Työharjoittelu etenee

Olen ollut työharjoittelussa jo kohta kuukauden. Tässä sekalaisia huomioita ja kuvia lähinnä työmatkan varrelta. Falkirk on vähän vajaan tunnin matkan päässä Stirlingissä, ja bussi huristelee monen pienen suloisen kylän läpi ja halkoo osan matkaa maaseudulla. Mikään ei piristä aamua niin kuin bussin täyttävä lannan tuoksu ja ikkunoiden takana vilistävät lehmät, lampaat ja hevoset (en ole missään muuten ikinä koskaan elämässäni nähnyt niin paljon maatilaneläimiä auton ikkunasta kuin Skotlannissa).  

Tältä näytti bussin ikkunasta yhtenä aamuna kello ysin jälkeen, puolimatkassa työharjoitteluun, kun bussin moottori sanoi pum ja savun haju täytti matkustamon. Saimme onneksi odotella bussissa kunnes seuraava linjuri nappasi meidät kyytiin, enkä edes myöhästynyt.

Tässä kuvassa oikealla ylhäällä on mm. Stirlingin linna, mutta siitä ei sumulta näe varjoakaan.

Ihan toisena aamuna pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa oikean elokuvista tutun aamuisen hernerokkasumun, niin tiheän, että sen tunsi ihan pisaroina kasvoilla. Ihme kyllä, sumu hälveni puolessa tunnissa ja loppupäivän paistoi aurinko melkein pilvettömältä taivaalta aina iltaan asti.

Yhtenä iltapäivänä Ochileille oli käynyt sama kuin satumaailma Fantasialle Never Ending Story -tarinassa, tai näytti ainakin kovasti siltä, että Nothing oli ne nielaissut. 

Vielä sääilmiöitä, tässä skotlantilainen syyspäivä: paistaa ja sataa, ja käytössä ovat sekä sateenvarjo, että aurinkolasit. Syksyn värit ovat myös hiipineet kaupunkiin. Parhaimman väriset vaahterat tähän mennessä olen bongannut Tescon parkkipaikalta ja keskustan parkkitalon pihalta, jonka ohi bussi huristaa joka aamu (ei kovin kuvauksellisia kohteita).

Tässä on meidän toimiston keittiön teetaivas - kaikki kaikkien käytössä, firman piikkiin. Makuina perinteisten mustan teen (tuo suuri sininen laatikko taustalla) ja vihreän teen lisäksi vaikkapa mansikka-mango, granaattiomena, ananas-greippi, kamomilla-hunaja, inkivääri ja mitä näitä nyt on.

Ei-natiivi kielitaitoni on käynyt ilmi työharjoittelussa useaan otteeseen. Tutustumiskäynnillä mielenterveystoimistoon istuin odotushuoneessa vartomassa työntekijää, joka ottaisi minut vastaan ja esittelisi paikkoja. Ovenrakoon tuli nainen, joka mumisi s-kirjaimella alkavan sanan. Sen sijaan että olisin reippaasti pyytänyt häntä toistamaan, halusin ymmärtää, että hän kysyi olenko student. Vastasin myöntävästi, ja nainen johdatti minut käytäviä pitkin, niin monesta ovesta läpi että menin laskuista sekaisin ja portaita yläkertaan pieneen vastaanottohuoneeseen. Nainen esitteli itsensä, ja vastasin omalla nimelläni, kuten tapoihin kuuluu. Nainen katsoi kummissaan minua ja sitten papereitaan. "No, your name is Sarah", hän vastasi. Pudistin päätäni ja toistin nimeni selittäen, että olen opiskelija tutustumiskäynnillä. Työntekijä teki rehellisen face palmin ja totesi itsekseen "I brought up the wrong person!" Pyytelin kamalasti anteeksi väärinymmärrystä, ja nainen saattoi minut kaikkien ovien ja käytävien läpi takaisin odotusaulaan, josta oikea ihminen tulikin minut pian noutamaan.

Toisella tutustumiskäynnillä sosiaalitoimistoon kerroin keissistä jonka parissa työskentelin - nuoresta miehestä jolla on vasta diagnosoitu autismin kirjon oireyhtymä ja joka on jättänyt yläasteen kesken pari vuotta takaperin. Työntekijä tuijotti minua suurin piirtein suu auki 'A 70-year-old who's just been diagnosed with an ASD as is still in high school?!' Niin, kyllä seventeen voi minun suustani kuullostaa seventyltä.

