Pääsin palaamaan Falkirkiin huomattavasti odottamaani nopeammin, kun pari päivää sitten sain sähköpostia yliopistolta: alkavan syksyn työharjoittelupaikakseni on nimetty Falkirkin keskustassa sijaitseva vapaaehtoissektorin advocacy agency.
Kävin perjantaina tutustumiskäynnillä, ja olen todella tyytyväinen paikkaan sekä harjoittelun ohjaajiini ja oikeastaan aika innoissani tästä harjoittelusta. Harjoittelu alkaa elo-syyskuun taitteessa ja jatkuu yhtäjaksoisesti aina joulukuun puoliväliin asti yhteensä 15 viikkoa (ja tämä ensimmäinen on kahdesta opintoihini kuuluvasta harjoittelusta se lyhyempi).
Vaikka olen lukenut agencyn nettisivut läpi ja käynyt tutustumiskäynnillä, en ole vielä ihan varma siitä, millaista käytännön advocacy-työ vapaaehtoisjärjestössä on, eli se jää nähtäväksi. Ainakin siellä on meneillään erilaisia projekteja, esim. perhetyötä perheissä, joissa ainakin toisella vanhemmalla on kehitysvamma ja lapsi on lastensuojelun asiakkaana, ja inkluusioryhmän vetämistä nuorille kehitysvammaisille (olivat kuulemma käyneet kerran mm. baarissa - koska niinhän 'normaalit' nuoret tekevät - oikeastaan aika siistiä!).
Advocacy tässä yhteydessä ei siis tarkoita yksiselitteisesti asioiden ajamista - vaan ehkä enempi sosiaaliohjausta ja palveluohjausta. Mutta tästä lisää kunhan harjoittelu alkaa.
Loma alkaa olla lopuillaan, jäljellä on viikon reissu Suomeen ja paluu poikien kanssa kotiin Skotlantiin valmistautumaan uuteen kouluvuoteen. Kesä Skotlannissa on ollut märkä ja tuulinen - mutta sitä se on lehtijuttujen, blogien ja Facebookin mukaan ollut Suomessakin. Ei harmita olla täällä, näissä maisemissa.
Niistä puheen ollen, kuvina tässä postauksessa näpsyjä yhdeltä illalta, kun päätimme kiivetä Gowan Hillille auringonlaskun aikaan. Auringonlaskun jälkeen kiertelimme keskustaa - pohdimme, josko sitä kävisi yksillä, kun se vielä on mahdollista, nyt ennen kuin lapset palaavat kotiin.
Yllätyimme siitä, että arki-iltana pääkadun useista baareista kuului ulos asti livemusiikki, ja tuvat näyttivät olevan täynnä. Liikaa väkeä, ei sinne. Jatkoimme kierrosta. Näimme baareja ja pubeja, joissa oli pinkit valot, tai joista kuului diskojytkettä, tai joissa ei näyttänyt olevan ristin sielua, tai josta ihan vain ikkunoiden ohi kulkemalla saattoi nähdä läsnäolevien keski-iän olevan yli 70. Parin korttelin jälkeen käännyimme kotiin - eipä sitä taida olla enää montaa paikkaa ilta ysin jälkeen, joka voittaisi kotisohvan ja Netflixin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!