapasimme paikallisen suomalaisen tutun. Parissa tunnissa saimme mahat täyteen maukkaasta pubiruuasta, ostettua pojille pienet tuliaiset ja ihmeteltyä ostoskeskuksen käytävältä löytynyttä tuoreruoka-automaattia. Kävelykierros keskustassa paljasti meille hienot kadunvarsia koristavat pienet ja vähän suuremmat rauta-taideteokset, jollaisia emme olleet ennen Skotlannissa nähneetkään - ihan oikein meille, kun päivää aiemmin olimme ehtineet puolihuolimattomasti tuumata että onhan nää aika samanlaisia nämä Skotlannin kylät ja kaupungit. Eivätpä olekaan! Lopuksi tutkimme keskustan kerrostalojen katveessa olevan Howffin muistohautausmaan, jossa magnoliat kukkivat ihanan pinkkeinä. Saanpa vetäistä Dundeen yli bucket-listaltani, vaikka olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa vielä uudestaan tutustumaan tähän kaupunkiin. 

Maistuiskos tuoreruoka-automaatista kaalinpää tai pussillinen punajuuria?

Herra Tossavainen?

Joulujuttuja

Sunnuntaina pakkasimme pojat bussiin ja lähdimme pyörähtämään Glasgown jouluvilinässä. Kuten kuvista näkyy - sekä joulua että vilinää oli siellä, todistettavasti.

Viime vuoden marraskuussa näimme ison joulutorin Edinburghin keskustassa, ja silloin jo mietin että lasten kanssa pitää sellaista lähteä tänäjouluna tsekkaamaan. Glasgow vei kuitenkin voiton kun arvoin kumman kaupungin toriin lähtisimme tutustumaan. Ehdimme paikalle vasta torin viimeisenä päivänä. En tiedä vaikuttiko se siihen, että tungos oli valtaisa, ja meillä meni hetki asennoitua väenpaljouteen jossa ei meinannut päästä liikkumaan eteen eikä taakse - ja tästä syystä markkinoilta ei olekaan kuvia tuota alla olevaa lukuun ottamatta.

Olimme myös vähän pettyneitä kojujen määrään - varmaan koska muistimme miten valtavilta Edinburghin markkinat viime vuonna olivat näyttäneet. Joka tapauksessa löysimme maisteltavaksi mm. snickersin, maapähkinävoin ja piparitaikinan makuista fudgea (makuvaihtoehtoja olisi ollut aina amarettosta ja jack danielsista alkaen...) ja pari muuta pientä juttua. Ehkä ensi jouluna Edinburghiin?

Tänään puolestaan kävin kuuntelemassa Lukan koulun joulukirkkoa - enkä vieläkään tottunut siihen, että täällä presbyteerikirkossa taputetaan kaikkien mahdollisten esitysten jälkeen - jopa pastorin puheen ja siunauksen (!!) jälkeen.

Päivän kohokohta oli kuitenkin hienon hotellin ravintolassa nautittu joululounas ja sitä seurannut pubivisiitti, joihin työharjoittelupaikkani kollegat olivat minut kutsuneet. Ensimmäistä kertaa Skotlannissa pääsin vetämään ykköset ylle ja viettämään vapaa-aikaa syntyperäisten paikallisten kanssa. Sain myös nähdä, että SaaraBeen kuvaus irlantilaisesta pikkujoulutyylistä pitää kutinsa myös Skotlannissa - itse asiassa kiitos Saaran kirjoituksen, osasin panostaa sopivasti eikä olo ollut yhtään yli- eikä alipukeutunut, vaikka ihan itse hiukseni laitoinkin.

Lounas alkoi paukkukaramellien poksauttamisella, ja jatkui niistä paljastuneiden paperisten kruunujen päähän pukemisella ja shamppanjan kilistämisellä. Jouluista ateriassa oli patee, täytetty kalkkuna, karpalohillo ja christmas pudding vaniljakastikkeella. Teen jälkeen jaettiin Secret Santa -lahjat - omasta paketistani paljastui ilmeisesti kaikkien skottien tunteman, mutta minulle täysi uuden tuttavuuden, Broonsien perheen seikkailuista kertova sarjakuvastrippikokoelma, josta varmasti opinkin ne kaikki puuttuvat skottikielen sanat joita Gruffalo ei minulle vielä avannut. 