Opin myöskin koko ajan uusia skottilaisia ilmauksia. Viimeisimpänä the noo [thö nyy], mikä tarkoittaa 'juuri nyt', ja jota käytetään vaikkapa vastauksena kysymykseen 'milloin olet lähdössä?' (I'm goin' the noo) tai lauseessa 'minulla on se nyt mukana' (I've go' it with me the noo). 

Tämä ihana pieni paikka on Larbertissa. Taimpana junasilta, sitten pieni yksikaistainen kävely/autosilta ja silta, jolla seisoin kuvaa ottamassa, on iso kaksikaistainen autosilta + kävelytie. Harmi etten muistanut ottaa kunnon kameraa kotoa mukaan, vaan joudun tyytymään huonosti valottuneisiin kännykkänäpsyihin.

Toinen paikallinen ilmaus tuli esille kun kuuntelin keskustelua asiakkaan ja työntekijän välillä. Puheenaiheena oli doctor's line, joka oli running out, eli loppumassa. Keskustelussa mainittiin apteekki, puhelinsoitto, ja kirjeen saaminen. Mitä luulet, mitä asiakas oli yrittänyt tehdä?

a) uusia reseptiä

b) uusia sairaslomaa

c) saada lisää lääkkeitä

Vastaus: b) uusia sairaslomaa. Line ei tässä yhteydessä tarkoita puhelinlinjaa, eikä sillä ole tuon taivaallista tekemistä lääkkeiden eikä reseptien kanssa, vaan se tarkoittaa sitä riviä tekstiä, jonka lääkäri raapustaa paperille todeten henkilön työkyvyttömyyden. Ajatella, että jouduin käyttämään ulkomaalaiskorttini ja pyytämään selitystä työkavereilta, sanakirja oli ihan hukassa tämän kanssa.

Ochilit auringossa

Työharjoittelu, päiväkodin aloitus, tukkoiset nenät, yskä ja uuden yötyöarjen opettelu ovat vieneet mehut meistä kaikista. Työkaverini kysyivät heti maanantaina joko olen käynyt kokeilemassa uutta autoamme (joo, meillä on auto, vaikka ei se kyllä ole kovin uusi) ja melkein nauroin - viikonloppu meni univelkoja nukkuessa, väsähtäneiden ja kiukkuisten lasten paimentamisessa ja uuteen viikkoon henkisesti valmistautuessa. Millekään ruokakaupassakäyntiä ja Lukan jalkapalloharkkoihin  (kävellen) viemistä jännittävämmälle en yksinkertaisesti suonut ajatustakaan.

Blogikin on ollut vähän hunnigolla, vaikka kuvia puhelimeen ja kameraan näyttää kertyvänkin, en iltaisin jaksa edes nostaa läppärin kantta, saatika muotoilla juonellista postausta. Sen sijaan menenkin nyt siitä mistä aita on matalin, ja listaan vähän paikallisia sanoja ja ilmauksia, joihin korvamme alkavat tottua jo siihen malliin, että näiden miettiminen oli jo aika hankalaa, koska ne ovat niin arkipäiväisiä.

Koska en ole kielitieteilijä, enkä ole viitsinyt tehdä edes sitä vähää taustagoogletusta mitä yleensä, listassa on varmasti sekaisin yleisiä brittiläisiä ja erityisesti skotlantilaisia juttuja, joita nyt sattuu vain täällä paljon kuulemaan. 

youse

Eli 'te', monikossa. Lausutaan kuten tavallinen you, mutta ässä perässä monikon merkiksi. Jostain luin, että myös omistussanassa 'mine' olisi skotissa ässä, jolloin sana olisi säännöllinen loppujen 'yours', 'his', 'hers' jne omistussanojen kanssa, mutta tätä en muista itse kuulleeni.

ye / aye

Molemmat vastaavat sanaa 'joo', ja ye vielä lausutaan samalla tavalla pitkänä, eli jee. 

