Uusi koti

Nyt olemme saaneet tehtyä lähes kaikki tärkeimmät hankinnat ja ehkä jo voimme vähän esitellä tätä meidän uutta kotia. Talo on ehkä rakennettu 80-luvun kieppeillä, ja se vähän kalpenee komeudessa naapuruston viktoriaanisille rivitaloille - mutta toisaalta me saamme nauttia sähkölämmityksestä ja -hellasta.

Olohuone ja pienin TV mitä meillä on koskaan ollut.

Asunnossa on kaksi makkaria, tilava olohuone ja erillinen keittiö. Pääasiassa kaikki välttämättömin oli täällä valmiina: kaksi sänkyä, sohvat ja keittiön kaapeissa pannu, kattilat ja astioita. Keittiöstä löytyi valmiina myös mikro, vedenkeitin, leipägrilli ja silitysrauta. Jopa verhot olivat ikkunoissa. Komerossa vesiboilerin vieressä oli myös tällainen hökötys:

Se painaa ihan hirveästi ja ehdin imuroimaan sillä keittiön laminaattilattian ja tuumaamaan että onpa paska imuri - ennen kuin otin selvää ja tajusin että se on carpet cleaner, mattopesuri. Jännää on myös, että kaikissa asunnossa valmiina olevissa sähkölaitteissa on tällainen tarra, mikä todistaa että laite on turvallinen käyttää.

Nyt odotellaan sitten joulukuuta, että voidaan nähdä kuka tämän tarran on lätkäissyt ja päästään kysymään onko jonkun päivätyönä ihan oikeasti kierrellä tarkastamassa leivänpaahtimia, mikroja ja mattopesureita.

Äitini tekemä lasityö olkkarin ikkunassa.

Henkilökohtaiset asiat tietenkin piti hankkia - kuten petivaatteet ja siivousvälineet. Paikallisesta Tori.fistä Gumtreestä saimme ystävällisellä kotiinkuljetuksella pienen keittiön pöydän tuoleineen. Opettelimme käyttämään Argosin klikkaa ja kerää -pistettä: tilasimme oikean imurin ja hiustenkuivaajan netistä ja kävimme hakemassa ne keskustan toimipisteeltä. Näiden lisäksi uutta ovat oikeastaan vain TV ja tulostin, sekä alla oleva hieno pöytävalo. Mietin jo miten saisin sen tulemaan mukana ehjänä takaisin Suomeen parin vuoden päästä.

Pöydällä Social Work and the Law in Scotland.

Oli tosi hyvä, että olimme käyneet Kain kanssa täällä marraskuussa jo katselemassa paikkoja - tunsimme jo kaupunkia sen verran että pystyimme tosissaan vertailemaan hintoja ja löytämään paljon asioita ihan jo ensimmäisinä päivinä, Tästä huolimatta vielä parin viikon kuluttua muutosta emme olleet nähneet missään liikkeessä tai edes nettikaupassa kunnon petauspatjoja tai mikrokupuja (ihana anoppi lähetti meille sellaisen lopulta Lappeenrannasta).

Kodista tekee kodin kuitenkin tutut asiat. Lasten huoneessa on tutut verhot, omat lakanat ja viltit. Meilläkin on sängyssä äitini tekemä tilkkupeitto. Leonin sängyn ja työpöydän löysimme edullisesti käytettyinä. Täällä ei ole yhtään samanlaista kierrätys- tai kirpparikulttuuria kuin Suomessa. Hyväntekeväisyysliikkeitä on keskustassa vieri vieressä, mutta ne myyvät lähinnä vaatteita ja rumaa posliinia. Pelastusarmeija ylläpitää kaupungin ainoaa huonekalujen kierrätyspistettä.

Yksityiskohta olkkarissa: Kello on siskolta Prahan tuliainen, alla Riikka Forsmanin postikortti.

Ennakkoon olimme kuulleet ja lukeneet, että briteissä suurinpiirtein kaikissa kämpissä on kokolattiamatot, oudot vesihanat, yksin- tai korkeintaan kaksinkertaiset ikkunat, kuviotapetit eikä tiskiharjoja ole missään. Totta, meilläkin on kokolattiamatot, kylmä/kuumavesihanat ja kaksinkertaiset ikkunat. Seinät sen sijaan ovat hyvin hillityt ja tiskiharja on jo löydetty.

Tasan kolme viikkoa jo muutosta, aika tosiaan on hujahtanut ohi. Olemme tehneet kodin tänne ja kotiutuneet ihan kivasti. Leon rallattelee melkein päivittäin, kuinka meillä on "Kiva - uus - koti! Kiva - uus - koti!"