Särkynyt suomi

Vuoden verran siihen meni, mutta nyt huomaamme miten jatkuva englannin kuunteleminen ja puhuminen alkaa vaikuttaa äidinkielen käyttöömme arkipäivän tilanteissa.

Lapsista sen huomaa helpoiten. Olen aiemmin kertonut miten Luka vaihtaa koulujutuista puhuessaan kielen englanniksi. Ja se on mielestäni ihan okei, koska oppimisen kieli on englanti. Edelleen pyrimme kääntämään asioita suomeksi lukuläksyjä tehdessä. Mutta kun koulu on niin paljon muutakin kuin läksyt. 

Viime lauantaina meilläkin oli lunta - hetken aikaa.

Yhtenä päivänä juttelimme jumppalaulusta ("Pää, olkakää, peppu...") jota Lukan luokka oli laulanut koulussa. Englanninkielinen käännös ei ole minulle kovin tuttu, joten kysyin miten englanniksi lauletaan "silmät, korvat ja vatsaa taputa"-kohta, ja Luka vastasi, "En tiiä, kun me ollaan laulettu vaan sitä ekaa... versioo." Verse kääntyi siis versioksi säkeistön sijaan - ja onhan se hankala sana jota harvoin arkikielessä käytetään. 'Ilotulitus' ja 'kurpitsa' kuuluvat myös sanoihin joita on pitänyt viimeaikoina muistutella, ja ettei 'snowman' käänny suoraan lumimieheksi. 

Tähän asti kielet ovat myös pysyneet erillään, Luka puhuu lauseen joko kokonaan suomeksi tai englanniksi. Mutta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran kuului "Luetaan vielä yksi chapteri!" kun iltasatu päättyi pojan mielestä lyhyeen. Lisäksi huomasin, että 'rangaistus' kuulosti uudelta ja vieraalta, mutta 'punishment' oli tuttu sana.

Tänään Leon puhui ensimmäisen kerran päiväkotikaverille englantia siten, että hoitotädit huomasivat. Kotona juttua tulee jo vaikka kuinka, mutta noin puoli vuotta meni rohkeutta kerätessä ennen kuin hän nyt uskalsi vieraiden kuullen jutella. Leon osaa jo värit, numerot 1-10 (luetella, ei laskea), ja ison osan aakkosista englanniksi, vaikka olemme kotona opetelleet näitä vain suomeksi. Hän tykkää myös laulaa, ja osaa sanat moniin lastenlauluihin, joita hän lauleskelee kotonakin. Vähän omalla tyylillä, mutta kyllä niistä laulun tunnistaa. Monet päivähoidossa opitut fraasit, kuten 'Who's this?', 'See you tomorrow' eivät vielä Leonille aukene kirjaimellisesti, mutta hän toistelee niitä itsenäisesti ja usein aika sopivissa tilanteissa. Leon on myös alusta alkaen sekoittanut kieliä - "Äiti, annatko omenaa, please?"  

Kauanodotetut lumileikit!

Mutta on kieli hapertunut itseltäkin. Huomaan Kain tai Skypessä ystävän kanssa Suomeen jutellessani, etenkin kun innostun tai koitan nopeasti selittää jotain, että kielet menevät sekaisin. Syytän tästä englannin osuvia tapoja sanoa asioita, kuten 'road to recovery', 'beheading' tai mitä näitä nyt on, jotka eivät vain käänny päässä suomeksi niin nopeasti kuin kieli haluaa jatkaa juttua. Meillä onkin arkipäiväistynyt jo väkisin väännetyt termit kuten 'limittää' eli siis rajoittaa, eikä asettaa limittäin ja 'tehdä efforttia' vaivannäkemisen sijasta. Huomaan myös 'tekeväni' puheluilta ja 'ottavani' suihkuja, ja kerran olen saattanut lipsauttaa ostavani jotain 'kaupassa' eikä kaupasta. Tämä on todella ärsyttävää, koska ennen Suomesta muuttoa vaalin rikasta ja vahvaa kielenkäyttöäni ja ärsyynnyin suuresti jos mainonnassa, blogeissa tai missä vain oikaistiin anglismilla oikea suomenkielinen ilmaus.

