sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 6

Perjantai 28.11.

Oli aika pakkailla laukut ja lähteä kotimatkalle. Jätimme hotellin jo aamusta aikomuksenamme viettää päivää Edinburghissa ennen lentoa. Se oli virhe. No ei sentään, mutta kieltämättä olin vähän pettynyt.

Stirlingin juna-asema
Pienimmissäkin ohi vilahtaneissa kylissä näkyi olevan oma linna.
No, ehkä pientä reissuväsymystä oli havaittavissa meissä molemmissa ja ajatuksemme olivat jo muuton käytännön järjestelyissä, mikä ei välttämättä ole otollisin mielentila tutustua ilman minkäänlaista etukäteisinfoa puolen miljoonan asukkaan kaupunkiin "no kunhan nyt vähän katsellaan" -ajatuksella.

Teillä oli lätäköitä, ilma oli harmaa ja sumuinen ja kaupungin keskusta oli.. no, ison kaupungin keskusta Black Fridayna parhaimpaan shoppailuruuhka-aikaan. Yritin kuvata joitakin mielenkiintoisen näköisiä pytinkejä, mutta voisi ehkä luulla että olin busseja bongailemassa.








Löysimme Edinburghin linnan ja sen läheisyydestä joulutorin. Tämäkin varmasti pääsee paremmin oikeuksiinsa illan pimettyä valojen loistaessa. Tänne kyllä tullaan ensi joulun tienoilla lasten kanssa uudemman kerran.

Pakenimme korviahuumaavaa liikenteen jylyä Tiles Cafe & Bistro -ravintolaan. Sain eteeni ensimmäisen haggikseni - ja se oli muuten maukasta! Kai tilasi myös jotain mitä ei koskaan ennen - kalaa. Fish & chips maistui myös hänelle, vaikkei muuten kalasta välitäkään. Samat eväät olisimme saaneet puolta halvemmalla sivukujan Snax -baarista, mutta sinne en vielä saanut Kaita suostuteltua. Ehkä seuraavalla kerralla. 

Haggis, neeps & tatties - perinteisistä perinteisin


Seuraavan kerran Edinburghiin saavumme paremmalla säällä, keskustan karttaa etukäteen tutkineina ja valmiiksi joitakin käyntikohteita miettineinä... Vinkkejä otetaan vastaan! 

lauantai 29. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 5

Torstai 27.11.

Lyhyen käyntimme viimeisen Stirling-päivän aamuna käväisimme uudelleen vuokranvälitystoimistossa. Tämä toimisto on tosi mukava - toimistotila oli pieni ja työntekijöitä vaikutti olevan kolme + kiinteistöhuollosta vastaava heppu, joka itsesiassa oli se, joka kävi meille näyttämässä asuntoa edellisenä päivänä. Tässä pienessä paikallisessa välitystoimistossa meitä kohdeltiin ihmisinä siitä huolimatta että olemme ulkomaalaisia ja tällä hetkellä statuksella "työtön ja opiskelija" - ja meillä on kissa ja lapsia.

Keskustan The Thistles -kauppakeskuksesta tuli viikossa tukikohtamme - ilmainen wifi, wc ja kivoja kahviloita.

Pohdiskelimme hetken milloin ja miten vuokrasuhteen saisi käteviten alkamaan, me kun olemme palaamassa Suomeen vielä kuukaudeksi ja joulupyhätkin ovat tulossa. Päädyimme siihen, että laadimme kaikki paperit kuntoon nyt ennalta. Vuokrasopimuksessa oli valehtelematta 12 sivua täyttä lakitekstiä! Lisäksi meidän piti allekirjoittaa paperi siitä, että jos me vuokrasopimuksen päättyessä linnoittaudutaan tähän asuntoon ja kieltäydytään maksamasta vuokraa, meidät voidaan häätää oikeuden päätöksellä, toinen paperi siitä, että me ei olla vastuussa jos vuokranantaja jättää hoitamatta oman asuntolainansa, kolmas paperi siitä että vuokrasuhteen päättyessä kaikki kämpän tekstiilit on ammattilaissiivoojan toimesta desinfioitava (koska kissa) ja neljäs paperi siitä, että olemme ymmärtäneet kaikki em. asiat.

