lauantai 5. joulukuuta 2015

Skottiarjen parhaita puolia

Pari postausta ovat olleet ehkä vähän turhankin arkirealismin sävyttämiä - aika ottaa vähän kevyemmin. Vaikka meillä on ainakin vuosi ihan vain jo opintojeni puitteissa vielä edessä Skotlannissa, listasin juttuja joihin olen täällä erityisesti tykästynyt ja joita ennakoin, että tulen kaipaamaan sitten joskus kun täällä parhaillaankin tuivertavat talvituulet ja kaikkialle levittäytyneet kokolattiamatot (esim. kerrostalomme rappukäytävässä portaat mukaan lukien!) ovat meille arkipäivän sijaan muisto vain. 



  • Nepparilliset tai napilliset pussilakanat - siis kiinnitys siellä avoinaisessa päässä ihan vain ettei pussilakana pääse oksentamaan sisuksiaan puolittain ulos parin yön nukkumisella. Yksinkertaisuudessaan nerokasta. Ehkä näitä on saatavilla Suomessakin, mutta en ole vastaaviin koskaan törmännyt. 

  • Tämän kansakunnan rakkaus kylpyammeisiin. Ja nyt ei muuten kysytä Kaarle Kustaan mielipidettä, kun olen viimein ymmärtänyt miten rentouttavaa kylvyssä on lillutella, ja miten erillistä kuuma- ja kylmävesihanaa operoidaan isovarpailla. Itse asiassa olen niin sinut ammeen kanssa, etten ole edes jaksanut hermostua siitä ettei meidän suihku ole toiminut viimeiseen kolmeen viikkoon.




  • Tiskaaminen pesusienellä. Raahasimme Suomesta mukaan perisuomalaisen tiskiharjan, ja aina välillä saamme Suomesta vaihtopäitä. Ja se on tosi kätevä esim. säilykepurkkien tiskaamiseen joihin ei viitsi kättään sisälle laittaa, mutta kaikki muut pesen nykyään sienellä - ja oikeasti uskon etten tule tätä tapaa vaihtamaan enää. Sienellä tiskatessa saa paljon paremman tuntuman siihen onko astia nyt varmasti puhdas - ja kun sienet maksavat £0.05 kpl ei niiden vaihtaminen uuteen kulahtamisen hetkellä tunnu kovin kivuliaalta. No, toki tässä kohtaa voisi miettiä ekologisuutta, mutta jätän sen jonkun unettoman yön murheeksi.

  • Arvonlisäverottomat asiat, kuten ruoka ja lastenvaatteet jotka luetellaan täällä välttämättömyyksiksi, eikä niitä siis veroteta. Esimerkiksi koulukenkiä, joita lapset pitävät joka päivä, koko päivän, kuluu Lukalla noin kolme paria vuodessa - eikä edes kirpaise, koska koko kouluasun (housut, t-paita, college, sukat) voi ostaa yhteishintaan £8.5 ja kengät kympillä. (Nousipa tässä tukka pystyyn, kun muistin virkistämiseksi kävin kurkkaamassa Prisman sivuilta lasten peruslenkkareiden hintoja... huh huh!)



  • Liikennevalokulttuuri. Meni aikaa tottua siihen, ettei jalankulkijoilla ole minkäänlaisia oikeuksia teitä ylittäessä, paitsi toki jos on kävelijöiden valot tai harvinainen mustavalkoisilla valotolpilla merkitty suojatie. Mutta nyt, ainakin täällä Stirlingin kokoisessa kaupungissa puikkelehdin ihan luontevasti autojen seassa ja menen yli siitä mistä mielin, maassa maan tavalla. Myönnän, vähän vielä tuntuu suomalaista syyllisyyttä kun hilppaisen merkitsemättömästä kohdasta tien yli ja vieressä onkin poliisiauto. Pelisilmäni on kehittynyt huimasti. Kun olen muutamaan otteeseen kulkenut samasta valoristeyksestä, osaan jo päätellä missä järjestyksessä valot vaihtuvat ja miten pitkä on varoaika - pystyykö punaisia päin kävellä turvallisesti. En tiedä sopeudunko enää reilun vuoden päästä Suomessa odottamaan tyhjässä risteyksessä valojen vaihtumista, kuten ennen orjallisesti tein.


Teekulttuuri kuuluu vielä tällä listalle - siitä nautin ja kovasti. Skotlantilainen keksilaatikko - suomalaiset keksit.