Nyt meillä on vielä edessä viimeiset Invernessin matkasuunnitelman hionnat (kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vinkit otetaan käyttöön) ja laukkujen pakkaus, olen niin valmis tähän pikku reissuun. Hyvää joulunaikaa!

Skottiarjen parhaita puolia

Pari postausta ovat olleet ehkä vähän turhankin arkirealismin sävyttämiä - aika ottaa vähän kevyemmin. Vaikka meillä on ainakin vuosi ihan vain jo opintojeni puitteissa vielä edessä Skotlannissa, listasin juttuja joihin olen täällä erityisesti tykästynyt ja joita ennakoin, että tulen kaipaamaan sitten joskus kun täällä parhaillaankin tuivertavat talvituulet ja kaikkialle levittäytyneet kokolattiamatot (esim. kerrostalomme rappukäytävässä portaat mukaan lukien!) ovat meille arkipäivän sijaan muisto vain. 

• Nepparilliset tai napilliset pussilakanat - siis kiinnitys siellä avoinaisessa päässä ihan vain ettei pussilakana pääse oksentamaan sisuksiaan puolittain ulos parin yön nukkumisella. Yksinkertaisuudessaan nerokasta. Ehkä näitä on saatavilla Suomessakin, mutta en ole vastaaviin koskaan törmännyt. 

• Tämän kansakunnan rakkaus kylpyammeisiin. Ja nyt ei muuten kysytä Kaarle Kustaan mielipidettä, kun olen viimein ymmärtänyt miten rentouttavaa kylvyssä on lillutella, ja miten erillistä kuuma- ja kylmävesihanaa operoidaan isovarpailla. Itse asiassa olen niin sinut ammeen kanssa, etten ole edes jaksanut hermostua siitä ettei meidän suihku ole toiminut viimeiseen kolmeen viikkoon.

• Tiskaaminen pesusienellä. Raahasimme Suomesta mukaan perisuomalaisen tiskiharjan, ja aina välillä saamme Suomesta vaihtopäitä. Ja se on tosi kätevä esim. säilykepurkkien tiskaamiseen joihin ei viitsi kättään sisälle laittaa, mutta kaikki muut pesen nykyään sienellä - ja oikeasti uskon etten tule tätä tapaa vaihtamaan enää. Sienellä tiskatessa saa paljon paremman tuntuman siihen onko astia nyt varmasti puhdas - ja kun sienet maksavat £0.05 kpl ei niiden vaihtaminen uuteen kulahtamisen hetkellä tunnu kovin kivuliaalta. No, toki tässä kohtaa voisi miettiä ekologisuutta, mutta jätän sen jonkun unettoman yön murheeksi.

• Arvonlisäverottomat asiat, kuten ruoka ja lastenvaatteet jotka luetellaan täällä välttämättömyyksiksi, eikä niitä siis veroteta. Esimerkiksi koulukenkiä, joita lapset pitävät joka päivä, koko päivän, kuluu Lukalla noin kolme paria vuodessa - eikä edes kirpaise, koska koko kouluasun (housut, t-paita, college, sukat) voi ostaa yhteishintaan £8.5 ja kengät kympillä. (Nousipa tässä tukka pystyyn, kun muistin virkistämiseksi kävin kurkkaamassa Prisman sivuilta lasten peruslenkkareiden hintoja... huh huh!)