Pienellä vaivannäöllä ja miettimisellä suomenkieliset vastineet kuitenkin palaavat yleensä mieleen - paitsi jotkut harvinaiset päätteet. Aivan kokonaan esimerkiksi unohdin miten kuvaisin yhdellä sanalla tietä, jota ei ole valaistu tai organisaatiota jossa ei ole osastoja. Vaikka 'osastoton' tuli sitten hetken miettimisellä mieleen, jouduin tarkistamaan googlesta kumpi on oikein, 'valaitsematon' vai 'valaisematon'.

Kokonaan eri asia ovat tietysti sosiaalialan opintohiin liittyvä ammattitermistö, jota nykyään harvoin yritän edes kääntää suomeksi, koska systeemit ovat vain niin erit. Huomasin, etten enää käännä suomeksi kun suomalainen ystäväni kertoi 'lähikehityksen vyöhykkeestä' jota oli käsitelty toimintaterapiakoulutuksessa, ja tajusin että tunnen teorian ja termin paremmin nimellä 'zone of proximal development', eikä ollut käynyt mielessäkään että siitä löytyisi matskua myös suomeksi. Myös termit kuten eligibility criteria, risk assessment ja vaikka nyt se anti-oppressive practice käyvät minulle järkeen paljon paremmin alkuperisinä, kuin käännöksinä.

Lohdullisinta on ehkä se, kun pääsee juttelemaan toisen ulkomailla pidempään asuneen suomalaisen kanssa, jonka kanssa voi yhteisymmärryksessä hymähtää siinä kohtaa kun kielen päälle tulee ensimmäisenä 'reptiili' kun matelijoista on puhe.

Joulun odotusta stirlingiläisittäin

Luka kävi tänään koulukaverin luona koulun jälkeen. Kotimatkalla kuuden aikaan Luka viiletti ilman takkia ja omakin talvitakkini tuntui ylimääräiseltä - lämpöä kun oli 11 astetta. Lauantaiksi on luvattu 14. Eli ei kovin talviset tunnelmat täällä. Tässä kuitenkin kuvia marras-joulukuulta.

Todistusaineistoa, että puolen päivän verran Ochileilla oli talvi.

Kaupunkien jouluvalot syttyivät marraskuun puolivälissä, ja sen jälkeen kaikki sesonkiaikaan liittyvä on tuotu rytinällä kauppoihin ja katukuvaan. Joulupukki ja oikeat (!) porot bongattu, ja ostarilta löytyy toki myös joulupukin pajana toimiva piparitalo, joka ei kuitenkaan ole gingerbread - vaan tietysti paikallisen herkun mukaisesti shortbread house.

Lasten koulussa joulu on näkynyt viime viikkoina monella tavalla - on ollut joulukonserttia, joulukuvaelmaa (nativity), joulujuhlaa (party) ja ensi viikolla edessä on vielä joulukirkko. Lapset ovat kantaneet kotiin viisitoista joulukorttia kavereilta, mikä on tullut vähän yllätyksenä, kun Leon ei edes tiedä päiväkotikavereidensa nimiä. Ilahduttaa, että kavereita kuitenkin riittää.

Odotamme kaikki jo innolla alkavaa lomaa, ja pientä matkaa Invernessiin. Miksi sinne? Varasimme hotellin jo syyskuussa, ajatuksenamme viettää joulu poissa kotoa ja kotikuvioista, nähdä matkalla lisää Skotlantia ja käydä jossain missä emme ole ennen käyneet. Toivon, että ajokeli olisi hyvä (koska ei talvirenkaita), mutta samalla toivon salaa myös, että näkisimme lunta ainakin kaupunkia ympäröivien vuorten rinteillä, tulisihan siitä ainakin vähän jouluisempi olo.

Falkirkin high street joululoistossa.

Inverness on Skotlannin pohjoisin iso kaupunki ja Ylämaan hallinnon keskus. Paljon muuta en paikasta vielä tiedäkään, paitsi että sen rannoilta on mahdollista hyvällä tuurilla bongailla meressä polskivia delfiinejä. Jos kokeneempi skotlannin kävijä tätä eksyy lukemaan, vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta mielenkiintoista nähtävää siellä olisi?

Kertaluontoinen räntäsade ikuistettu, eipä kestänyt kauaa se huvi.