  • Vaikka aika ajoin kaipaan vaikkapa maksalaatikkoa, perunajauhoja tai jotain muuta kuin paahtoleipää, olemme löytäneet monta uutta tuttavuutta ruokakassien täytteeksi. Esimerkiksi samosat, joista en ollut koskaan ennen edes kuullutkaan, kuuluvat nyt ihan tavalliseen arkiruokaan. Mämminmakuinen hedelmäleipä Soreen on valloittanut lähes koko perheen, ja lapset kinuavat jälkiruaaksi jenkkisarjoista tuttua sairaalaruokaa jelloa. Tai jos tekee mieli herkutella aikuisten kesken ja ostaa pullo viiniä, lajitelma juustoja, chutneytä ja keksejä - kaikissa näissä tuotteissa on niin suuret valikoimat ihan meidän lähi-Tescossa, että saataisiin varmasti vuoden joka viikonlopulle eri kombinaatio aikaiseksi.



  • Ehkä eniten meidän arkiruokavaliotamme ovat mullistaneet meal dealit. Ennen kuin muutimme tänne, saimme kuulla että "siellähän ei sitten ole eineksiä", koska nehän ovat suurinpiirtein suomalainen Saarioisten ja HK:n keksintö. Oi voi. Ensinäkin heviosastolta löytyy valmiiksi kuoritut, pilkotut ja jopa sekoitetut tuoreet kasvikset - on erilaisia wokkiin, pataan, tai keittoon. Näihin voi yhdistää sitten vaikka valmiiksimaustettua lohkoperunaa (uuniin), nuudelia (wokkiin) ja erilaisia kastikkeita käyttötarkoituksen mukaan. Nämä kolme eri tuotetta, kasvikset, 'hiilari' ja kastike, myydään pakettihinnalla ja samasta hyllystä. Erikseen pitää muistaa enää hakea vain tuore liha, jonka valikoima on mielestäni myös laajempi kuin Suomessa, esim. karitsaa, peuraa ja kalkkunaa löytyy ympäri vuoden. Jos haluaa vielä einesmäisemmän eineksen, meal deal hyllyltä voi koota mikro- ja/tai uunivalmiista tuotteista perheaterian. Esimerkiksi, kympillä saa pääruuan, side dishin (esim. salaatti, perunamuusi tai valkosipulipatonki), jälkiruuan ja juoman (esim. pullon viiniä, sixpäkin kokista tai lemppariani cloudy lemonade -juomaa). Annokset ovat niin suuria, että me Kain kanssa syömme tästä kaksi päivää. Kiireisen arjen pelastus!


5 kommenttia:

  1. No nyt kun tähän pussilakana-asiaan päästiin... Suoraan sanottuna mä en oo ees tajunnut arvostaa noita nappisysteemejä, vaikka nehän on ihan tosi fiksut, koska mua on ärsyttänyt ihan hillittömästi se, ettei pussilakanoista löydy yläreunoista niitä ihania suomalaisia käsireikiä. Vielä kun kaikki peitot on vähintäänkin tuplavuoteen kokoa, niin pussilakanoiden vaihtaminen on aina yhtä tuskaa...
    Mutta löytyi tästä listasta pari juttua, joista itsekin tykkään. En oikeesti tiedä, miten joskus hamassa tulevaisuudessa enää selviän ilman M&S:n kananmuna-vesikrassi-kolmioleipää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että Kai allekirjoittaisi ton käsireikäahdistuksen ihan täysin, mutta jostain syystä ilo napeista kumoaa mulla tuon ärsytyksen :)

      Poista
  2. Astianpesusieni on kyllä monessa asiassa tiskiharjaa kätevämpi kapine. Käsireikäahdistukseen vinkki entiseltä hotellisiivoojalta (aikoinani Saksassa siis aiheeseen tutustuin):

    Käännä pussilakana nurinpäin (helpointa jos tekee jo kun ottaa likaiset pois ja peseekin nurinpäin). Pujota sitten kädet lakanan sisälle ja ota niillä molemmista reiättömistä nurkista kiinni. Samaalla otteella nappaa sitten täkin kulmista kiinni, ravista/kiepsauta lakana käsivarsiltasi täkin päälle, nosta kädet ylös ja tarvittaessa ravauta vähän - ja pussilakana valuu kauniisti ja vaivatta oikeinpäin täkin päälle, ja kätesikin vapautuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa näppärältä :) Haastetta toki lisää se että täällä parisängyn peitot ovat 2m x 2m ja itse kun on tällainen 1.63m tappi. Mutta totta - harjoittelun myötä ei reiättömyyskään ole enää ylitsepääsemän hankalaa :)

      Poista

On ilo kuulla sinusta!