• Liikennevalokulttuuri. Meni aikaa tottua siihen, ettei jalankulkijoilla ole minkäänlaisia oikeuksia teitä ylittäessä, paitsi toki jos on kävelijöiden valot tai harvinainen mustavalkoisilla valotolpilla merkitty suojatie. Mutta nyt, ainakin täällä Stirlingin kokoisessa kaupungissa puikkelehdin ihan luontevasti autojen seassa ja menen yli siitä mistä mielin, maassa maan tavalla. Myönnän, vähän vielä tuntuu suomalaista syyllisyyttä kun hilppaisen merkitsemättömästä kohdasta tien yli ja vieressä onkin poliisiauto. Pelisilmäni on kehittynyt huimasti. Kun olen muutamaan otteeseen kulkenut samasta valoristeyksestä, osaan jo päätellä missä järjestyksessä valot vaihtuvat ja miten pitkä on varoaika - pystyykö punaisia päin kävellä turvallisesti. En tiedä sopeudunko enää reilun vuoden päästä Suomessa odottamaan tyhjässä risteyksessä valojen vaihtumista, kuten ennen orjallisesti tein.

Teekulttuuri kuuluu vielä tällä listalle - siitä nautin ja kovasti. Skotlantilainen keksilaatikko - suomalaiset keksit.

• Vaikka aika ajoin kaipaan vaikkapa maksalaatikkoa, perunajauhoja tai jotain muuta kuin paahtoleipää, olemme löytäneet monta uutta tuttavuutta ruokakassien täytteeksi. Esimerkiksi samosat, joista en ollut koskaan ennen edes kuullutkaan, kuuluvat nyt ihan tavalliseen arkiruokaan. Mämminmakuinen hedelmäleipä Soreen on valloittanut lähes koko perheen, ja lapset kinuavat jälkiruaaksi jenkkisarjoista tuttua sairaalaruokaa jelloa. Tai jos tekee mieli herkutella aikuisten kesken ja ostaa pullo viiniä, lajitelma juustoja, chutneytä ja keksejä - kaikissa näissä tuotteissa on niin suuret valikoimat ihan meidän lähi-Tescossa, että saataisiin varmasti vuoden joka viikonlopulle eri kombinaatio aikaiseksi.

• Ehkä eniten meidän arkiruokavaliotamme ovat mullistaneet meal dealit. Ennen kuin muutimme tänne, saimme kuulla että "siellähän ei sitten ole eineksiä", koska nehän ovat suurinpiirtein suomalainen Saarioisten ja HK:n keksintö. Oi voi. Ensinäkin heviosastolta löytyy valmiiksi kuoritut, pilkotut ja jopa sekoitetut tuoreet kasvikset - on erilaisia wokkiin, pataan, tai keittoon. Näihin voi yhdistää sitten vaikka valmiiksimaustettua lohkoperunaa (uuniin), nuudelia (wokkiin) ja erilaisia kastikkeita käyttötarkoituksen mukaan. Nämä kolme eri tuotetta, kasvikset, 'hiilari' ja kastike, myydään pakettihinnalla ja samasta hyllystä. Erikseen pitää muistaa enää hakea vain tuore liha, jonka valikoima on mielestäni myös laajempi kuin Suomessa, esim. karitsaa, peuraa ja kalkkunaa löytyy ympäri vuoden. Jos haluaa vielä einesmäisemmän eineksen, meal deal hyllyltä voi koota mikro- ja/tai uunivalmiista tuotteista perheaterian. Esimerkiksi, kympillä saa pääruuan, side dishin (esim. salaatti, perunamuusi tai valkosipulipatonki), jälkiruuan ja juoman (esim. pullon viiniä, sixpäkin kokista tai lemppariani cloudy lemonade -juomaa). Annokset ovat niin suuria, että me Kain kanssa syömme tästä kaksi päivää. Kiireisen arjen pelastus!

Irn Bru

Olisin voinut avata Irn Bru -luukun skottibigostani jo ensimmäisellä viikollamme Skotlannissa. Irn Bru on skotlantilaisten toinen kansallisjuoma (heti viskin jälkeen), jonka nimeen vannotaan samaan tyyliin kuin jenkeissä Coca-Colan. 