Kuukausi nurseryssa

3-vuotias Leon on käynyt nurserya Skotlannissa nyt kuukauden ja yhden viikon. Ennen hoitoonlähtöä Leon osasi vain muutamia randomeja englanninkielen sanoja, eikä ollut koskaan puhunut paikallisille. Hoidossa on tosi hienosti suhtauduttu siihen, että Leon vasta opettelee kielen alkeita. Veimme tätien pyynnöstä pienen listan suomenkielisiä sanoja, mutta emme ole varmoja miten, jos lainkaan listaa on käytetty. Kuitenkin jo, että sitä pyydettiin, kertoo kiinnostuksesta ja ymmärryksestä ummikkona ryhmään tulevien lasten kielenoppimisen tarpeisiin.

Päiväkoti on pieni, ja aika erilainen suomalaisiin verrattuna. Ilmaista hoitoa 3-vuotta täyttäneet saavat tuntimäärän, joka vastaa puolipäivähoitoa 5 pv/viikko, tai sumplien pari koko päivää ja yhden puolikkaan. Lapset käyvät siis hoidossa 'aamupäivävuorossa' tai 'iltapäivävuorossa', koska useimmat ovat päätyneet päivittäiseen puolipäivähoitoon. Leonkin on hoidossa arkisin puoli yhdestä siihen asti, kun Luka pääsee koulusta kolmen jälkeen.

Tilat päiväkodissa ovat vaatimattoman kokoiset, aamu- ja iltapäiväryhmät ovat molemmat aika pienet (max 30 lasta) ja aikuisia on silmämääräisesti arvioituna paljon, ainakin 4-5 koko ajan vuorossa. Kukin aikuinen ohjaa usein omaa pienryhmäänsä, mutta lapset saavat vaihtaa aktiviteetista toiseen oman mielenkiinnon mukaan, esim. legorakentelupöydästä askartelupöytään. Päiväkodilla on oma aidattu piha, jonne lapset myös siirtyvät ilmeisen vapaasti sään ja mielenkiinnon mukaan.

Puolipäiväisyyskulttuuri tarkoittaa sitä, ettei päiväkodissa tarjoilla lapsille lainkaan lämmintä ruokaa, vain ainoastaan yksi ilmainen välipala hoitopäivän aikana (hedelmiä, leipää, muroja). Lapset eivät myöskään pidä lepohetkeä hoitopäivän lyhyyden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tästä päiväkodista on puolipäivähoidon ja joustavan ulossiirtymisen ansionsta karsittu pois siirtymävaiheet jotka suomalaisessa päiväkodissa vievät paljon aikaa ja aikuisten huomiota kun lapsia paimennetaan aamupalalle, pukemaan ulkovaatteet, takaisin sisään, lepohetkelle, välipalalle ja vielä ulos...

Kuukaudessa Leon on oppinut päiväkodin rutiinit ja kerännyt paljon sanoja passiiviseen sanavarastoonsa. Tätien mukaan hän tottelee ohjeita hyvin, vaikka ei vielä heille puhukaan englantia. Kun kysyn illalla, oliko tänään päiväkodissa 'snack time' ja söitkö 'toastien' hän tietää heti mistä on kyse - ja hassua kyllä, hän ei ymmärrä että päiväkodin toastie on ihan samaa paahtoleipää kuin meillä kotona, vaan kutsuu sitä suomeksi sanalla 'kakku'.

Seuratessani Leonin leikkejä ja juttelua Lukan kanssa kuulen toistuvasti fraaseja 'thank you' ja 'let's go' sekä selvästi isoveljeltä matkitut 'oh my goodness' ja 'what on earth' joita hän käyttää yllättävän loogisissa tilanteissa.

Bussilaulu on edelleen Leonin suosikki, ja nyt hänen kuulee itsekseen rallattelevan 'all day long', sekä tapailevan Happy birthday -laulun ja Lego-leffan Everything is awesome -biisin kertosäettä.

Ruokapöydässä kun neuvottelemme miten monta lusikallista olisi sopivaa vielä syödä, Leon laskee sekaisin suomeksi ja englanniksi, ja osaa mielestäni luetella numerot yhdestä kymmeneen sujuvammin englanniksi kuin suomeksi - ja onhan seven, eight, nine, ten nyt paljon helpompi lausua kuin niiden suomenkieliset vastineet. 