aha

Suomessa 'aha' (etenkin näin lyhyenä) on usein vähän tympeä tai ainakin hämmennystä tarkoittava vastaus, yleensä äännetään vielä kysymysmerkin kanssa. Täällä se kuitenkin vastaa suomen myöntävää 'mm-m' -muminaa, eli ääneenlausumatonta 'joo-o' myöntöä. Tätä käytetään paljon esim. asiakaspalvelutilanteissa, kun varmistetaan onko kuultu oikein tai saatu oikea puhelinnumero tai nimi ylös ja keskusteluissa ilmaisemaan että ollaan samaa mieltä edellisen puhujan kanssa (eli tilanteissa, joissa suomalainen tympeä 'aha' olisi todella random).

em

No, tämähän on vielä vähemmän oikea sana kuin aha, mutta olen viimeinkin oppinut käyttämään sitä suomalaiseen 'öö'n sijasta, kun mietin kuumeisesti oikeaa sanaa tai käännöstä juttuni jatkoksi.

pudding

Yleisnimitys jälkiruualle, siis ihan kaikelle jälkiruualle, oli se sitten vanukasta nähnytkään eli ei.

smashing

'Loistava', puhekielessä käytetty sana.

chuffed

Jouduin tarkistamaan tämän sanakirjasta, kun Lukan koulukaverin äiti tekstasi poikansa olevan chuffed Lukan Suomesta lähettämästä postikortista. Eli 'mielissään'.

knackered

'Kuitti', eli väsynyt.

Kuvat päivältä, jolloin koko matkan työharkasta kotiin ihailin nenä kiinni bussin ikkunassa mieletöntä auringonvalon ja sadepilvien varojen leikkiä Ochilien rinteillä. Kotona viskasin laukun eteisen nurkkaan, nappasin kameran ja melkein juoksin joen rantaan. Ei sitä komeutta saanut ihan vangittua, mutta makealta se näytti!

Ja vielä pari juttua skotlantilaisesta ääntämisestä. Rullaavat ärrät ovat ehkä tutuimpia skottiaksentin merkkejä. En ole vielä ihan oppinut sitä, koska ärrä ei olekaan ihan samanlainen kuin suomalainen ärrä. Sen sijaan olen oppinut sorauttamaan ärrät kuuluviin myös sanojen lopussa, enkä jätä niitä lausumatta kuten brittienglannissa usein. Olen myös oppinut, että paikalliset osaavat päätellä ihmisen puhetyylistä jos hän on posh - eli kuuluu, tai on kuuluvinaan parempaan yhteiskuntaluokkaan. Todella vieras ajatus suomalaiselle!

• Jostain syystä sana garage lausutaan täällä gäridz lyhyellä i:llä.
• i-kirjain äänetään usein e:nä, esim. sanoissa smith tai six. Tähän olen jo tottunut siinä määrin, että olen alkanut ymmärtää väärin jenkkienkulla laulettuja biisejä, esim. huolimattomasti lausuttu end kuulostaa korviini sanalta in.
• ou-äänne on korvattu pitkällä y/u-äänteellä, esim. sanoissa about, house, out ja cow (aboot, hoose, oot ja coo).
• oo-äänne äännetään puolestaan lyhyinä y-äänteinä, esim. sanoissa pool tai book (pitkä brittiläinen book kuulostaa korviini jo ihan hassulta).

Suunnitelmat uusiksi

Kahdeksan kuukautta sinnikästä työnhakua, kymmeniä hakemuksia ja paria haastattelua myöhemmin, Kailla on nyt ensimmäinen työpaikka Skotlannissa. Aika hieno lisäys 'ei olla koskaan ennen ulkomailla tehty tätä' -listaan. 

Työ on yötyötä 4 iltana viikossa, paikka on 47 km päässä kotoa. Se tarkoittaa:

• Kahden tunnin työmatkaa kolmella bussilla (yhteen suuntaan) - ja koska tämä yhtälö ei vain tule toimimaan lapsiperheen arjessa, meidän on hankittava auto!

• Kalenterista raivataan syksylle suunnitellut lauantai-illan ohjelmat, koska se on työpäivä. Emme pääsekään kokeilemaan maahockeytä tai katsomaan jalkapalloa tai rugbya, vaikka olimme niin ajatelleet.

