Ensimmäinen yhteinen lauantai isovanhempien kanssa Stirlingissä - oli ihan pakko lähteä tutustumaan horisontissa ainaisesti tonottavaan torniin. Hyppäsimme bussiin joka vei meidät vähän lähemmäs ja Luka pääsi kovasti odottamaansa kaksikerrosbussin kyytiin.
National Wallace Monumentin juurella on kartta huipulle johtavista reiteistä ja pikkubussin pysäkki. Bussi suhaa mäkeä ylös ja alas jatkuvalla syötöllä ja vie ihmisiä ilmaiseksi parkkikselta monumentille ja takaisin.
Menomatkalla sanoimme bussikyydille piut paut ja kävelimme maisemareittiä vuoren ylös. Märästä maastosta huolimatta matka sujui joutuisasti. Leon pääsi ensimmäistä kertaa rinkkailemaan ja viihtyi kivasti. Rattailla olisi päässyt pikkubussin käyttämää päällystetietä, mutta näin pääsimme vähän autenttisempaan retkeilytunnelmaan.
Parissa päivässä narsissit ovat puskeneet esiin joka toisen kadun ja ojan varressa, puistoissa ja pienemmilläkin viheralueilla, myös täällä keskellä hoitamatonta metsikköä.
Mäen laella haukattiin vähän välipalaa. Isovanhemmat jäivät Leonin kanssa näkötasanteelle katselemaan maisemia, kun me Kain ja Lukan kanssa maksoimme huiman pääsymaksun (£9.50 aikuinen, £7.60 opiskelija ja £5.90 lapsi) ja pääsimme kiipeämään tornin huipulle. Vasta kapeassa kierreportaikossa pyöriessäni muistin kaikki aiemmat kokemukseni linnojen ja kirkkojen torneista ja ehdin jo miettiä miksi sitä aina pitää päästä ylös. 246 askelta myöhemmin olimme kuitenkin huipulla.
 |
| Stirling |
 |
| Yliopisto |
 |
| Ochilit |
Huomenna, jos sää sallii, lähdemme Kain kanssa tsekkaamaan vihdoin viimein nuo yllä näkyvät huiput (tai ainakin yhden niistä). Toivotaan aurinkoista tai ainakin kuivaa keliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!