Kaiken tämän jälkeen oli helppo hymyillä! Muuttopäivä on tiedossa, enää viimeiset käytännön järjestelyt tehtävänä.

Riverside primary school

Tämän jälkeen lähdimme käymään alakoululla, jossa Luka aloittaisi koulu-uransa. Meillä ei ollut sovittua tapaamista, marssimme vain vastaanottoon. Täällä sattui olemaan jonkinlainen vapaapäivä lapsilla, mutta henkilökunta oli töissä. Tapasimme koulusihteerin, joka otti ylös tietomme ja toivotti meidät tervetulleiksi kirjautumaan kouluun Lukan kanssa tammikuun alussa pyhien jälkeen.

Sumun paksuutta voi arvioida tsekkaamalla miten hyvin Wallace Monument erottuu pilvien keskeltä

Iltapäiväksi olimme sopineet treffit Glasgow'n lähellä Paisleyssä asuvan pariskunnan kanssa. Olin tutustunut netin kautta nuoreen naiseen tänä kesänä ja nyt oli kiva tavata livenä. Heidän junansa saapumiseen oli kuitenkin vielä aikaa ja käytimme ajan hyväksi eksymällä kaupungin pohjoispuolen sumuiseen lähiöön.





Lopulta päädyimme kahvilan kautta juna-asemalle ja tuttavat veivät meidät syömään keskustassa skottiruokaa tarjoavaan Drouthy Neebors (janoiset naapurit) - pubiin. Pääsin maistamaan kunnon voihin tehtyä perunamuusia ja steak pieta,  eli rapsakan taikinakannen alla tarjottua mehevää naudanlihaa kastikkeessa.



Illalla satoi (ekan kerran koko viikkona) ja piilouduimme hotellihuoneeseeen. Soitettiin lapsille kotiin Skypen kautta ja kävimme ajoissa nukkumaan. Jaloissa tuntui koko viikon marssiminen, Viikon ranteessa keikkunut Fitbit näytti viikon kävelysaldoksi yli 134 000 askelta ja 90 kilometriä!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 4

Keskiviikko 26.11.




Aloitimme päivän luontoretkellä. Lähdimme kiertämään kaupungin keskustan linnavuorta sitä länsipuolella ympäröiviä polkuja pitkin. Maisemat olivat hienot ja kostea ilma tuntui raikkaalta. Poluilla oli helppo kulkea vaikka maa oli märkää. Olemme todenneet, että maa on täällä aina märkä, vaikka emme ole nähneet sunnuntain jälkeen yhtään sadetta.





Löysimme vuoren pohjoispuolelta valtavan Sainsbury's -marketin ja kävimme kahvilla. Opin taas uuden jutun - minced meat on tosiaan jauhelihaa. Mince pie on luumu-taateli-hedelmäpiiras.



Kahviteltuamme palasimme vielä retkeilemään, sillä tien toisella puolella kohosi Heiding hill - kukkula jonka laella 1400-1500 luvuilla mestattiin porukkaa. Nyt mäellä keikkuu todistetusti pupuja, ainakin yksi iso harmaa orava ja jonkinlainen siro haukka ja jäljistä päätellen myös paikallinen nuoriso. En tiedä mikä alkukantainen tarve se on, mutta kun näen mäen, minun tekee mieli kiivetä sen laelle. Sumuisesta säästä huolimatta mäeltä avautui hienot näkymät. Ei voi kuin miettiä miten makealta täällä näyttää vaikka heinäkuisena poutapäivänä.