• Kain on viimeinkin hankittava National Insurance Number, eli NI-numero verotusta varten, mikä tarkoittaa haastattelussa käymistä Edinburghin työkkärissä Jobcentreplussassa. Miksei tätä voisi hoitaa Stirlingissä?
• Työntekijän perheenjäseninä pääsemme tutustumaan Skotlantilaiseen sosiaaliturvaan - lapsilisät, veroedut... meillä on paljon kysymyksiä esitettävänä Citizen Advice Bureaulle.

• Saatamme myös päästä ottamaan selvää paikallisesta babysitter-kulttuurista. Aikataulumme sovittuvat aika hyvin yhteen, mutta työharjoittelun joudun ehkä osallistumaan ryhmiin ja tapaamisiin arki-iltaisin jolloin Kai on töissä, ja lapsille pitäisi saada hoitaja pariksi tunniksi. Nyt on heitettävä kaikki tuttavuusverkostot vesille, koska mieleni ei tee maksaa £20 ihan vain päästäkseni lähettämään potentiaalisille sittereille viestejä lastenhoitopalveluja välittävän nettisivun kautta.

Stirling Castle vasten ilta-aurinkoa.

Paljon kysymyksiä, liikkuvia osia, uusia asioita opeteltavana, epävarmuutta ja jännitystä. Jaksetaanko yötyöarkea? Osuvatko aikataulut kohdilleen? Onko työ ja työkaverit kivoja? Löytyykö kiva lastenvahti? Osataanko seikkailla raha-asioiden viidakossa? Onko meillä enää lainkaan yheistä vapaa-aikaa perheen kesken jolloin voisi tehdä muutakin kuin nukkua pois univelkoja? Uskallanko kokeilla vasemmanpuoleissa liikenteessä kurvailua?

Stay tuned.

Glasgow sees Syria

Kävimme viettämässä poikien kanssa vähän erilaisen päivän Glasgowssa. Pakolaisuus aiheena koskettaa aiemman työkokemukseni kautta minua kovasti. Marsseille, mielenosoituksiin tai muihin 'torilla tavataan' -tapahtumiin osallistuminen sen sijaan ei ole koskaan ennen kuulunut tapoihini. Kun luin, että Euroopan ympäri muutamassa viikossa levinneen Europe sees Syria -tapahtuman polkaisi käyntiin glasgowlainen perheenäiti ilmoittamalla sytyttävänsä kynttilän pakomatkalla menehtyneiden muistoksi George Squarella lauantaina 12. syyskuuta - ja kutsui mukaan kaikki halukkaat - en enää voinutkaan vain jäädä kotiin lukemaan uutisia pala kurkussa. 

Tiedän, että 'rajat auki'-ajattelu on naivia, eikä tarjoa ratkaisua kriisiin. Tiedän myös, ettemme voi vain katsoa vierestä. Teki hyvää nähdä ihmisiä kokoontuneena asian puolesta. Uutisten mukaan paikalla oli satoja, eripuolilla Skotlantia tuhansia, eri puolilla Eurooppaa kymmeniä tuhansia ja Suomessakin noin tuhat.

Skotlanti opettaa

Meillä on nyt yhdeksäs kuukausi Skotlannissa meneillään, ja ajattelin vähän vilkaista taaksepäin - mitä on opittu ja mitä vielä harjoitellaan.

Kohteliaisuudet

Olemme jo tottuneet kysymään puolitutuilta 'how are you?' odottamatta kunnollista vastausta.

~

 Muistamme aina vain paremmin ja paremmin sujauttaa jokaiseen mahdolliseen väliin 'please' ja 'thank you.'

~

'Cheers' ei olekaan vain 'kippis', vaan myös todella yleinen versio sanalle 'kiitos', ja samasta sanasta on johdettu iloinen 'heipparallaa'-tyyppinen 'cheerio!'

~

'No, thank you' -vastaukseen on hyvä jatkaa 'I'm alright', niin itsekehulta kuin se suomalaisen korvaan kuulostaakin.

~

Yleisin tervehdys on 'hiya' tai vähän vanhempien aikuisten suusta kuultuna 'hello', jossa paino nouseee loppua kohden ja o äännetään pitkän uun/yyn tapaisena.

~

Bussikuskia kiitetään, samoin kuin vastaantulijaa, joka pysähtyy tai ottaa askeleen sivuun väistääkseen. 

