Oban

Alunperin olimme ajatelleet olla Fort Williamissa kaksi yötä, mutta hotellinvarausnettisivu oli eri mieltä. Valitsimme umpimähkään paikan pienen ajomatkan päästä ja päädyimme toiseksi yöksi Obaniin. Ja mikä ihana pieni merenrantakaupunki se onkaan! 

Oban kuuluu Argyll & Bute nimisen kunnan (council) alueeseen, joten tunnin matkalla Fort Williamista Obaniin oli enemmän kuin sopivaa kuunnella allaolevaa biisiä.

Perillä meitä ihastutti rannan tuntumassa kulkeva vilkas ja kapea highstreet - ja vaikka kaupat olivat pitkälti samoja kuin vaikka Fort Williamissa, ja turistiliikkeet nyt ovat aina samanlaisia kaikkialla, Oban jostain syystä erottuu edukseen. Turisteja oli paljon, mutta se oikeastaan helpotti meitä lomatunnelmaan pääsemisessä - vähän niinkuin olisi käynyt ulkomailla! 

Muiden turistien tavoin kävimme katsastamassa kohteen, jota ei Obanissa voi olla huomaamatta - keskustan tuntumaan korkealle rinteelle rakennetun McCaig's Towerin. Se on 1800- ja 1900-lukujen taitteessa paikallisen pankkiirin suunnitelema ja rakennuttama Rooman Colosseumin replika, jolta aukeavat hienot maisemat alas satamaan ja Obanin lahteen.

Meidän hotelli kuvassa alhaalla ja vastarannalla Kerrera-saari.

Hotellissamme pääsimme kauhuksemme käyttämään hissiä, jollaista emme olleet nähneet aiemmin kuin joskus lapsena helsinkiläisissä vanhoissa kerrostaloissa.

Seuraava ja reissumme viimeinen aamu oli epävakainen, ja aamupäivän aikana koimme kaiken mahdollisen sateesta paisteeseen ja siltä väliltä. Päättäväisesti kuitenkin lähdimme kävellen rantakatua pohjoiseen kohti Dunollie Castlea, joka esitteen perusteella näytti lupaavalta pieneltä kohteelta rannan tuntumassa luonnon keskellä.

Obanista pääsee laivalla esim. Isle of Mullille.

Matkalla linnalle kohtasimme Fingalin koirakiven, Clach a' Choin. Paikallisen legendan mukaan soturi Fingal jätti koiransa liekaan tähän kiveen kiinnitettynä ja liekaa tempoessaan jättiläiskoira kulutti kiven nykyisenlaiseksi.

Linnakäynti osoittautui kovin antiklimaattiseksi - linna on ollut raunioina viimeiset 300 vuotta, ja lisäksi kun viimein pääsimme sen luokse, vettä satoi kaatamalla. Pakenimme sadetta linnan viereiseen Dunollie House museoon, josta löysimme mm. suomalaisia puulusikoita 60-luvulta. Parasta reissussa oli ylläolevassa kuvassa tonottava yksinäinen lammas, jonka määintä kiiri linnan mailla itsepintaisena - muut lampaat lekottelivat rennosti mäen alla komentelijasta välittämättä. Toiseksi hienointa oli lämmin haggis-briejuusto-chutney-sandwich nautittuna ulkoterassilla katoksen alla sateelta suojassa.