Leon nimittäin alkoi puhumaan suomeakin melko myöhään, viime tammikuussa kun hän oli 2,5 -vuotias ja muutimme Skotlantiin, hän oli vasta alkanut puhumaan lyhyitä lauseita suomeksi. Tällä hetkellä juttua tulee koko ajan ja paljon, mutta tyypillinen lause kuulostaa tältä: "Päppä menee hepekoppe-ijja pekottaajoojaan" - eli siis, ihan selvästi, Batman menee helikopterilla lepakkoluolaan. Leon välttelee l- ja r-kirjaimien lausumista, ja lisäksi lähes kaikki mahdolliset senat menevät sakaisin (kaputta = patukka jne.) Tämä tekee englannin lausumisen opettelusta varmasti vielä haastavampaa. Viime viikolla kuulin hänen kuitenkin sanovan sekä 'blue' että 'red', mutta ne kuulostivat enemmän sanoilta 'byy' ja 'ved', mutta se on sivuseikka, poika oppii enkkua!

Kuvissa Forth-jokea ja lähisiltoja viimeviikon aamusumuissa. Syksy on tähän mennessä ollut ihan mieletön - aurinkoa, lämpöä, eikä vilaustakaan kylmistä tuulenpuuskista ja rankkasateitakin vain harvakseltaan. Tätä lisää, kiitos.

New beginnings

Mistä tietää, että arki on palannut?

Auringonpaisteesta ehtii nauttimaan vain kävellessä bussipysäkille ja sieltä pois 

- eikä ikkunattomassa luentosalissa edes tiedä mikä sää (tai vuorokaudenaika) ulkona on.

Muistaa taas paikallisten hassut kohteliaisuustavat - käytävillä ja vessoissa luentojen välillä moikataan vuorotellen kaikkia niitä luokkakavereita joiden kanssa juuri on istuttu kolme tuntia samassa luokkatilassa. Ja 'Vie roskat roskiin' -kyltin voi korvata tällaisella vähän pidemmän kaavan ohjeistuksella: 

Illat kuluvat tausta-aineistoja lukiesssa ensi maanantaina (!!) alkavaa työharjoittelua varten (olisinko ehkä voinut aloittaa aineiston etsimisen ja lukemisen vähän aikaisemmin kuin viikkoa ennen harjoittelun alkamista??). 

Viikonlopun aktiviteetiksi riittää Lukan vieminen jalkapalloharkkoihin - lopun aikaa voi vaikka lukea kehitysvammaisuudesta ja advocacy-työstä  nukkua, käydä vähän puistoilemassa ja valmistautua henkisesti syksyn koitoksiin. 

Odotan työharjoittelua jännityksellä ja innolla - pelkään että joudun hyppäämään kaulaa myöten kylmään veteen mukavuusalueeni ulkopuolelle - mutta toivon että saan tarvittavaa ohjausta suoriutuakseni siitäkin kunnialla. Meiltä opiskelijoilta odotetaan tässä harjoittelussa paljon, todella paljon enemmän kuin missään sosionomikoulutuksen kolmesta työharjoittelusta - jotka todellakin tuntuvat lasten leikiltä tämän orientaatioviikon pyörityksen ja vaatimusten ja tehtävien listaamisen jälkeen. 

Perheen pienin on aloittanut päiväkotiuransa Skotlannissa. Leon osaa vasta kourallisen täysin irrallisia sanoja englantia - bus, motorbike, sheep, baby, five (jonka hän tietää olevan numero, mutta ei käsitä sen suomenkielistä vastinetta, kun ei osaa laskea) - ja nurseryn täti toivoikin että veisimme heille listan joitain suomenkielen sanoja (lausumisohjeineen), koska he ovat käyttäneet samanlaista listaa aiemmin ummikkona tulleiden ulkomaalaisten lasten kanssa menestyksekkäästi.

Kielimuurista huolimatta Leon on piirtänyt, rakennellut, ulkoillut ja pelannut jalkapalloa ja selkeästi nauttii toisten lasten seurasta ja uusista leluista ja leikeistä. Kyllä se kielitaitokin sieltä tulee, pikku hiljaa.

All through the town

Tällä viikolla olemme metsästäneet esiintymisvaatteita Lukan tanssiryhmän kevätesitykseen. Listalla on yksivärinen t-paita, farkut, henkselit ja 'conversetyyliset korkeavartiset tennarit'. Onneksi Luka muutenkin tarvitsi tuoreita arkivaatteita eikä listalla ollut mitään tämän kummempaa. Farkut ja t-paita eivät tuottaneet päänvaivaa, ja tennaritkin löytyivät edullisesta urheilukaupasta 10 punnalla (joo ei todellakaan Converset).