Ruoka

Perunalastut eivät olekaan enää juhlapäivän herkku, vaan ihan tavallista ruokaa, joita voi napostella luennolla, tai välipalana, tai pakata lapsen eväslaatikkoon (no me ei kyllä olla laitettu) tai mutustella ihan milloin haluaa. Niitä myös myydään lähinnä pienissä annospusseissa - suomalaiselle tuttuja 300 gramman pusseja saa etsimällä etsillä.

~

Tölkkipavut paahtoleivällä ovat osa täysipainoista aamupalaa.

~

Kaurapuuro (myös pikapuuro) tehdään maitoon eikä veteen.

~

Iltaruoka, 'tea', syödään täällä vasta joskus kuuden jälkeen, koska työpäivät ovat pitkiä ja työmatka vie oman aikansa. Me emme kyllä ole luopuneet neljän - viiden välillä syömisestä, ja lapset syövät edelleen iltapalan ennen nukkumaan menoa.

~

Näkkäriä - ihan sitä oikeaa, suomalaista koulunäkki-tyyppistä näkkäriä - myydään £0.49/paketti Savers-halpamarketissa pääkadulla (of all places?!). Käyn hamstraamassa aina useamman paketin kerrallaan ja toivon vain ettei kauppa ikinä lopeta sen tilaamista (lapset vetävät sitä pari pakettia viikossa).

Pukeutuminen

Tyyli on vapaa, mutta pakollinen: Karvareunushupullista takkia on ihan okei käyttää heinäkuussa.

~

Sortseja on ihan okei käyttää tammikuussa.

~

Miehillä näkyy paljon kauluspaitoja ikään katsomatta, ja työvaatteena on aina vähintään pikeepaita, jos ei vielä siistimpi kauluspaita (+ solmio). Farkut eivät sovellu monenkaan työpaikan pukukoodiin.

~

Naisilla tyyli on vapaamuotoisempi, mutta silti tuntuu, että huolitellumpi kuin Suomessa.

~

Myös monet ikääntyneet (80+) meikkaa ja reippaasti, posket on punaiset ja huulet maalattu kun rouvat lähtevät kaupungille.

~

Kenkiä ei valita sään mukaan, vaan on ihan okei kulkea varpaat sinisenä balleriinoissa kelissä kuin kelissä.

~

Joku muoti-ilmiö ovat myös mustat legginsit + paljaat nilkat + matalat tennarit ikään katsomatta. 

Liikenne

Julkisessa liikenteessä on hyvä kantaa tasarahaa, tiettyjen kuntien alueella (esim. Edinburgh ja Falkirk) kuskit eivät kanna mukana lainkaan vaihtorahaa.

~

Pyörät puikkelehtivat niin keskustassa kuin maanteilläkin autotien laidassa tai joskus harvoin omalla autotiestä erotetulla kaistallaan oman henkensä uhalla - mistä seuraa paljon hengenvaarallisia tilanteita (nimim. liikenneympyrässä jyrätylle pyöräilijälle kriisiapua ja poliisille silminnäkijälausunnon antamaan päässyt)

~

Jalankulkijalla on oikeus ylittää tie ihan mistä kohden tahansa, eikä täällä yleensä vaivauduta edes maalaamaan suojateitä, saati merkitsemään jalankulkijoiden ylityspaikkoja autoilijoille. Suomalainen on usein ainoa, joka jää odottamaan jalankulkijoiden valojen vaihtumista ennen kuin lähtee ylittämään tietä.

~

Liikenneympyröissä on Suomen tyylistä eriävä tapa vilkuttaa ympyrään mennessä ns. sisään päin, jos suunnitelmassa on kiertää koko ympyrä ja poistua vasta viimeisestä tai toiseksi viimeisestä liittymästä (sekavasti selitetty, mutta käytännössä aika selkeää). Tämä on kätevää jalankulkijalle, kun voi vähän ennakoida autojen liikkeitä. 

Muuta sekalaista

Kellonajat aiheuttavat edelleen hämäännystä - päähäni ei meinaa millään upota se, että 'half three' on puoli neljä, eikä puoli kolme.

