Jo joutui armas aika

Leinikki (buttercup)

Saimme uuden rastin "Ei olla koskaan ennen ulkomailla tehty tätä" -listaan, kun kävimme Lukan koulun kevätkirkossa. Tilaisuus pidettiin samassa läheisessä presbyteerikirkossa, missä koululaiset olivat käyneet pääsiäiskirkossa. Oli mienkiintoista päästä seuraamaan tilaisuutta tapaluterilaisena vaikka kaava olikin kovin epävirallinen, eikä tästä voi varmaankaan vetää johtopäätöksiä siitä, millainen varsinainen sunnuntaimessu olisi. 

Tilaisuudessa laulettiin kolme hymniä, kaikki reippaalla, mukavalla tahdilla urkujen säestämänä ja seisten. Koululaiset lukivat runoja ja lauloivat muutamia lauluja, ja gaelin kielinen kuoro esitti todella kauniin laulun. Kaikille esityksille taputettiin raikuvasti. Puolivälissä pastori (minister) khakin värisessä puvussa piti lapsille puheen siitä miten tärkeää on pitää mielessä oppimisen ilo, ja tällekin puheelle taputettiin. 

Sitten esiintyivät tämän kevään koulunsa päättävät 7. luokkalaiset, valmiina lähtemään primary schoolista high schooliin kesän jälkeen. Taustanauha soitti rokkia, lapset lauloivat ja muutamat vanhemmat pyyhkivät silmäkulmiaan. Lopussa pastori käväisi lyhyesti mikin luona antamassa siunauksensa seurakunnalle (pitäen koko ajan kädet taskuissa), ja lopuksi rehtori sanoi pari sanaa kuluneesta vuodesta.

Mukava tilaisuus kaiken kaikkiaan, vaikka olin vähän jopa yllättynyt siitä miten epäuskonnollinen tai -harras tunnelma oli, ehkä luterilaisessa (mielestäni aika liberaalissa) kirkossa sitten kuitenkin pönötetään enemmän? Lasten kevätjuhlaksi ihan sopiva näin. 

Rennosta tunnelmasta huolimatta en nähnyt yhdenkään vanhemman kuvaavan kirkossa edes koulutiensä päättäviä 7. luokkalaisia, joten pidin omankin kamerani laukussa. Tästä johtuen postauksen kuvituksena näpsyjä kauppareissulta, kun kävin yhtenä iltana ysin jälkeen lähi-Tescossa hakemassa vaippoja ja limpparia.