Ihana, raskas syksy

Täällä me edelleen ollaan, vähän väsyneinä arjen pyörteissä, mutta nauttien tästä mielettömästä aurinkoisesta värien loisteesta syksyisessä Skotlannissa. Ihan harmittaa, ettei ole ollut aikaa eikä energiaa lähteä koko syksynä kaupungin lähipuistoja kauemmas ihailemaan keltaista lehtisatoa. 

Syksy yliopistolla

Lukalta kun kysyin, mitä hän haluaisi viikonloppuna tehdä, vastauksena oli kaipaus luontoon ja retkelle. Yötyöarki ja Skotlannin arvaamaton syyssää ovat huono kombo, emmekä ole saaneet aikaiseksi suunnitella mitään. Jostain syystä karttaa katsoessa tuntuu jo siltä, että kaikki lähipaikat on jo nähty, ja niiden takana taas avautuu tuntematon, eikä sitä oikein osaa lähteä ihan vain katsomaan mitä mistäkin löytyy, kun aika ja voimat ovat muutenkin kortilla.

Olemme päättäneet olla armollisia itsellemme - se on ihan okei ettei elämä ole jatkuvaa retkeilyä ja uusien kokemusten haalimista, vaikka asutaankin ulkomailla. Arki on arkea täälläkin. Muistelen, että olemme käyneet perheen kanssa luontoretkellä Lappeenrannassa yhteensä kolme kertaa ja kerran Helsingissä museossa. Siis Lukan koko elämän aikana (poika on asunut Suomessa  6 vuotta). Ehkä se on siis ihan okei, että Skotlannissa olemme ehtineet vajaassa vuodessa tekemään perheen kanssa jo neljä kunnon luontoretkeä eväineen päivineen ja käyneet kolmessa museossa ja kahdessa linnassa.

Nautitaan pienistä asioista, kuten vaikka siitä ihmeestä, että marraskuun kynnyksellä pensaissa näkyy kukan nuppuja ja puhkeaa uusia kukkia!

Yhtenä aamuna ihailin mieletöntä punaista taivasta. 'I knew it was going to be a bad day when I saw that red sky this morning' totesi työkaveri, kun keskipäivällä ulkona näytti samalta kuin alla olevassa kuvassa ja vettä tuli kuin aisaa.

Kuva samalta kohdalta seuraavana päivänä. Ihana, arvaamaton Skotlannin syksy.