tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosi Skotlannistani

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun saavuimme muuttokuorman kanssa Skotlantiin. Näin vuodenvaihteen kynnyksellä tuntui sopivalta koota kollaasi kuluneen vuoden kuvista ja mieleen painuneista tapahtumista. Miten yksi vuosi voi tuntuakin samaan aikaan niin lyhyeltä, että pitkältä ajalta.

Vuosi 2015 Skotlannissa kuvina


Tammikuussa minä aloitin yliopiston ja Luka hyppäsi eskarista koulun 2. luokalle. Hoitelimme asioita kuntoon - tutustuimme terveysasemaan ja kirjastoon, avasimme pankkitilin ja tutustuimme uuteen kotikaupunkiin. Yllätyimme talvimyrskyjen myllerryksestä ja nautimme lumettomuudesta.



Helmikuussa kävimme tutustumassa museoihin Glasgowssa ja Stirlingissä. Arki alkoi asettua uomiinsa. Ihmettelimme autioita leikkipuistoja kauniissa auringonpaisteessa ja kosteasta maasta puskevia kevään ensimmäisiä kukkia.



Maaliskuussa lasten isovanhemmat kävivät visiitillä. Kävimme ihailemassa maisemia Wallace Monumentin luona ja pääsimme Kain kanssa ensimmäistä kertaa patikoimaan. Illat alkoivat valkenemaan. Sää oli tuulinen ja saimme kokea todeksi 'neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä' -ilmiön moneen kertaan.



Huhtikuussa meitä helli aurinko - paitsi äänestyspäivänä Edinburghissa kun satoi ja tuuli jäätävästi. Kävimme katsastamassa Aberfoylessa keijumetsän, lehmiä ja lampaita. Stirlingin linnalla tuntui ihan kesältä. Puissa oli hiirenkorvia ja narsisseja joka mättäässä kuin rikkaruohoja.



Toukokuussa pääsimme esittelemään Stirlingiä siskolleni. Teimme retken Dollarin linnalle ja sen ihanaan vihreään laaksoon. Yliopiston kesäloma alkoi, vietimme lasten synttäreitä. Harmaasta säästä huolimatta kävimme kuuntelemassa musiikkia Scribbler's Picnicillä. Löysin kuvauksellisen pellon odottaessani Lukaa tanssitunnilta.



Kesäkuussa saimme nauttia viikon verran helteestä, ennen kuin pilvisen ja epävakaisen Skotlannin kesäsään totuus alkoi valjeta meille. Kävimme seuraamassa armeijan paraatia ja kuuntelemassa säkkipillejä. Luka sai silmälasit ja koulu jäi kesätauolle. Lapsilla oli jo kova ikävä Suomeen mökeille ja isovanhempien luokse.



Heinäkuussa pojille koitti loma Suomessa ja me pääsimme tutkimaan lähiympäristöä yksin ja yhdessä aikuisten kesken. Kiipesin Gillies Hillille ja shoppailin Glasgowssa ystävän kanssa. Merta näin Portobellossa ja Arranin ympärillä. Näimme vilauksen Loch Lomondista ja tutustuimme oluen ja viskin valmistukseen panimokierroksilla.



Elokuussa kävin pikavisiitillä Suomessa ja tankkasin rauhaa mökillä syksyn koitoksiin. Kotiin palattuamme kävimme katsomassa Highland Gameissä tukinheittoa. Luka palasi kouluun ja aloitti jalkapallotreenit, Leon aloitti päiväkodin. Säät lämpenivät ja aurinko paistoi vielä, kun yliopisto alkoi rankalla työharjoitteluun perehdyttämisellä.



Syyskuussa ihmettelimme sankkoja aamusumuja ja nautimme vielä lämpimistä iltapäivistä. Työharjoittelu käynnistyi ja Kai löysi työpaikan. Olimme väsyneitä uuden arjen opettelusta. Kävimme Glasgowssa osoittamassa tukea pakolaisille. Pohdin mitä olimme oppineet Skotlannista tähän mennessä.



