Gillies Hill

Ensimmäinen päiväni yksin Skotlannissa. Olisin voinut nukkua pitkään ja nauttia kodin hiljaisuudesta. Mutta sen sijaan laitoin illalla vermeet valmiiksi, aamulla kellon soittamaan puoli kasi, herättyäni keitin termariin teet ja lähdin reppu selässä pihalle ennen kasia. 

Päämääränäni oli Gillies Hill, ylläolevassa kuvassa taustalla tästä kulmasta yllättävän matalalta näyttävä metsäinen kukkula. Se oli valikoitunut sattumalta kohteekseni tutkiessani Stirlingin karttaa ajatuksella "Mille mäelle en ole vielä kiivennyt". Gillies sijaitsee Stirlingin eteläpuolella Cambusbarronin kylässä, King's Parkista etelään. Kävelin sinne tunnin verran - meiltä ei olisi Cambusbarroniin bussilla edes päässyt vaikka olisi halunnut. 

Cambusbarron näytti todella liikuttavan suloiselta pieneltä kylältä, kirkko, pubi ja lähikauppa yhden kadun varrella.

Sormustinkukkia (foxglove) olen tähän mennessä nähnyt ja keräillyt vain videopeleissä.

Tämä on metsäisin metsä jossa olen tähän mennessä Skotlannissa tarponut, poislukien toki Dollarin ihanan vihreän laakson puroineen. Oli saniaiset, sammalet, kosteikot, yksi pelästynyt pupu, pikkulintuja, hämähäkinseittejä, nokkosia, heinänuha ja kaikkea mitä metsästä voi kuvitella löytävänsä. Paitsi - ei yhtään ainoaa hyttystä! Iloitsin tästä ihan koko matkan, koska tähän asti metsäretkeni ovat noudattaneet kaavaa: aurinkoinen ilma, kostea aluskasvillisuus ja metsän varjot ovat yhtä kuin tuhatmiljoonaa inisijää ja saman verran kutisevia paukamia. Mutta ei vain täällä! Ei tarvinnut pelätä käärmeitäkään, eikä missään näkynyt yhtään ainoaa muurahaistakaan. Täydellistä.

Täydellinen oli myös hetki kun sattumalta törmäsin karttaan merkitsemättömälle näköalapaikalle. Gillies Hillin takana avautui vihreä maaseutu silmän kantamattomiin. Oli niin hiljaista, että saatoin aamuteetä hörppiessäni kuulla lehmien mylvintää ja lampaiden määkimistä alhaalta laaksosta.

Gillies Hillin huippu oli suurinpiirtein yhtä antiklimaattinen kuin King's Seat Hillin huippu. Mäki oli kauttaltaan niin pensaikkoinen, ettei huipulta voinut nähdä lainkaan maisemia. Kivikasan sijaan tämän mäen huippua merkitsivät kolme korkeaa mäntyä. Ovat kyllä jotain eri lajia kuin suomalaiset hongat. Gillies Hill on Wikipedian mukaan juuri se mäki, jolta Robert the Bruce johdatti joukkonsa Bannockburnin taisteluun, siihen toiseen kahdesta Stirlingin kuuluisasta historiallisesta taistelusta.

Gillies Hillin nurjalla puolella on louhos (quarry), joka jakaa paikallisten mielipiteitä.

Kotimatkalla kiersin Stirlingin keskustan linnavuoren nurjalta puolelta, mikä tarkoitti Cambusbarronin suunnasta tullessa, että jouduin kulkemaan yli puolet matkasta golfkentän laitaa. Enpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi että golf on vaarallinen laji. Ehkä tämä selittää sen, että se on niin monilla julksilla paikoilla kielletty.

Stirling Castle

Ylämaanlehmiä

Late-lammas

Fitbit väittää keikkuneensa mukana 12 kilometrin verran. Siltä jaloissa tuntuukin.