Luka on ollut englanninkielisessä koulussa kohta vuoden, ja Leon päiväkodissa kolme kuukautta, ja nyt alkaa tuntua että meillä asuu kaksikielisiä lapsia.
|
Syksyn ensimmäinen pakkasyö takana |
Lukalle englannista on juurtunut leikin kieli - legoukkelit hänen leikeissään puhuvat pelivideoista, lasten elokuvista ja koulukavereilta opituilla fraaseilla ja niistä itsejatketuilla lauseilla, joiden monimuotoisuus ja osuvuus kasvaa päivä päivältä. Haasteeksi meille vanhemmille jää kuunnella tarkasti ja ohjata sanavaraston laajennusta oikeaan suuntaan, ja esimerkiksi kertoa miksei '
oh my god' tai '
badass' oikeastaan ole seitsemänvuotiaan suuhun sopivia lausahduksia.
|
Ensilumi Ochileilla |
Englannin vahvuus koulukielenä on käynyt ilmi esimerkiksi siinä, että koulupäivän tapahtumista tai läksyistä kertoessaan poika vaihtaa kielen englanniksi turhautuessaan yrittäeessään etsiä sopivia sanoja suomeksi puhuessaan aiheista kuten
house points,
snack time tai
assembly. Lukuläksyjä tehdessä huomaa, miten paljon Luka ymmärtää asioita englanniksi ilman että oikeastaan edes ajattelee asioiden suomenkielistä käännöstä sanoen, "tiedän mitä se tarkoittaa, mutta en osaa sanoa sitä suomeksi". Meidän tehtävä on ylläpitää suomenkielen kehitystä tässä rinnalla, ja pitää esimerkiksi huolta siitä, että käytämme oikeita suomenkielen termejä kun teemme matikan läksyjä, ja muistelemme itsekin mikä olisi hyvä käännös vaikka geometrian tehtävän sanoille
cylinder,
cuboid tai
cone.
|
Puistoissa on märkää, kaduilla on kylmää... aika keksiä jotain sisäpuuhastelua. |
|
Onneksi pojat on ihan yhtä innoissaan kuin äitikin nostalgisista hamahelmistä! |
Kotona Luka usein aloittaa lauseen sanomalla "
mum/dad", ja puhuu meille muutenkin paljon englantia, vaikka vastaamme hänelle aina suomeksi. Joskus joudumme auttamaan, kun kesken lauseen suomenkielinen sana karkaa mielestä, ja kielen päällä on ainoastaan sen englanninkielinen vastine - ja onhan se nyt paljon helpompi sanoa vaikka
flat, kuin
litteä.
Ja mitä iso edellä, sitä pikkuveli perässä. Tällä viikolla olemme ensimmäisen kerran saaneet palautetta, että Leon puhuu päiväkodissa englantia. Kotona sitä on kuulunut jo vähän aikaa - Leon vastaa kyllä/ei kysymyksiin
ye tai
nope, huikkaa lähdön hetkellä
bye bye, kysyy osuvassa kohdassa '
who's that?'
ja kehuu äitiä hienosti luetusta satukirjasta päiväkotitädeiltä opitulla kannustavalla intonaatiolla, '
that was good!' Hauskimpia ovat ehkä kuitenkin lasten omat oivallukset, kuten sujuvasti yhdistetty 'kiitänk
you!'
Nää lasten kielen oppimista ym. kieliasioita käsittelevät postaukset on mielenkiintoisia, kiitos! :-)
VastaaPoistaKiitos Saana :) Näitä on kiva kirjoitella muistiin, kehityksen huomaa siten paljon helpommin. Juuri mietin, miten vuosi on ollut Lukalle riittävä aika saada kielestä arjen työkalu, ja onneksi vielä ainakin toinen vuosi Skotlannissa edessä, eli juurtuu varmasti suurin osa myös pitkäkestoiseen muistiin :)
Poista