Kello yhden aikaan suuntasimme Riversideen ja treffasimme vuokranvälittäjän. Hän esitteli meille kämpän jonka olimme bonganneet jo joitakin viikkoja sitten netin ilmoitussivustolla mielenkiintoisena kohteena. Asunto on pienen kerrostalon alimmassa kerroksessa: 2 makuuhuonetta, erillinen keittiö ja olkkari. Sopivan kokoinen ja ihan siisti.



Palasimme suoraan keskustaan välitysfirman toimistolle ja täytimme hakemuksen. Liitteeksi piti toimittaa kaksi eri henkkaria (ajokortti ja passi) ja todistukseksi nykyisestä osoitteesta kelpasi maistraatin todistus väestötiedoista. Illalla saimme välitystoimistolta vielä sähköpostilla kuittauksen - vuokraisäntä ottaa meidät mielellään asukkaiksi, jopa kissan kanssa!



Ruokailimme keskustassa Morrisons Cold Beer Co pubissa - elämäni ensimmäinen fish & chips annos! Bonuksena vielä kaiken päälle meitä käveli keskustan Murray Placella vastaan Neil Oliver - paikallinen liehutukkainen kuuluisuus, stirlingiläinen kotipaikkarakas tv-kasvo/kirjailija, joka on mm. selostanut BBC:n tv-sarjan Skotlannin historiasta (jos en olisi katsonut tätä paria jaksoa nyt syksyllä, en olisi tuntenut häntä).





Illan pimettyä suuntasimme taas Riversideen ja fiilistelimme uutta kotiseutuamme. Okei, ehkä me vähän myös kuullosteltiin pitävätkö uudet naapurit möykkää näin ilta-aikaan (hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa), mutta pääasiassa tsekkasimme reitit lähimpään leikkipuistoon, Lukan koululle ja Tescoon.

torstai 27. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 3

Tiistai 25.11.



Aamu valkeni sumussa. Olimme sopineet tapaamisen vuokranvälittäjän kanssa iltapäiväksi ja päätimme käväistä sitä odotellessa yliopistolla.



Keskustan bussiasemalta pääsimme kahdella punnalla meno-paluulipulla kampukselle. Kävellen matkaan menisi noin 40 minuuttia, bussilla surautimme vartissa perille. Ennakolta olin katsonut yliopiston sivuilta missä on vastaanottotoimisto, josta sain hienon värikartan kampusalueesta.






Stirlingin kampus on vihreä näin marraskuussakin. Se on kauttaaltaan luonnon helmassa ja Airthrey Lochissa (tekojärvi) kelluskeli paljon sorsia ja joutsenia. Mitä olen keskustelupalstoja aiemmin selaillut, yliopistoa on kritisoitu sen kulmikkaasta arkkitehtuurista. Totta varmasti ettei Stirlingin ja esimerkiksi Edinburghin yliopiston arkkitehtuurista voida puhua edes samana päivänä, mutta minä näen Stirlingin betonielementit kotoisana - oikeastaan rakennukset muistuttavat sisätiloiltaan ja "tuodaan luonto ja valo sisään" -tyyppisine ikkuna- ja sisäpiharatkaisuineen paljon Lappeenrannan teknillistä yliopistoa.



Kurkkasimme myös kirjastoon (sisälle ei pääse ilman opiskelijakorttia) ja kävimme lyhyesti moikkaamassa sosiaalialan maisteriopintojen opiskelijavalintoja hallinnoivaa henkilöä, jonka kanssa olin aiemmin käynyt sähköpostin vaihtoa. Hän toivotti minut kovasti tervetulleeksi ja kertoi että koululla oli juuri viime lauantaina pidetty orientaatiopäivä minun kanssa saman kurssin aloittaville.

