Suomen terveiset

Tältä näytti lomani Suomessa: aurinkoa, järvimaisemaa ja hyvää ruokaa. Yhden päivän pikavisiitilläni Lappeenranta näytti parhaat puolensa kesäkaupunkina. Pääsin moikkaamaan entisiä työkavereita uusissa tiloissa (terveisiä kaikille!) ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä keskustassa. Paljon oli ehtinyt katukuvassa muuttua puolessa vuodessa.

Matkani vei Lappeenrannasta mökille lasten ja vanhempieni luokse Puruvedelle. Näistä kuvista voisi päätellä että tyyntä ja lämpöä piisasi - tyynistä hetkistä huolimatta sain kuitenkin pitää koko viikon villasukkia, enkä todellakaan käynyt pulahtamassa (veden lämpötila parhaimmillaan +18).

Luka uskalsi pulikoida.

Äidin kanttarellikastiketta, nams.

Lasten kesä oli vierähtänyt nopeasti isovanhempien, serkkujen ja muiden sukulaisten ja kavereiden kanssa. Viidessä viikossa oli kuitenkin ehtinyt tulla jo ikävä kotiin ja kouluun. Oma viikon mittainen Suomen visiittini tuntui toisaalta lyhyeltä, mutta sittenkin ihan sopivalta. Ehdin maistella kanttarellit, paistetut ahvenet, metsätuoreet mustikat ja Manhattan-sipsit (milloin niistä on kadonneet juovat?), nähdä perhettä, hamstrata äidin neulomia villasukkia talven varalle matkalaukkuun ja saunoa vuoden tarpeisiin. Ehdin myös ihmetellä, miksei juna-asemilla ole ilmaista wifiä ja ärsyyntyä siitä, että kaikki vessat ovat maksullisia (ja ne kangaskäsipyyhemasiinat yleisissä vessoissa, olin jo unohtanut miten niistä on aina rulla loppu, tai se roikkuu märkänä ja löysänä maata viistäen... yrh).  

Viimeisenä iltana kävimme pyörähtämässä Haltialan kotieläintilalla Helsingissä. Löysin huumoria siitä, että jouduimme matkustamaan tänne asti päästäksemme näkemään ylämaan karjaa lähietäisyydeltä. 

On Vantaanjokikin paikoitellen ihan nätti.

Hyvästelimme haikeina litteän Suomen, Skotlannin kukkulainen maisema näytti lentokoneen ikkunasta kodilta, vaikka helle vaihtuikin jo tuttuun harmaaseen ilmastoon. Lentomatkat poikien kanssa tuntuvat sujuvan nopeammin ja jouhevammin kerta toisensa jälkeen. Matkustusta rankempia ovat jäähyväiset - 7-vuotias kun tietää miten pitkä aika kestää seuraavaan kesään - ja 3-vuotias kun on autuaan ymmärtämätön siitä miten kauan menee ennen kuin taas rakkaat tavataan.