Henkselit sen sijaan, huh huh! Kolusin läpi perusmarketit ja keskustan kauppakeskuksen vaateliikkeet (H&M, Bhs, Next, Zara, Primark) ja vaatteita myyvät muut liikkeet (Marks & Spencer, Debenhams ja jopa Poundlandin), ja kaikissa myyjät pyysivät anteeksi ja totesivat ettei henkseleitä yksinkertaisesti myydä erikseen, vaan ainoastaan housuissa kiinni, jos ollenkaan. Esitykseen on vielä 22 päivää, joten päätin luovuttaa ja yrittää nettikaupoista. Henkkamaukan nettikaupasta lasten henkselit olivat kaikki myyty loppuun lukuun ottamatta keltaisia tyttövauvojen polka dot henkseleitä. Koska koitan välttää vaatteiden ostamista ylipäätään, en tunne paikallisia nettikauppoja. Amazoniin vei siis tieni ja tilasinkin sitten £2.69 hinnalla poikien henkselit kotiinkuljetuksella. Toimitusaika on 3-23 päivää, joten jännäksi menee.

Onko noi palmuja? Oikeesti? Millä leveysasteilla me ollaan??

Lisää päänvaivaa tanssiesityksestä saatiin kun maanantaina Lukaa tunnille viedessäni kuulin ohimennen toisen vanhemman mainitsevan lipuista tanssiopettajalle. O-ou. Arvatkaa olinko ihan autuaasti unohtanut tässä henkselihärdellissä, että esitykseen on ostettava liput. Otin asian tunnin jälkeen opettajan kanssa puheeksi ja sain kuulla, että liput on (jo nyt 22 päivää ennen näytöstä) loppuun myyty! Naamani taisi vähän venähtää tässä kohden, ja tanssiopettaja lupasi yrittää järkätä meille yhden lipun. Ja nyt se yksi lippu on meille varattu ja maksettu - hieman ärsyttää, kun itse asian kokonaan unohdin ja nyt ei päästä kaikki esitystä katsomaan.

Leksalla sen sijaan oli tänään kiva päivä. Posti toi viimeinkin synttärilahjan, ihanan punaisen bussin. Leon on kuunnellut Wheels on the bus-videota Youtubesta varmaan joka päivä, ja on oppinut siitä jo monia sanoja. Kaupungillä kulkiessa poika hihkuu "Bus - bussi!" kun linja-auto vilahtaa ohi, lisäksi sanavarastoon on ilmaantunut biisissä mainitut termit "up and down" ja "baby" (englanninkielisessä bussilaulussa on moooonta säkeistöä enemmän kuin suomenkielisessä, ja siinä sen lisäksi että pyörät ne pyörivät ja ihmiset ne ajella hytkyttävät, myös mm. vauvat itkevät, lapset nauravat ja äidit hyssyttelevät).

Tänään kävimme myös tutustumassa Leonin tulevaan päiväkotiin (nursery). Hoitopaikka on Lukan primary schoolin yhteydessä ja Leonille on tarjottu hoitopaikkaa arkipäiville puolesta päivästä neljään alkaen elokuun lopulta. Tällainen osapäivähoito on täällä ilmaista 3 vuotta täyttäneille kunnallisessa päivähoidossa, vähän niin kuin eskari Suomessa.

Meno hoitopaikassa oli aika samanlaista kuin meille tutummissa päiväkodeissa Suomessa. Päiväkotilasten ei tarvitse pitää koulupukua ja lapset ulkoilevat omalla pihalla päivittäin säässä kuin säässä (ei mitenkään itsestäänselvyys täällä päin) ja jopa kasvattavat vihanneksia omassa puutarhassa. Päiväkoti tarjoaa pienen välipalan muksuille ilmaiseksi. Tädit vaikuttivat kaikki tosi mukavilta, ja vakuuttivat että Leon tulee sopeutumaan hyvin, vaikkei vielä englantia osaakkaan, heillä on runsaasti kokemusta ulkomaalaisista lapsista. Kiva fiilis jäi, ja Leonkin sanoi tykänneensä ainakin näin ensinäkemältä.