Isle of Arran: Brodick

Kolmantena ja viimeisenä Arran päivänä, samoiltuamme kaksi päivää luonnossa ja istuttuamme autossa kylliksemme, lähdimme ihmisten ilmoille. Kävimme yhdessä saaren olutpanimoista, Arran Breweryssä, jonka olutta olemme nähneet Stirlingissäkin kauppojen hyllyllä.

En ole todellakaan mikään oluen ystävä, mutta opastettu kierros panimossa (£5 per aikuinen) oli ihan hauska, ja oli mielenkiintoista kuulla esimerkiksi, että noitavainojen aikaan olutkrapulassa heräävä saattoi syyttää oluen myyjää tai panimoa noitumisesta - ja syyte meni helpommin läpi jos panimonpitäjällä oli verorästejä. Pelko roviolle joutumisesta sai panimon pitäjät maksamaan kiltisti veronsa.

 

Alan pikku hiljaa ymmärtää skottilaisen olutkulttuurin moninaisuutta - on alea ja lageria, tummaa ja vaaleaa ja kaikkea siltä väliltä - ja kierroksen päättyessä panimon eri oluiden maisteluun, ei ollut vaikea erottaa sieltä sitä kitkerintä, mikä vastanee Suomalaista 'kaljaa', ja huomata huima ero pehmeämpiin ja melkein simalta maistuviin vaaleisiin, tai tummiin ja jopa suklaisiin oluisiin. Vaikka minusta ei oluen juojaa tällä vielä saa, sain kuitenkin uuden luukun auki skottibingostani.

Panimokierroksen ja lounaan jälkeen tutustuimme samassa pihapiirissä olleisiin pieniin käsityöliikkeisiin, joissa oli samassa puodinpitäjien paja. Panimon kulmalta vei polku kohti Brodickin linnaa, jota emme kuitenkaan tästä suunnasta metsän takaa voineet nähdä. Emme välittäneet maksaa linnakierroksesta £12.50 per nenä, ja pelkkään linnan puutarhaankin sisäänpääsy olisi ollut £7 aikuiselta. Käännyimme kannoillamme ja jatkoimme matkaa takaisin Brodickin keskustaan.

Mummon kasvimaalla, raparperin alla... eiku

Brodickin linna metsän keskellä.

Odotellessamme kotiinpäin lähtevän lautan lastausta kiertelimme pääkadun pienissä matkamuisto- ja lahjatavarapuodeissa. Viidennen tai kuudennen jälkeen tuli pieni tilpehööriähky, mutta löysin kivoja kortteja ja huivin. Kotiin lähti myös pari kiekkoa edellisenä iltana ravintolassa maistelemiamme ihanan pehmeän makuisia Arranin juustoja, paikallisen leipomon Wooleysin oatcakeseja (kaurakeksejä joita syödään ruuan lisukkeena tai vaikka sen juuston kanssa). Kotimatkalla meidän piti käydä vielä ostamassa näiden kaveriksi hedelmächutneytä jota olimme myös maistaneet ekan kerran Arranin juustojen ja oatcakesien kanssa ravintolassa. Nam, mikä yhdistelmä. 

Kanervien värjäämät rinteet Brodickin taustalla. Ja kyllä, etualalla palmuja.

Kotimatkasta puheen ollen, koko reissun aikana ajoimme kaikkiaan 330 km, joista 200 km Skotlannin mainlandilla (miten tää sanottaisiin suomeksi, kun Arran on kuitenkin osa Skotlantia, eikä se muu Skotlanti ole manner eikä myöskään pääsaari, vaan osa pääsaarta?). Näiden 200 km aikana pyörimme yhteensä 29 kertaa liikenneympyrässä. Helsinki - Lappeenranta väli on melkein samanmittainen, ja tälle matkalle ympyröitä on laitettu 2-3 vähän reitistä riippuen. Just saying.

Hei hei, Arran, toivottavasti vielä nähdään!