sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Loch Ness: Urquhart ja Foyersin putoukset

Invernessiin asti ei vain voi matkustaa ilman että käy tsekkaamassa puolen tunnin automatkan päässä olevan Loch Nessin, jos aikaa suinkin liikenee. Meillä oli lomamme aikana tilaisuus käydä tällä pitkän puikulan muotoisella järvellä jopa kahdesti. 


Jasmin julkaisi juuri ennen matkaamme osuvasti oman reissukertomuksensa Loch Nessiltä, mikä auttoi meitä oman käyntimme suunnitellussa, ja osasimme varautua siihen ettei järveen saa lähituntumaa ilman Urquhartin linnalla käyntiä. Valitsimmekin linnan ensimmäiseksi kohteeksemme, ja toisena päivänä kävimme järven vastarannalla Foyersien vesiputouksella, jota Tripadvisorissa mielenkiintoiseksi (ja ilmaiseksi) kohteeksi mainostettiin.



Urquhartissa kävimme jouluaattona. Säätiedotus oli luvannut poutaa, mutta jo hotellilta lähdettäessä vettä tuli taivaan täydeltä. Järveä kiertävä tie tulvi paikoitellen ja vieressä kohoavilta vuorilta korkealta pulppuavat sadevesivirrat purskuttivat vettä suoraan ajoradalle monissa kohdissa. Ensimmäinen kuva on otettu tien varren levikkeeltä, kun taivas pieneksi hetkeksi selkeni, ennen kuin alkoi uusi sade ja sumupilvet vyöryivät päälle - kapean järven vastarantaakaan ei näkynyt ja ajoimme sateessa ensin ohi linnan parkkipaikasta. Käännyttyämme takaisin ja löydettyämme perille istuimme kaatosateen pieksämässä autossa vartin verran pohtimassa onko linnan ja järven näkeminen pääsymaksun (noin £22 kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta) ja läpimäräksi kastumisen arvoista. 'Kun nyt tänne asti on tultu' -argumentti voitti, ja ihmeellisesti sade taukosi juuri kun astuimme autosta valmiina vetämään huput päähän ja vetoketjut leukaan asti säätä uhmaamaan. Todeksi eletty skotlantilainen sanonta, 'if you don't like the weather, just wait 15 minutes'. 











Ja olihan se ripsottelevasta sateesta ja hinnasta huolimatta ihan kiva linnanraunio. Suosittelen kyllä, että jos pääsynmaksun maksaa, kannattaa visiitti aloittaa 8 minuutin elokuvalla jota näytetään säännöllisin väliajoin lipunmyyntipisteen alakerrassa ennen kuin lähtee tutustuman raunioihin omin päin - etenkin jos ei jaksa (tai esim. mukana olevien lasten vuoksi pysty) keskittyä opastettuun kierrokseen, mikä kuuluu pääsymaksun hintaan. Ajankohdasta ja säästä johtuen linnalla ei ollut kummoista tungosta ja saimme tutkia ja kierrellä ihan oman mielemme mukaan.



Toisena päivänä kurvasimme saaren eteläpuolelle kohti Foyersin kylässä kohisevaa vesiputousta. Tie sinne muistutti kovasti meille Isle of Arranilla tutuksi tulleita yhden auton mentäviä kapeita ja kiemuraisia teitä, joiden varsilta löytyy säännöllisen epäsäännöllisesti ohituspaikkoja (passing place). Tällä kertaa sää oli kuitenkin loistava ja järveä oli kiva ihastella nousevan auringon valossa (aurinko nousi klo 9, kuvat otettu noin kello 11 aikaan - eikä se paljon korkeammalle tuosta koko päivänä noussutkaan). Tältä puolen järveä löytyi myös pysähdyspaikka jossa kävelypolku vei ihan rantaan asti, missä aallot loiskuttivat kivisiä penkkoja. Tämän reissun jälkeen ymmärrän entistä paremmin miksei Skotlannissa järvissä uiminen ole sellainen maan tapa kuin Suomessa - lochit ovat kylmiä, syviä ja virtaavia, ja niiden rannat ovat jyrkkiä, kivisiä ja kallioisia - hiekkarantaa tai edes matalaa mutapohjaa saa kyllä etsimällä etsiä. 




Foyers sijaitsee korkealla järven eteläpuolella, ja vaikka sieltä näkyy Loch Nessistä siipale, ei se ole paras paikka järven bongailuun, vaikka maisemat muuten ovatkin hienot. Foyersin putouksilla on oma pieni parkkipaikka, jonka luota jyrkkä polku ja rappuset vievät alas näköalapaikoille. Mäntymaisema oli ihanan kotoisan oloinen, ja jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme voineet kiertää pidemmänkin luontoreitin. Nyt kuitenkin menimme suorinta reittiä putouksille ja takaisin.





Nämä kuvat eivät tee oikeutta 62 metriä korkealle putoukselle, joka kohisi vinhaa kyytiä alas kallioseinämää. Jostain syystä olin kuitenkin odottanut siltä enemmän, kun kerran kaikki näkemämme joet tulvivat ja sadetta oli riittänyt koko viikon. Esim. Wikipediassa olevan kuvan mukaan putouksessa voisi olla vettä paljon enemmänkin (ainakin kesällä). Ehkä putous ei meissä aiheuttanut valtaisaa vau-efektiä, mutta tämä oli kiva pieni kohde käydä katsomassa, ihan vain jo ympäröivien maisemienkin vuoksi - ja on helppo ymmärtää että seutu on inspiroinut paikallisia taiteilijoita, kuten Robert Burnsia, jonka putouksesta kertovan runon säkeitä on esillä kivitauluissa polun varressa.



'Among the heathy hills and ragged woods 
The roaring Fyers pours his mossy floods...'

6 kommenttia:

  1. Wau, hienon näköisiä paikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Yllätyin itsekin, kun lähdimme reissuun vailla kummempia odotuksia. Oli kyllä erinäköistä, kuin miltä järvi on näyttänyt Nessie-dokkareissa joita joskus muistan nähneeni. Kiva paikka käydä katsomassa omin silmin :)

      Poista
  2. Upeita maisemia!! Voin muuten allekirjoittaa tuon lausahduksen säästä sataprosenttisesti. Jos yhtenä hetkenä sataa, se ei tarkoita, ettei kymmenen minuutin päästä voisi jo paistaa aurinko...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - ja vielä parempi kun on oppinut että päivittäiseen perusvarustukseen kuuluu laukussa kannetut aurinkolasit + sateevaro, ja useimmiten molempia tarvitaan.

      Poista
  3. Olis kyllä voinu googletella vähän enemmän infoa ennen tonne järvelle lähtöä, luulen että toi toinen puoli olis voinut olla kivempi paikka mun reissulle :D Ens kerralla sitten! Tosi hyvän päivän ootte kyllä valinnut sään puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne kelpaa toisenkin kerran mennä. Jäin itse miettimään Dores-nimistä kylää (tjsp) ihan järven koillisnurkassa (miksei ilmansuunnat voi olla suomessa yhtä loogisia kuin englannissa, meinasin kirjoittaa pohjois-idässä..) jonka ohi ajettiin, se kun näytti kivasti olevan siinä rannalla ja haulla 'Dores Beach' löytyy kivoja kuvia googlesta.

      Poista

On ilo kuulla sinusta!