Lokakuussa ihailimme syksyn väriloistoa ja vietimme aurinkoisen päivän Edinburghissa. Työharjoittelu saavutti puolivälin, ja viimeinkin ymmärsin suurimman eron suomalaisen ja skotlantilaisen sosiaalityön välillä. Leon alkoi oppia päiväkodissa englantia, ja minä totesin että pelot ja niiden voittaminen kuuluvat osaksi uuden arjen opettelua.



Marraskuussa ensimmäisen viikonlopun Kelpie-vierailun jälkeen näimme aurinkoa ehkä yhteensä kahden tunnin ajan. Märkää, kylmää, ripaus jopa jäätä ja lunta. Työharjoittelu vei minusta loputkin mehut, ja byrokratia tuntui rasittavalta. Lapset sen sijaan nauttivat uuden oppimisesta ja puhua palpattivat englantia jo melkein kuin vettä vaan.



Joulukuussa ihmettelimme talvitulvaa ja odotimme joulua pääasiassa vesisateessa. Ansaitulla lomalla kävimme ihastelemassa Glasgow'n jouluvaloja ja pohdin vuoden kokemuksella skottiarjen parhaita puolia. Joulun pyhinä reissasimme Invernessiin, josta kertova postaussarja onkin vielä kesken.

* * *

Vuodessa on tapahtunut paljon - vaikea edes kuvitella mitä ensi vuodelta voimme odottaa. Varmaa on, että skottielämästä otamme ilon irti vastakin, vaikka arki joskus kurittaisikin.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jouluinen Inverness

Nyt on joulut vietetty ja ajettu yli 600 kilometrin road trip ympäri pohjois- ja länsi-Skotlantia. Mahtavat maisemat vilisevät yhä silmissä ja monta hienoa paikkaa tuli nähdyksi. Oman auton kanssa reissaaminen antoi meille mahdollisuuden kierrellä ja pysähdellä mielemme mukaan, mikä myötävaikutti valtaisan kuvasaldon kertymiseen. Aionkin jakaa reissujuttuja neljään postaukseen. Koska joulu on ollut ja mennyt, aloitan matkan alkutaipaleella ja tunnelmillamme jouluisessa Invernessissä. 



Emme olleet aiemmin käyneet Ylämailla, joten yllätyimme siitä miten lähellä olemme koko ajan asuneet mielettömiä vuorimaisemia joiden olemassaolosta emme ole tienneet mitään. Heti alkumatkasta Perthin jälkeen tie kiipesi ylös jyrkkiä rinteitä laskeutuakseen taas valtavien kuusien lomasta laaksoon, jossa pysähdyimme kahville Pitlochryn kylässä. Pian sen jälkeen tie jatkoi nousuaan ja joka puolella aukesivat Cairngormsin kansallispuiston karut ja puuttomat vuoret. Vaikka A9-tie on suurilta osin nelikaistainen ja runsaasti liikennöity, ympäröivät maisemat olivat mahtavat - tuijottelimme auton ikkunoista silmät pyöreinä ja bongailimme kilpaa lumisia huippuja horisontissa. Sitten huomasimme olevamme keskellä räntäsadetta ja tienpenkoilla näkyi kasaantunutta loskaa. Lumi kuitenkin katosi taas yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin, ja lounalle Aviemoressa pysähtyessämme sitä näkyi enää kylää ympäröivien vuorien huipuilla (Kiitos Riitta pysähdysvinkeistä!)


Ensimmäistä kertaa näimme puisia mökkejä Skotlannissa ja bongasimme tien päällä useamman lumiaurankin.




