torstai 15. tammikuuta 2015

Yliopistoelämää vihdoin

Opintojen alku on ollut yhtä vuoristorataa. Ensimmäiset viikot on varattu meidän uusien opiskelijoiden sisäänajolle. Olemme tavanneet luennoitsijat (ehkä yliopistossa ei enää voi sanoa opettajat?) ja tutustuneet toisiin ryhmäläisiin, yliopistoon ja kurssiohjelmaan.

Ensimmäinen päivä oli pitkä ja täynnä ohjelmaa, mutta sisällöltään kevyt: ryhmäytymistä ja nimien ja kasvojen oppimista pääasiassa. Siinäkin on työtä kerrakseen, koska luennoitsijoita on yli kymmenen ja meitä opiskelijoita oli ensimmäisenä päivänä luokassa yli 40. Me jatko-opiskelijat (postgraduate) opiskelemme nimittäin ensimmäisenä keväänä samoja moduuleja kuin opintojensa loppuvaiheessa olevat ensimmäistä tutkintoaan suorittavat undergraduate-opiskelijat. Meitä PG-opiskelijoita on n. 25.




Toinen päivä olikin sitten täyttä tykitystä - arviointikriteereitä, lain määräämiä tasovaatimuksia, koulun sovellusten ja kirjastopalveluiden opettelua. Tiedän etten ole ainoa jonka ajatus tämän päivän jälkeen oli, että ehkä olisi viisainta tässä vaiheessa tarkistaa uravalintaa - vierustoverini kertoi harkinneensa luennon aikana uudelleen kampaajaksi ryhtymistä.

Mutta tuulta päin! Ala on oikea, opettajat (menköön nyt) inspiroivia sosiaalityön ammattilaisia, miljöö uskomaton ja ensivaikutelmalta opiskelijatoveritkin ovat ihan jees.




Tämä kuva kampukselta päivältä, jonka aamuna satoi lunta taivaan täydeltä. Autot liukastelivat, bussit olivat myöhässä ja ihmiset kuvasivat lumisadetta kännyköillä. Opettajat tulivat 10 minuuttia myöhässä luennolle vedoten rankkoihin sääolosuhteisiin ja ilmoittivat, että koulun käytännön mukaan vastaavissa sääoloissa opiskelijoilla on lupa lähteä kesken päivän (muuten meidän opinnoissa on 100% osallistumisvelvollisuus kaikkeen opetukseen). Melkein hymähdin ääneen - maassahan tosiaan oli noin 2 cm kerros lunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!