Arjen siipaleita

Tänään jaksoin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon siirtää kuvia koneelle. Essee ja arki ovat vieneet taas voimat - mutta tuntuu tylsältä nillittää niistä, koska enhän koskaan olettanutkaan että kokopäiväopiskelu, vanhemmuus ja puolison yötyö olisi helppo yhdistelmä. Joten tällä kertaa sekalaisia kuvia sekalaisista hetkistä.

Ystävänpäivän aamuna paistoi ihanasti aurinko.

Isoveikkaa jalkapallotreeneistä odottamassa.

Lintueläin leikki piilosta yliopiston tekolammikon kaislikossa.

Ostin Sharpiet - ilman niitä ei kuulemma voi tulla sosiaalityöntekijäksi - ja onhan ne nyt aika ihanat muutekin.

Aurinko sulatti lumia Ochileilta kun minä istuin kolmatta päivää koulun kirjastossa napunapunaputtamassa krimityön esseetä. Huomasin että vietän liikaa aikaa koululla, kun kahvilan myyjätäti oppi muistamaan minut ja tilaukseni ulkoa, vaikka käytän mielestäni suht vaihtelevasi eri kahviloita.

Satoi, kun lähdin tiistai-iltana vapaaehtoistyöhöni - pubi-illalliselle nuortenryhmän kanssa (kaikki ovat täysi-ikäisiä). Tuntuu niin etuoikeutetulta, kun saa tällaisessakin olla mukana, ja huomaa että ryhmä alkaa lämmetä minulle, uudelle tulokkaalle.

Kotiin päin kävellessä yhtenä päivänä satoi - ja paistoi. Olin jo ehtinyt unohtaa, että melkein jokapäiväiset sateenkaaret ovat se varmin kevään merkki Skotlannissa.

'Dalin aamupesu' - eli pikainen sisäkuvaustreeni auringonvalossa.

Potkulautailukausi avattu ja talvitakit unohtuneet kaapin perälle. No, vaikka varmasti vielä lunta ainakin hetkellisesti näemmekin, pakko sanoa: Kevät, valo, hurraa!