Perillä Invernessissä joulunajan aukioloajat sekä oikutteleva sää rajoittivat meidän aktiviteetteja ja rankkasateiden pauhutessa ulkona vietimmekin aika paljon aikaa hotellissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vietimme joulua ihan vain oman perheen kesken ja yritimmekin parhaamme mukaan tasapainoilla 'ollaan vaan ja vietetään pyhiä yhdessä rennosti' ja 'yritetään nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja loman aikana' agendojen välillä. Hotelli auttoi meitä tässä ensimmäisessä tavoitteessa, siellä oli nimittäin todella panostettu lapsiperheiden jouluun - lapset pääsivät tapaamaan pukkia hotellin aulassa ja pienet paketitkin mukaan, ja joulukuusia ja alla näkyvän kaltaisia pukkipatsaita oli siellä ja täällä. Ainoa ärsyttävä asia oli alakerran ravintoloissa ja aulassa raikaava sesonkiin sopiva soittolista jolla taisi olla yhteensä viisi biisiä ja ne todellakin oppi ulkoa neljän yön visiitillä. Mahtavaa oli sen sijaan se, että hotellissa oli lämmitetty uima-allas ja saunaosasto jonne myös lapset olivat tervetulleita (ei mitenkään itsenstäänselvyys Skotlannissa). Ei se nyt ihan perinteinen joulusauna ollut, mutta kelpasi meille.


Visiittimme ainoa aurinkoinen päivä oli joulupäivä, jolloin kaikki paikat Invernessin keskustassa olivat kiinni. Käytimmekin tilaisuuden kuvien räpsimiseen keskustaa halkovan Ness-joen varressa ja seuraavana päivänä saimme keskittyä Boxing Dayn alennusmyynteihin ja sateelta piileskelemiseen kaupungin high streetin ja East Gate -ostoskeskuksen kaupoissa pyörien. East Gate oli yllättävän suuri, ehkä koin pientä kateutta verratessani sitä meidän Stirlingin Thistles-ostariin, vaikka suurin piirtein samat kaupat sieltäkin löytyy. 





Inverness castle
Meitä on Skotlannissa hemmoteltu jo niin monilla historiallisilla linnoilla, ettemme osanneet olla kovin vaikuttuneita Invernessin keskustaan vasta vuonna 1836 rakennetusta linnasta, joka ulkonäöltä muistutti paljon Ballochin linnaa. Ballochin linnan tavoin Invernessin linna on edelleen toimistokäytössä ja toimii nykyään paikallisena tuomioistuimena - eikä sinnekään siis pääse sisälle pällistelemään. Mutta oli se pimeällä ja valaistuna ihan hienon näköinen.


Paikallisen Tescon pihalla vähän yllätyin siitä, että gaelinkieliset ohjetekstit olivat etusijalla englanninkielisiin nähden (ja opin että polkupyörä on baidhsagal). Vasta tämän jälkeen huomasin, että gaelinkieliset nimet olivat myös katukylteissä ja tienviitoissa rinta rinnan englanninkielisten paikannimien kanssa - ja että tämä tapa on yleinen Invernessin lisäksi monissa muissa paikoissa kotoisen keski-Skotlannin pohjoispuolella.


Ness-joki virtasi todella huimaa tahtia ja sen pinta oli tavallista korkeammalla. Eikä ole muuten sattumaa että Invernessissä virtaa joki nimeltä Ness - inver tarkoittaa joen suuta. Nessistä puheen ollen, Loch Nessin myyttisellä asukilla on selkeästi paikka paikallisten bisnesten sydämessä, sen mukaan on nimetty ravintoloita, lomamökkejä ja hotelleja, ja Nessie on ikuistettu patsaisiin, kyltteihin ja vaikkapa tähän alla näkyvään kaupan seinään.


Mekin kävimme Nessietä bongailemassa, siitä seuraavassa potauksessa lisää.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulujuttuja

Sunnuntaina pakkasimme pojat bussiin ja lähdimme pyörähtämään Glasgown jouluvilinässä. Kuten kuvista näkyy - sekä joulua että vilinää oli siellä, todistettavasti.