~

Home asunnoissa on vakio. Ikkunanpielet ovat poikkeuksetta enemmän tai vähemmän mustat, ja lattialistoista pyyhitään tummat kohdat oman tunnon mukaan homeenpoistoaineella. Termin 'sisäilmaongelma' olen kohdannut vain yhdessä uutisartikkelissa Englannin kouluista, joiden rakenteissa tiedetään olevan asbestia.

~

Kerrostaloissa tai rivitaloissa 'taloyhtiö' on tuntematon käsite. Oma tupa, oma lupa -periaatteen voi todentaa kun tarkastelee mitä tahansa usean asunnon taloa vähän tarkemmin. On ihan tavallista, että vähäkin vanhemmissa taloissa julkisivulla on joka kerroksessa, ja joka asunnossa, tai vaikka joka ikkunassa eriväriset ja -malliset karmit.

~

Ruokamarketeissa kassan työnkuvaan kuuluu auttaa pakkaamisessa. Aloittelijan virhe on suomityyliin jättää kamat pakkaamatta tai pakkaus kesken ja maksaa ostokset heti kun viimeinen tavara on piipattu - koska maksutapahtuman jälkeen seuraava asiakas olettaa, että on hänen vuoronsa. Ensin pakkaus, sitten maksu ja näkemiin.

~
Keskustan kaupat ja kauppakeskukset sulkevat ovensa arkena todella aikaisin työssäkäivän näkökulmasta. Ehkä tällä hillitään teinien pörinää ydinkeskustassa, mutta oman päivän päätteeksi on turha kuvitella käyvänsä vähän pyörähtämässä kaupoissa muuta kuin juoksujalkaa sisään ja ulos -taktiikalla.
~
Ja ehkä tästä kirjoituksesta poimittavissa vielä yksi seikka: olen oppinut käyttämään brittiläistä yksinkertaista 'lainausmerkkiä'!

_{Ja pieni disclaimer: kommentit perustuvat yhden perheen kokemuksiin kapealla saralla keski-Skotlantia ja tämä postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.}

Ensimmäinen viikko työharjoittelussa

Viikko on vierähtänyt työharjoittelussa. Olen selvinnyt siitä! No, oikeastaan viikko on ollut vähän antiklimaattinen siihen nähden, mitä odotuksia yliopiston preppausviikko meille latasi. Mikä on ihan hyvä, sillä tosiaan ehdin vähän pelätä että meidät sysätään suin päin vastuunottajan rooliin asiakastyössä tai vetämään ryhmiä (jotkut luokaltani ovat kyllä tämänkin päässeet jo kokemaan).

Minä sen sijaan olen

• kahlannut läpi satoja sivuja advocacy-yhdistyksen toimintaohjeita ja laajempia, työtä ohjaavia periaatelauselmia ja oppaita. 

Työmatkalla.

• opetellut valmistamaan asiakasryhmätapaamiseen pikakahvia ja ihan uutta tuttavuutta - pikateetä (joo, ihan eri asia kuin pussitee) ja yrittänyt asennoitua siihen, että teen keittely ja sen hörppiminen on normaali, arkipäiväinen, ja tärkeä osa asiakassuhteen luomista ja ylläpitämistä.

• eikä vain asiakassuhteen, sillä myös toimistolla vallitsee vakiintunut teepolitiikka: kuka keittää vettä itselleen, kysyy muilta (onneksi meitä on yhteensä vain kahdeksan), kuinka moni ottaa teetä myös. Keittäjän vastuulla on sitten kaivella kaikille halukkaille kupit, ja keittiönkaapin ovessa olevan listan mukaan laittaa kuppeihin oikean laatuista teetä kullekin. Ja jotenkin vain maagisesti pitäisi myös tietää tai muistaa, ketkä seitsemästä ottavat teehensä maitoa/sokeria, ja jätetäänkö pussi mukiin hautumaan vai otetaanko se lyhyen lilluttamisen jälkeen pois. Ja luonnollisesti, kupit tarjoillaan sitten pöytiin (ja tietysti muistat, mikä oli kenellekin). 

Töissä pääsin käymään täällä...

Olen myös alkanut ymmärtää, mitä advocacy-työ on.