Irn Bru aloitti tiensä Iron Brew -nimellä vuonna 1901 Falkirkistä ja on yksi kolmesta limpparista, jotka missään maassa myyvät enemmän kuin Cokis (Wikipedia). Nimi viittaa juoman oranssiin väriin ja rautaiselta vivahtavaan makuun (vanhan mainoskampanjan mukaan raaka-aineena on käytetty rautaisia kannatinpalkkeja). 

Lapset ovat hyväksyneet Irn Brun omintakeisen maun ja Leonkin iloitsee jos silloin tällöin kauppareissulla mukaan tarttuu "imppuu!", kuten hän asian ilmaisee. 

Hauskinta minusta on kuitenkin ollut bongailla Irn Brun hengessä markkinoituja - epävirallisia - makuversioita tutuista tuotteista. Vastaan on tullut irtojäätelöä Aberfoylessa:

Karkkitankoja Isle of Arranilla:

Ja kermaisia fudge-karkkeja Deanstonissa:

Enää kahdeksan luukkua avaamatta, mutta ei vieläkään bingoa.

Show me your Teith

Viimeinen viikko menossa ennen kuin lähden hakemaan lapsia Suomesta - viikon päästä olen palelemassa mökillä ja huitomassa hyttysiä. Otimme Kain kanssa bussin Stirlingin alueella sijaitsevaan Deanstonin kylään ja päätimme käydä katsomassa pari paikkaa, joihin tuskin tulisi lähdettyä lasten kanssa. Arran-reissun rohkaisemina uskalsimme lähteä tutustumaan viskitislaamoon, vaikka emme tämänkään juoman ylimpiä ystäviä ole. 

Deanstonin viskitislaamolla on pitkä historia, se on aloittanut puuvillamyllynä 1700-luvun puolivälissä ja muodostanut  ympärilleen Deanstonin kylän. 60-luvulla myllystä muutettiin viskitislaamo, joka tänä päivänäkin käyttää paitsi viskinsä raaka-aineena, myös energialähteenään tislaamon vieressä virtaavaa Teith-jokea, eli on sähköntuotannossa täysin omavarainen.  

Muffini marmelaadilla tislaamon kahvilassa.

Deanstonin tislaamossa viski tehdään 'käsityönä', eli koneet toimivat tietokoneohjauksen sijaan käsipeillä. Opimme, että jotta viskiä voidaan kutsua skotlantilaiseksi viskiksi, sen on oltava tynnyrissä vähintään tasan kolme vuotta ja yksi päivä. Jos tynnyri viedään maasta tätä ennen, sitä voi sitten kutsua sen maalaiseksi viskiksi, mihin se on viety (mutta ei missään nimessä skotlantilaiseksi) - ja jos tynnyrin taas erehtyy avaamaan ennen aikarajan täyttymistä, sitä voi vaikka kutsua pontikaksi - skottilaisena viskinä sitä ei voi myydä. Kierroksen lopuksi pääsimme myös pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan viskitilkkaa - se oli ihan yhtä hiuksianostattavan makuista kuin muistinkin.

Viskiluukku avattu.

Kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa  Deanstonista Teith-joen toiselle puolelle Dounen kylään, josta löysimme, yllätys, yllätys, linnan.

Teith on Skotlannin toiseksi nopeiten virtaava joki.

Doune castle

Dounen linnassa on kuvattu Monty Pythonin Holy Grailia ja Outlander-sarjaa. Linnalla on oma pitkä historiansa 1300-luvulta alkaen, ja sitä on restauroitu 1800-luvulla (esim. alla oleva gargoili). Sisäänpääsy maksoi £5.50 aikuiselta, ja hintaan nähden linnassa oli paljon nähtävää ja kierrettävää, verrattuna esim. paljon vaatimattomampaan Campbellin linnaan Dollarissa, jossa vierailimme toukokuussa (ja jonka vihreä laakso vesiputouksineen kyllä vie voiton mennen tullen Dounen linnan ympäristöstä). 

Maisema linnan kattotasanteelta.

Linnalta takaisin bussipysäkille Deanstoniin palatessamme alkoi sade. Myöhästyimme bussista ja seuraavaa odotellessamme minulla oli aikaa harjoitella sateen kuvaamista.