Isle of Arran: Lamlash

Minilomamme Isle of Arranilla on takana ja saldona sadoittain valokuvia. Saimme taas monta asiaa kuvitteelliselle 'ei olla ennen tehty tätä ulkomailla' -listalle: vuokrasimme auton, Kai ajoi vasemman puoleisessa liikenteessä (ihan pikkuisen meinasin hyperventiloida Glasgown keskustaa motarilla ohittaessamme - parhaimmillaan 7 saman suuntaista kaistaa rinnakkain, jaiks), matkustimme onnistuneesti auton kanssa autolautalla ja kaiken tämän jälkeen pääsimme nauttimaan ihanasta pienestä saaresta loistavassa säässä (poutaa, +16, ei kovaa tuulta).

Arran sijaitsee Glasgowsta virtailevan Clyde-joen mukaan nimetyssä merenlahdessa ikäänkuin Skotlannin kainalossa. Asukkaita siellä on vähän vajaat 5000 ja maapinta-alaa suurinpiirtein saman verran kuin Imatralla. Lautta ajelee saaren isoimman kylän Brodickin ja Glasgown kupeessa sijaitsevan Ardrossanin välillä useita kertoja päivässä. 

Lamlash

Lamlash Bay

Minisaari Holy Island nähtynä Lamlashista

Olimme varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi Lamlashin kylästä. Heitettyämme laukut huoneeseen suuntasimme tutkimaan ympäristöä. Olin lainannut kirjastosta Walking on the Isle of Arran opuksen, josta löysimme mukavanoloisen 10 km lenkin Lamlashin ja Brodickin välillä kohoavien Clauchland Hills kukkuloiden ympärillä (kartassa punaisen pallukan alueella).

Holy Island nähtynä Clauchland Hillseiltä

Pääosin reitti oli helppokulkuinen, polku kulki autotien laidassa ja jatkui mökkitiemäisenä hiekka- ja sorapolkuna ylös mäen rinnettä. Matka ylärinteiltä alas niemenkärkeen oli kauniisti kävelykirjassa kuvailtu ruohikkoiseksi poluksi. Kainaloihin asti yltävät saniaiset, mutainen polun pohja ja nilkkojen ympärille kääriytyvät ohdakkeet olisivat mielestäni ansainneet jonkin muun kuvauksen - mutta maisemat olivat kyllä tarpomisen arvoiset.

On siinä jossain heinän keskellä polkukin.

Saaren korkein huippu Goat Fell näkyy taustalla.

Takaisin Lamlashiin päin kulkiessamme polku vei suoraan lehmien laitumen halki. Sinne vain kiivettiin ammujen sekaan, eikä niitä näyttänyt kovinkaan häiritsevän. Loppumatkan ihan kestopäälystetien alkuun asti saimmekin sitten varoa joka askeleella lehmänläjiä (tämänkin kirjailija oli jättänyt mainitsematta reittikuvauksessa).

Paras palkinto ensimmäisen Arran-päivän ja tämän tarpomisen päätteeksi taisi kuitenkin olla Lamlashin rantakivikossa rentoina lekotelleet kaksi hyljettä.