Viime vuoden marraskuussa näimme ison joulutorin Edinburghin keskustassa, ja silloin jo mietin että lasten kanssa pitää sellaista lähteä tänäjouluna tsekkaamaan. Glasgow vei kuitenkin voiton kun arvoin kumman kaupungin toriin lähtisimme tutustumaan. Ehdimme paikalle vasta torin viimeisenä päivänä. En tiedä vaikuttiko se siihen, että tungos oli valtaisa, ja meillä meni hetki asennoitua väenpaljouteen jossa ei meinannut päästä liikkumaan eteen eikä taakse - ja tästä syystä markkinoilta ei olekaan kuvia tuota alla olevaa lukuun ottamatta.


Olimme myös vähän pettyneitä kojujen määrään - varmaan koska muistimme miten valtavilta Edinburghin markkinat viime vuonna olivat näyttäneet. Joka tapauksessa löysimme maisteltavaksi mm. snickersin, maapähkinävoin ja piparitaikinan makuista fudgea (makuvaihtoehtoja olisi ollut aina amarettosta ja jack danielsista alkaen...) ja pari muuta pientä juttua. Ehkä ensi jouluna Edinburghiin?




Tänään puolestaan kävin kuuntelemassa Lukan koulun joulukirkkoa - enkä vieläkään tottunut siihen, että täällä presbyteerikirkossa taputetaan kaikkien mahdollisten esitysten jälkeen - jopa pastorin puheen ja siunauksen (!!) jälkeen.


Päivän kohokohta oli kuitenkin hienon hotellin ravintolassa nautittu joululounas ja sitä seurannut pubivisiitti, joihin työharjoittelupaikkani kollegat olivat minut kutsuneet. Ensimmäistä kertaa Skotlannissa pääsin vetämään ykköset ylle ja viettämään vapaa-aikaa syntyperäisten paikallisten kanssa. Sain myös nähdä, että SaaraBeen kuvaus irlantilaisesta pikkujoulutyylistä pitää kutinsa myös Skotlannissa - itse asiassa kiitos Saaran kirjoituksen, osasin panostaa sopivasti eikä olo ollut yhtään yli- eikä alipukeutunut, vaikka ihan itse hiukseni laitoinkin.



Lounas alkoi paukkukaramellien poksauttamisella, ja jatkui niistä paljastuneiden paperisten kruunujen päähän pukemisella ja shamppanjan kilistämisellä. Jouluista ateriassa oli patee, täytetty kalkkuna, karpalohillo ja christmas pudding vaniljakastikkeella. Teen jälkeen jaettiin Secret Santa -lahjat - omasta paketistani paljastui ilmeisesti kaikkien skottien tunteman, mutta minulle täysi uuden tuttavuuden, Broonsien perheen seikkailuista kertova sarjakuvastrippikokoelma, josta varmasti opinkin ne kaikki puuttuvat skottikielen sanat joita Gruffalo ei minulle vielä avannut. 


Nyt meillä on vielä edessä viimeiset Invernessin matkasuunnitelman hionnat (kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, vinkit otetaan käyttöön) ja laukkujen pakkaus, olen niin valmis tähän pikku reissuun. Hyvää joulunaikaa!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulun odotusta stirlingiläisittäin

Luka kävi tänään koulukaverin luona koulun jälkeen. Kotimatkalla kuuden aikaan Luka viiletti ilman takkia ja omakin talvitakkini tuntui ylimääräiseltä - lämpöä kun oli 11 astetta. Lauantaiksi on luvattu 14. Eli ei kovin talviset tunnelmat täällä. Tässä kuitenkin kuvia marras-joulukuulta.


Todistusaineistoa, että puolen päivän verran Ochileilla oli talvi.

