Sosiaalityön harjoittelussa - vaatimuksista

Jos erehdyin valittelemaan että työharjoittelu on käynnistynyt hitaasti ja huolehdin siitä täyttääkö tekemäni työ koulun vaatimukset, siitä ei ole enää huolen häivääkään. Viime viikon olen juossut tukka putkella kommunikaatiokoulutuksesta ryhmätapaamisiin, asiakastapaamisiin, kotikäynneille, palavereihin ja mahtui viikkoon toimistollamme työharjoittelunsa päättävän opiskelijakollegan läksiäislounaskin.

Ehkä voisin vähän kirjoittaa siitä, mitä työharjoittelussa olevilta sosiaalityön opiskelijoilta täällä vaaditaan. Harjoitteluun liittyviä tehtäviä on nimellisesti neljä: harjoittelusopimus (sanamäärä vapaa, minun sopparistani tuli 11 sivuinen), väliraportti (2500 sanaa), loppuraportti (5500 sanaa) ja akateeminen kirjallinen lopputehtävä (4000 sanaa).

Raportteihin pitää sisällyttää mm. reflektiota omasta oppimisesta ja case summary, eli analyyttinen pohdiskelu jostain asiakastapauksesta jonka parissa on työskennellyt. Akateeminen lopputehtävä on erillinen, vielä laajempi kuvaus ja analyysi toisesta asiakaskeissistä soveltaen mm. teoriaa ja lainsäädäntöä.

Pelkkä harjoittelupaikassa käyminen ja raporttien kirjoittelu ei riitä, koska opiskelijan pitää pystyä todistamaan täyttävänsä kansalliset sosiaalityön opintojen kriteerit. Todistusaineistoksi pitää kerätä esimerkiksi palaverimuistioita, asiakastekstejä, sähköposteja, kirjallista palautetta asiakkailta, kollegoilta, jne. Todistusaineiston ja säännöllisten ohjauskeskustelujen perusteella harjoittelun ohjaaja (practice teacher) päättää täyttyvätkö kriteerit ja voiko opiskelijan suoritusta pitää hyväksyttävänä. 

Yksi iso osa todistusaineistoa on direct observation. Kolmessa eri tilanteessa harjoittelun ohjaaja havainnoi minua asiakastyössä arviointilomakkeen kanssa ja etsii todisteita siitä, että työskentelen sosiaalityön periaatteiden ja lakien mukaisesti.

Ensimmäinen havainnointi on nyt tulevana maanantaina - ja kyllä jännittää!