Burns night

Burns night oli yksi ensimmäisistä skotlantilaiseen kulttuuriin kuuluvista jutuista, joista kuulin englantilaiselta kaveriltani. Sitä vietettiin täällä nyt viikonloppuna, runoilija Robert Burnsin syntymäpäivänä. Perinteisesti Burns nightiin kuuluu Burns supper, eli illallinen. Iltamissa luetaan Burnsin runoutta, syödään haggista ja usein siihen liittyy myös kansanmusiikkia ja -tanssia. Kuulemani mukaan tätä intoudutaan toisinaan viettämään Englannissakin etenkin aikuisten kesken, jolloin juhlaan liittyvät olennaisesti myös skotlantilainen viski ja komeimman skottiaksentin etsintä runonlausunnan lomassa.

Pian muuttomme jälkeen googlettelinkin jo paikallisia mestoja, minne kannattaisi lähteä tätä häppenikiä todistamaan. Vähän pettymyksekseni huomasin kuitenkin, että tällaisia suurempia perinteiden mukaisia iltamia järjestävät lähialueella vain Stirlingin linna ja yliopisto. Kumpikaan näistä tapahtumista ei kuitenkaan vaikuttanut sellaiselta joihin veisimme tenavat hyvillä mielin mukana. Päädyimme kompromissiin – varasimme pöydän perheravintolasta joka tarjoaa perinteistä skotlantilaista ruokaa.

Onneksemme ravintolalla oli ihan vain tätä iltaa varten erityinen Burns night –ruokalista. Alkupaloina lohta ja perinteistä skottilaista vihannes-ohra-keittoa (broth) sekä eräänlaisia mauttomia ja hajuttomia kaurakeksejä (oatcakes). Pääruoaksi tilasin tietenkin haggista lantun ja perunamuusin kanssa viskikastikkeellla (ja sain lisää kaurakeksejä, jotka Leon puputti hyvällä ruokahalulla). En ole koskaan välittänyt erityisesti sisäelinruuista, mutta haggis taitaa olla uusi lempiruokani! Maistui jopa paremmalta nyt, kuin viime kerralla Edinburghissa.

Kai tilasi kananrintaa black puddingilla ja perunamuusilla. Black pudding maistui ja näytti paksulta veriletulta, ei hassumpaa sekään. Lapset saivat ranskalaisia ja kananugetteja, ja pääsivät kiipeilemään Hoplopin kaltaiseen ihmemaahan ravintolasalin sivustalla. Maukas Burns supper ei-niin-perinteitä kunnioittaen lasten ehdoilla tällä kertaa, ehkä ensi vuonna pääsisimme kokemaan jotain vielä vähän autenttisempaa.

Ensimmäiset väriläiskät Skottibingoon, jei.