Kaupunkien jouluvalot syttyivät marraskuun puolivälissä, ja sen jälkeen kaikki sesonkiaikaan liittyvä on tuotu rytinällä kauppoihin ja katukuvaan. Joulupukki ja oikeat (!) porot bongattu, ja ostarilta löytyy toki myös joulupukin pajana toimiva piparitalo, joka ei kuitenkaan ole gingerbread - vaan tietysti paikallisen herkun mukaisesti shortbread house.






Lasten koulussa joulu on näkynyt viime viikkoina monella tavalla - on ollut joulukonserttia, joulukuvaelmaa (nativity), joulujuhlaa (party) ja ensi viikolla edessä on vielä joulukirkko. Lapset ovat kantaneet kotiin viisitoista joulukorttia kavereilta, mikä on tullut vähän yllätyksenä, kun Leon ei edes tiedä päiväkotikavereidensa nimiä. Ilahduttaa, että kavereita kuitenkin riittää.




Odotamme kaikki jo innolla alkavaa lomaa, ja pientä matkaa Invernessiin. Miksi sinne? Varasimme hotellin jo syyskuussa, ajatuksenamme viettää joulu poissa kotoa ja kotikuvioista, nähdä matkalla lisää Skotlantia ja käydä jossain missä emme ole ennen käyneet. Toivon, että ajokeli olisi hyvä (koska ei talvirenkaita), mutta samalla toivon salaa myös, että näkisimme lunta ainakin kaupunkia ympäröivien vuorten rinteillä, tulisihan siitä ainakin vähän jouluisempi olo.


Falkirkin high street joululoistossa.


Inverness on Skotlannin pohjoisin iso kaupunki ja Ylämaan hallinnon keskus. Paljon muuta en paikasta vielä tiedäkään, paitsi että sen rannoilta on mahdollista hyvällä tuurilla bongailla meressä polskivia delfiinejä. Jos kokeneempi skotlannin kävijä tätä eksyy lukemaan, vinkkejä otetaan vastaan, mitä muuta mielenkiintoista nähtävää siellä olisi?

Kertaluontoinen räntäsade ikuistettu, eipä kestänyt kauaa se huvi.

torstai 10. joulukuuta 2015

Talvitulva ja kirjayllätys

Pitkästä aikaa tuntuu että jutun aiheita olisi enemmän kuin aikaa kirjoittaa. Hautumassa ovat kuvapostaus ensimmäisestä joulunodotuksesta Skotlannissa, koostetta kuluneesta vuodesta ja vielä yksi postaus advocacy-työstä. Mutta nämä saavat odottaa, kunnes syksyn viimeinen 4000 sanan kirjoitustehtävä on palautettu yliopistolle ensi viikon lopulla - sitten on aikaa hengähtää hetkeksi.

Tässä, sen sijaan, on kuvapläjäys viime sunnuntailta, kun olimme poikien kanssa aikeissa kipaista kävellen ruokakauppaan ensimmäisenä aurinkoisena aamuna viikon rankkasateen jälkeen, ja yllätykseksemme jo kotiovelta näimme että joki tulvii. Lähempänä huomasimme, että tiekin oli sen takia poikki. Ehkä vuoden asumisen jälkeen Skotlannin sään ei enää pitäisi yllättää, mutta myönnän, katsoimme vinhaa vauhtia virtaavaa ja vastapuolella näkyvän puutarhapalstan ja rugbykentän vallannutta tulvajokea suut auki. Vaikka eihän tästä meidän kulmilla vain muutaman tunnin kestäneestä tulvahuipusta voida puhua edes samana päivänä kuin Cumbrian tulvista, kyllä se silti pysäytti - ja pääsi paikallislehteen asti

Joki näytti melkein hipovan junasiltaa.

Puutarhapalsta ja rugbykenttä uimassa.


Kävelijät veteen? Ei kiitos.



