Kotitehtäviä

Tässä tämän hetken luetuimmat, minun ja Lukan koulukirjat.

Luka on saanut ensimmäiset oikeat läksynsä, oikein lukuläksyn. Kirjassa taitaa olla peräti neljä aukeamaa ja se on tarkoitettu lasten ensiluettavaksi: teksti on isoa, lauseet lyhyitä ja tarina selkeä. Luokka on lukenut samaa kirjaa tunnillakin, Luka myönsi lukeneensa puolikkaan lauseen (melkein) ääneen. Taitoa Lukalta ei puutu mutta rohkeutta vielä vähän. Nyt muutaman lukemiskerran jälkeen hän jo muistaa että can lausutaan "kän" eikä "san" ja but on "bat". Onneksi englantia on joka paikassa - videopeleissä, katukylteissä, paitojen printeissä ja Luka kyselee paljon. Toisaalta nyt olemme myös huomanneet jo miten kielet alkavat suloisesti sekoittua. Luka lukee suomea jo aika sujuvasti, mutta meinaa kääntää ääneen lukiessaan "englantivaihteen" päälle, jos vastaan tulee hankalan näköinen sana, kuten profiili.

Tällä viikolla koulusta tuli tällainen hieno suklaalevy, jonka Luka kertoi itse käärineensä folioon ja paperiin. Jo aiemmin olimme kuulleet luokkalaisten piirrelleen suklaataloja ja opettajan kirjoittaneen taululle "chocolate factory". Yllätyimme silti, kun levyn sisältä putkahti kultainen tiketti.

Meidät oli tänään kutsuttu koko perhe muiden vanhempien kanssa Lukan luokkaan heti aamusta. Luokan seinät oli koristeltu karkkiaiheisilla taideteoksilla ja pienillä kertomuksilla. Lapset olivat askarrelleet suklaatehtaan pienoismalleja ja koonneet aiheeseen liittyvistä harjoituksista pienet kirjaset. Lapset olivat opetelleet mm. good sanalle synonyymeja ja seinällä komeili suloisesti "asam" (awesome, oletan) ja "sooperp" koukeroisilla kirjoimilla. Projekti oli selkeästi aloitettu jo viime lukukauden puolella, mutta Luka oli päässyt ihan kivasti mukaan ja esitteli meille innoissaan luokkatilaa ja piirrustuksiaan. Opettaja kehui sitä miten innokkaasti Luka on osallistunut tarinoiden lukemiseen ja uskaltanut jo puhuakin luokassa aiempaa enemmän.

* * *

Minä taas pakerran ensimmäistä esseetäni. Aiheena sosiaalityöntekijälle asetettujen roolien ristiriidat riskien arvioijana ja palveluiden säännösteljänä sekä ihmissuhdetyöntekijänä, kontekstina turvapaikanhakijaperhe lastensuojelussa. Huh! Olen kahlannut kirjoja, artikkeleja, menetelmäoppaita ja raakaa lakia... vuoroin epäilen kykyäni kirjoittaa lausettakaan akateemisen tasoista englantia ja välillä tuntuu että ideat tursuavat jo korvistakin ulos.

Joitain jänniä eroja ja yhtäläisyyksiä olen jo bongaillut Suomen ja Iso-Britannian ja Skotlannin sosiaalityön raameissa ja käytännössä. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että Skotlanti on mieleltään hyvin itsenäinen (huolimatta siitä mikä äänestystulos oli) ja sillä on oma hallitus (vuodesta 1999) ja osa hallinnollisista velvollisuuksista ja oikeuksista on hajautettu Lontoon Westminsteristä tänne Edinburghin Holyroodiin. Skotlanti saa itse säädellä esimerkiksi terveyteen, opetukseen ja koulutukseen, sosiaalityöhön (ensimmäinen näkökulma esseessä), asumiseen, paikallisliikenteeseen liittyviä lakeja ja käytäntöjä - kun taas Lontoossa päätetään talouspolitiikasta, sosiaaliturvasta, työlainsäädännöstä sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta (esseen toinen näkökulma). Mitä tahansa lähdettä sitä sitten selaileekaan, pitää olla tarkkana missä laajuudessa se pätee Skotlantiin vai päteekö lainkaan.

Lopuksi vielä pakko kertoa inspiroivasta luennosta, jolla ensin katsoimme tositapahtumiin perustuvan elokuvan Glasgow Girls. Se kertoo yläasteluokasta, joka nousee vastarintaan hallitusta vastaan kun luokalla opiskelevia turvapaikanhakijalapsia aletaan karkoittaa maasta. Nuoret herättivät haloon, he pääsivät tapaamaan Skotlannin isokenkäisiä ja voittivat palkinnon vuoden poliittisesta teosta - ja saivat yhden ystävistään palautettua takaisin Skotlantiin.

Hienointa oli se, että elokuvan jälkeen Amal Azzudin, nuori nainen jonka kokemuksiin elokuva perustuu, tuli meidän luokkaan ja kertoi kokemuksistaan ja nykyisestä työstään omin sanoin ja vastaili kysymyksiimme. Hän sanoi että vaikka elokuva on dramatisointi tositapahtumista, se kertoo silti tarinan hyvin totuudenmukaisesti. Amal on asunut Skotlannissa nyt 13 vuotta ja on edelleen aktiivinen ihmisoikeusasioiden edistämisessä turvapaikanhakuprosessiin liittyen Iso-Britanniassa. Tässä alla on linkki leffaan joka on kokonaisuudessaan katsottavissa YouTubessa. oli linkki leffan YouTube-versioon ennen kuin se hävisi bittiavaruuteen. Silti suosittelen katsomaa em. leffan jos jossain tulee vastaan!