Stonehaven

Pääsimme viettämään Kain kanssa viikonloppua ihan kahdelleen, kun kerrankin oli innokkaat lastenkaitsijat maisemissa. Lapset saivat laatuaikaa isovanhempien kanssa, ja me pääsimme pitkästä aikaa pienelle road tripille ja uusiin maisemiin. Kohteeksi valikoitui Stonehaven Jasminin myyntipuheen perusteella, täytyihän meidän nyt käydä katsastamassa 'maailman sympaattisin merenrantakylä' Aberdeenin eteläpuolella - etenkin kun itä-Skotlanti on muuten jäänyt meille vielä ihan vieraaksi.  

Ja kuten näkyy, olihan se sympaattinen!

Matkalla kävimme kuitenkin ensin ohimennen kurkkaamassa tulevan työharjoittelupaikkani Perthissä. Onhan sinne matkaa autollakin, ja toistaiseksi vain mietin millaista reittiä junarata nousee ylös kaupunkiin, jonne ainakin autolla kiivetessä korvat menevät lukkoon. Se jää minulle myöhemmin koettavaksi, kunhan harjoittelu muutaman viikon päästä alkaa.

Mutta asiaan - Stonehaven. Eipä olla yhtä valmistelematonta reissua Skoltannissa tähän mennessä tehty. Olimme varanneet etukäteen yöksi huoneen Guest Housesta, ja pikaisesti googlanneet, että kylästä löytyy vankilamuseo ja linna. Päätimme jättää linnan toiselle päivälle, ja vietimme ensimmäisen, vuoroin aurinkoisen, pilvisen, tuulisen, räntäisen, rakeisen ja taas aurinkoisen päivän tutkaillen pientä satamaa, museota ja kylän keskustaa. 

Paikallishistorialle omistettu Toll Booth -museo kylän satamassa oli liikuttavin museo jossa olemme koskaan käyneet. Siellä olivat sulassa sovussa muinaiset maaperän kivinäytteet, kuningatar Elizabethin II kruunajaisvuoden peltiset keksirasiat, puiset viikatteet ja vanhanajan maatalous välineet, kameroita 1900-luvun alusta aina 1990-luvulle asti, ja hylly, josta saattoi vapaaehtoista lahjoitussummaa vastaan lunastaa itselleen vaikka käytetyn Rush Hour -dvd:n tai 80-luvun Harlekiini-kirjan (vastustin kiusausta). Ja tietysti koko ajan soivat skotlantilaiset kansanmusiikin helmet LP-soittimesta soitettuina.

Tuumasimme pari asiaa yhden iltapäivän Stonehavenissa pyörittyämme:

• merenrantakylässä on huhtikuussa kylmä!! Kiitos Kaitsun järkeilyn, varustauduin tuulenpitävällä talvitakilla, eikä muuten missään kohden tullut sen kanssa hiki. Merituuli olikin yllättävä napakka, etenkin siihen nähden että edellisenä päivänä Stirlingissä oli ollut vallan t-paitakeli.
• meille uuden itä-skotlannin murteen ymmärtäminen ei ollutkaan ihan helppo nakki.
• skonsseja voi maustaa millä vain! Tällä kertaa maistoin omena-kaneli täytteisiä. Nams!
• skotlantilaisten kylien peruskonsepti alkaa olla meille tuttu - aina löytyy pääkatu (high street) pikku liikkeineen ja ravintoloineen, pari kirkkoa, katujen varsille molemmin puolin ja kaikin päin parkkeeratut autot, toistensa kopioilta näyttävät vieri viereen rakennetut harmaat kivitalot ja vähintään yksi marketti, oli se sitten Tesco tai Co-op. Tavallaan kiva - uudetkin paikat tuntuvat tutuilta. Ja tavallaan kuitenkin haluamme vielä uskoa, että Skotlannilla olisi meille muutakin näytettävää.

Ja niinhän sillä tietenkin on! Kun astuu sivuun pääkaduilta, voi vaikka löytää malliesimerkin siitä, kuinka mitään ei täällä pureta turhaan. Miksi sitä nyt hyvää talonrunkoa turhaan purkamaan, kun puut mahtuvat ihan hyvin kasvamaan sen sisällä!