Tämän jälkeen palasimme bussilla keskustaan sopivasti asuntokäyttöön. Kävimme katsomassa kolmiota ihan ydinkeskustassa, vastapäätä Thistles-kauppakeskusta. Talo oli vanha ja ihanasti asiaan kuuluvasti elämää nähnyt. Sijainti ja huonekorkeus plussaa. Melkeinpä ainoa miinus oli keittiö - pienen komeron kokoinen nurkkaus johon oli ängetty pyykinpesukone, jääkaappi ja liesi siten, ettei hellanluukkua voinut avata. Vaikka tämä asunto oli koko ajan ollut meille vain suunnitelma B, olin vähän pettynyt.



Kyllästyineinä viimein nyt kolmantena päivänä jenkkityyliseen turistimättöön söimme illallisen hotellin naapurissa Eating Inn -ravintolassa jossa mainostettiin tarjottavan skottiruokaa. Tilasin perinteisen brittiläisen homity pie -juustosipulipiiraan, jälkkärinä lämmin hedelmäpiiras aidolla brittiläisellä vaniljakastikkeella (custard).

Illalla kävimme vielä kävelemässä kierroksen hotellin viereisellä automarketalueella, löysimme vierivieressä olevia huonekalu-, kodinkone ja remppaliikkeitä sekä Farmfoods-liikkeen jonka ideana on myydä yksinomaan pitkään säilyviä elintarvikkeita, pääasiassa pakasteita - Ristorante-pizzat bongattu, mutta lempparimakuni tonnikala puuttui.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 2

Maanantai 24.11.

Ensimmäinen arkipäivä Stirlingissä oli varattu asunnon etsimiseen. Olimme sopineet ennalta tapaamisen yhteen välitystoimistoon ja kahteen muuhun kävelimme sisälle kutsumatta. Saimme sovittua kahden toimiston kanssa näytöt, kolmannesta meille todettiin ei-oota. Budjettimme on rajallinen, eikä ulkomaalaisen ole ihan yksinkertaista vuokrata asuntoa - välitystoimistoon vaativat paikallisilta luottotietojen tsekkauksen lisäksi tositteen vuosituloista ja suosituksen aiemmalta vuokraisännältä. Meillä ulkomaalaisilla pitäisi olla joko brittiläinen takaaja tai suostua maksamaan korotetun vakuusmaksun (deposit) lisäksi 3-6 kk vuokra ennakkoon. Yhdestä toimistosta ilmoitettiin lisäksi, että kaikista lemmikeistä otetaan ylimääräinen £350 vakuus - ihan vain siltä varalta jos kissa vaikka sattuu ykäämään matolle.



Toimistokierroksen jälkeen harmaa aamu oli kirkastunut ja päätimme pyhittää loppupäivän turistitouhuille. Kiipesimme vanhan kaupungin katuja linnalle, keskustan korkeimmalle kohdalle. Valokuvailu riitti meille tällä kertaa, linnaan ja vanhaan vankilaan tullaan tutustumaan joskus toiste ajan kanssa.









Lounaspaikaksi valikoitui Monterey Jacks kaupungin vanhassa kauppakäytävässä Stirling Arcadessa. Tonnikala-majoneesi-voileipä - nam.



Iltapäivästä jatkoimme matkaa keskustasta pohjoiseen, kohti vanhaa siltaa. Se on kuuluisa muinaisesta taistelusta, jonka voitti William Wallace - tyyppi jota Mel Gibson esitti Braveheartissa ja nimi joka näkyy kaupungilla hostellien, pubien ja katujen nimissä siellä täällä.






Sillalta kaarrettiin romanttisesti nimetylle joen varren kävelytie Lovers walkille ja Riversiden kaupunginosaan. Tsekkasimme ulkoapäin talon, jonka asuntoa menisimme vielä tällä viikolla katsomaan, lupaavalta näytti.