• Koitin googletella termille suomalaista vastinparia, huonolla menestyksellä (Verneri.netissä muutama sana eurooppalaisesta 'kehitysvammaisten edunvalvontayhdistysten' EPSAsta, AJuPID-projekti joka tukee oikeusjärjestelmän saavutettavuutta kehitysvammaisille ja ehkä aihetta lähemmin liippaava maininta eurajokelaisista kehitysvammaisista 'Me itse -aktivisteista'). 

...ja täällä ...

• Lyhyesti sanoen, advocacy on kehitysvammaisten henkilöiden etujen puolesta puhumista. Advocate, puolestapuhuja, voi olla vertainen, vapaaehtoinen tai ammattilainen. Myös ryhmä voi toimia yhdessä kaikkien jäsentensä asialla. Pääsin seuraamaan yhden ryhmän kokousta, joka esimerkiksi haluaa paikallisliikenteen kuskien huomioivan nykyistä paremmin vammaisen matkustajan tarpeet - ryhmän vetäjä auttaa ryhmää ottamaan yhteyttä paikallistason päättäjiin ja bussifirmoihin. Advocacy-työssä siis tosiaan on poliittinen ulottuvuus, ymmärrän 'aktivisti'-termin käytön tässä yhteydessä.

... ja vielä tällaisessa vähän hienommassa paikassa
(anteeksi suttuinen kuvanlaatu, koitan olla näyttämättä ihan niin turistilta kuin oikeasti olen näitä kuvia kesken työkeikan näpsiessäni).

Työkseen advocacya tekevä ei yleensä ole sosiaalityöntekijä (ainakaan titteliltään, vaikka olisi koulutukseltaan), vaan on riippumaton, eikä esimerkiksi anna ehdotuksia tai neuvoja asiakkaalle. Sen sijaan hän auttaa asiakasta kartoittamaan mahdollisuuksiaan, valitsemaan näistä mieleisen, ja työskentelemään kohti tätä tavoitetta.

Lisäksi, olen huomannut että Falkirk sijaitsee tosi näppärällä paikalla. Töistä lähtiessä voi tsekata, että vaikka Falkirkissä sataa, kotona (19 km päässä, tuolla Ochilien juurella horisontissa) paistaa aurinko...

...tai sitten Falkirkissä paistaa ja Ochilit ovat niin sankassa pilvessä, että Stirlingissä tietää tulevan vettä kuin aisaa.

* * *

Ja hei, vinkkaa ihmeessä jos tiedät yhdistyksiä tai muita tahoja jotka tekevät Suomessa jotain, mikä kuulostaa advocacy-työltä, mielelläni lukisin/kuulisin käytäntöjä/ajatuksia aiheesta (koska kyllähän kehitysvammaisten asioita Suomessakin ajetaan). Mututuntumani on, että esim. sosiaaliohjaajat asumisyksiköissä tekevät paljon tämän kaltaista työtä muun työnsä ohella, mutta ulkopuolinen, itsenäinen advocate-toiminta taitaa olla vieras konsepti.

Irn Bru

Olisin voinut avata Irn Bru -luukun skottibigostani jo ensimmäisellä viikollamme Skotlannissa. Irn Bru on skotlantilaisten toinen kansallisjuoma (heti viskin jälkeen), jonka nimeen vannotaan samaan tyyliin kuin jenkeissä Coca-Colan. 

Irn Bru aloitti tiensä Iron Brew -nimellä vuonna 1901 Falkirkistä ja on yksi kolmesta limpparista, jotka missään maassa myyvät enemmän kuin Cokis (Wikipedia). Nimi viittaa juoman oranssiin väriin ja rautaiselta vivahtavaan makuun (vanhan mainoskampanjan mukaan raaka-aineena on käytetty rautaisia kannatinpalkkeja). 

Lapset ovat hyväksyneet Irn Brun omintakeisen maun ja Leonkin iloitsee jos silloin tällöin kauppareissulla mukaan tarttuu "imppuu!", kuten hän asian ilmaisee. 

Hauskinta minusta on kuitenkin ollut bongailla Irn Brun hengessä markkinoituja - epävirallisia - makuversioita tutuista tuotteista. Vastaan on tullut irtojäätelöä Aberfoylessa:

Karkkitankoja Isle of Arranilla:

Ja kermaisia fudge-karkkeja Deanstonissa:

Enää kahdeksan luukkua avaamatta, mutta ei vieläkään bingoa.