Maanantaina ystäväni saapui Suomesta meille käymään, ja lentoa odotellessa päätin antaa Edinburghille uuden mahdollisuuden. Vaikka meri on aina lähellä Skotlannissa, tämä oli ensimmäinen kerta kun lähdin tutustumaan sen rantaan täällä. Portobellossa on lähes luotisuoraa rantaviivaa ja sen myötäinen reilun mailin pituinen rantakatu, jota lähdin tsekkaamaan. Paikalle pääsi näppärästi bussilla Edinburghin keskustasta (matkaa noin 4 kilometriä), kunhan oli antaa kuskille tasaraha (eivät pidä mukana vaihtorahaa).
Ranta oli hyvin.. rantamainen. Ei yllätyksiä. Pilvisestä säästä huolimatta paikalla oli paljon vapaana juoksevia koiria ja laskuvesilammikoissa temmeltäviä tenavia. Jostain syystä harmaa pilviverho, aava hiekkaranta ja rantakadun neliskanttiset kivitalot toivat elävästi mieleeni Romeo+Juliet leffan, sen vuoden 1996 version (DiCaprio ja Danes).
Rantakadusta olisin varmaan saanut enemmän irti jos olisi ollut seuraa mukana, sen varrella näytti olevan useampi perheravintola ja muu kuppila. Tällä kertaa tyydyin puiston penkillä nautittuun Sainsbury'sin tonnikalakolmioleipään, nams.
Keskipäivän auringossa lämpenevä laskuveden paljastama merilevä ja muu ryönä muistutti tuoksullaan, miksi tykkään enemmän sisävesistä, enkä ole koskaan tuntenut suurta hinkua merelle.
Palasin bussilla keskustaan ja pakenin sadetta ensimmäiseen vastaan tulleeseen museoon, mikä sattui olemaan kansallisgalleria. Museot ovat täällä siitä kivoja ajanviettopaikkoja, että sisäänpääsy on ilmainen. Yllätyin kuitenkin siitä, miten laajasti näyttely oli keskittynyt hollantilaisten ja muiden eurooppalaisten taiteilijoiden töihin brittiläisten sijaan. Museon alakerrasta löytyi kuitenkin nimenomaan skottilaisten maalareiden töitä ja mm. muutama todella upea maisemakuva. Yllätyin myöskin siitä, miten vähän skotlantilaisia taiteilijoita olivat inspiroineet paikalliset legendat tai tarinat - suomalaisena olen tottunut Gallen-Kallelan ja Simbergin Kalevalaan ja kansantaruperinteeseen pohjaavaan taiteeseen. Skotlannissa on omat tarinansa haltijoista, kelpieistä ja vaikka Nessiestä - mutta koko näyttelystä löysin vain yhden teoksen, jossa viitattiin kansallismytologiaan. Maalauksessa enkelit kantoivat skotlantilaista Jeesuksen sijaisäitiä - ikään kuin Kalevalan Marjatta meets suojelusenkeli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!