Vielä ennen hotellille palaamista käväisimme Tescossa - paikallisessa Prismassa. Löysimme hyllystä laktoositonta maitoa, mutta rahka kaikissa olomuodoissaan oli tuntematon käsite. Päädyimme ostamaan maistiaisiksi Irn Bru -limpparia (petyin), taateliskonsseja (ihastuin!) ja pari rakenteeltaan paksuhkoa jogurttia jotka eivät vetäneet vertoja rahkoille.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Viikko Stirlingissä - päivä 1

Viime sunnuntaina hyppäsimme Kain kanssa koneeseen ja lähdimme kuudeksi päiväksi tutustumaan tulevaan kotikaupunkimme. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Skotlannissa, joten matkasta tuli tosi mielenkiintoinen.

Sunnuntai 23.11.2014

Helsingistä ei tällä hetkellä mene suoria lentoja Skotlantiin, joten saimme vaihtaa menomatkalla konetta Amsterdamissa. Vaihtoaikaa oli 50 minuuttia, Helsingistä lähtenyt koneemme pääsi laskeutumaan pikkuisen myöhässä ja Schipolin kentällä myös transfer-lennolle menijät joutuvat yllätykseksemme uudelleen turvatarkastukseen - joten suoraan sanottuna juoksimme ja jonotimme ja juoksimme kentän päästä päähän portilta toiselle.

Jostain syystä olin kuvitellut, että Edinburghin kentällä on rautatieasema. Näinhän ei ole, mutta meidät pelasti masiina lentokentän aulassa, johon syötettiin määränpää ja kone printtasi valmiin matkasuunnitelman: bussilla Haymarketiin (£4 per aikuinen, matka-aika noin 15 min) ja junalla Stirlingiin (£8.30 ja noin 50 min).


Sunnuntaina aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta ja junamatkalla näimme periskottilaisia maisemia: Ekat kilttiasuiset herrat tulivat vastaan jo lentokentällä ja Edinburghin ja Stirlingin välissä on lähinnä peltoja, lampaita, hevosia ja golfkenttiä - taustanaan kumpuilevia mäkiä ja vuoria. Myönnän, että sain välittömän kulttuurishokin asuintaloista. Minut on hemmoteltu suomalaisella 70-90-luvun betonielementtirakentamisella - talot jotka on rakennettu ihan vain pinoamalla kiviä kivien päälle ja joiden puhelin ja/tai sähköjohdot kiemurtelevat ulkoseinillä eivät vain näytä tavanomaiselta.



Hotellimme oli kävelymatkan päässä Stirlingin juna-asemalta, mutta koska olimme heränneet aamulla yöllä yhdeltä ja matkustaneet 12 tuntia kahden tunnin yöunilla, kahdella kahvikupillisella ja KLM:n tarjoamilla omelettisandwicheilla - otimme taksin.


Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Asumme kaupungin halvimmassa autohotellissa teollisuus- ja automarketalueiden laidalla.

Forth-joki kiemurtelee kaupungin ympärllä. 


Päädyimme syömään ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan - Frankie & Benny's amerikkalaistyyliseen perheravintolaan. Hanavesi maistui uima-altaasta kauhaistulta, mutta ruoka oli tosi hyvää (tosin meillä oli niin nälkä että olisimme voineet syödä vaikka ruokalistat...)


Vanha luotettava nokialainen sai uuden elämän meidän ensimmäisenä UK-puhelimena.
Ensimmäisen illan välttämättöminä hankintoina etsimme brittiläisen USB-laturin ja prepaid-liittymän (kuten täällä sanotaan, pay as you go). Liittymä löydettiin keskustan isosta Thistles-kauppakeskuksesta. Täällä prepaidia ei saa anonyyminä kuten Suomessa, vaan se tulee rekisteröidä omalla nimellä. Myyjä merkitsi osoitteekseni hotellin nyt paremman puutteessa. En pääse käyttämään liittymän verkkotunnuksia ennen kuin meillä on ihan oikea osoite. Onneksi tämä ei estä puhelimen käyttöä tai puheajan lataamista (to top-up).