* * *

Loppuun vielä esittelen liikuttavan läksiäiskortin ja hauskan läksiäislahjan jotka sain työharjoittelupaikastani. Työkaverit olivat kirjoittaneet kukin ihania tsemppiviestejä, kiitoksia ja terveisiä korttiin. Paras taisi olla: 'I hope to be across the table from you in the near future! Great job.' - jotain siis olen ilmeisesti ainakin tehnyt oikein kun sosiaalityökriittinen advocacy-työntekijä toivoo minusta sosiaalityöntekijää.


Lahjana sain kaksi Gruffalo-kirjaa - skotiksi! Näiden tavaaminen kirvoitti ainakin minulta mehukkaat naurut - kirjaa avaamattahan kuvittelin että moose on hirvi - hölmö minä, sillä hiirihän se tietysti on! Jostain syystä myös näitä lukiessani kuulen tekstin päässäni työkaverini paksulla skottiaksentilla, mikä tekee siitä aina vain hauskempaa. Hauskaa oli huomata myös, että näin vuoden skottikokemuksella (lasten)kirjan lukeminen oli yllättävän mutkatonta, ja vain parin sanan merkitystä en ymmärtänyt lainkaan tai en osannut päätellä asiayhteydestä. Jos haluat päivän hymyt tai muuten vain testailla skottikielen ymmärrystäsi, voit kuunnella YouTubesta ensimmäisen kirjan skottimiehen ääneen lukemana. Olenko se vain minä, vai kuulostaako se vähän ruotsilta?


lauantai 5. joulukuuta 2015

Skottiarjen parhaita puolia

Pari postausta ovat olleet ehkä vähän turhankin arkirealismin sävyttämiä - aika ottaa vähän kevyemmin. Vaikka meillä on ainakin vuosi ihan vain jo opintojeni puitteissa vielä edessä Skotlannissa, listasin juttuja joihin olen täällä erityisesti tykästynyt ja joita ennakoin, että tulen kaipaamaan sitten joskus kun täällä parhaillaankin tuivertavat talvituulet ja kaikkialle levittäytyneet kokolattiamatot (esim. kerrostalomme rappukäytävässä portaat mukaan lukien!) ovat meille arkipäivän sijaan muisto vain. 



  • Nepparilliset tai napilliset pussilakanat - siis kiinnitys siellä avoinaisessa päässä ihan vain ettei pussilakana pääse oksentamaan sisuksiaan puolittain ulos parin yön nukkumisella. Yksinkertaisuudessaan nerokasta. Ehkä näitä on saatavilla Suomessakin, mutta en ole vastaaviin koskaan törmännyt. 

  • Tämän kansakunnan rakkaus kylpyammeisiin. Ja nyt ei muuten kysytä Kaarle Kustaan mielipidettä, kun olen viimein ymmärtänyt miten rentouttavaa kylvyssä on lillutella, ja miten erillistä kuuma- ja kylmävesihanaa operoidaan isovarpailla. Itse asiassa olen niin sinut ammeen kanssa, etten ole edes jaksanut hermostua siitä ettei meidän suihku ole toiminut viimeiseen kolmeen viikkoon.




  • Tiskaaminen pesusienellä. Raahasimme Suomesta mukaan perisuomalaisen tiskiharjan, ja aina välillä saamme Suomesta vaihtopäitä. Ja se on tosi kätevä esim. säilykepurkkien tiskaamiseen joihin ei viitsi kättään sisälle laittaa, mutta kaikki muut pesen nykyään sienellä - ja oikeasti uskon etten tule tätä tapaa vaihtamaan enää. Sienellä tiskatessa saa paljon paremman tuntuman siihen onko astia nyt varmasti puhdas - ja kun sienet maksavat £0.05 kpl ei niiden vaihtaminen uuteen kulahtamisen hetkellä tunnu kovin kivuliaalta. No, toki tässä kohtaa voisi miettiä ekologisuutta, mutta jätän sen jonkun unettoman yön murheeksi.

  • Arvonlisäverottomat asiat, kuten ruoka ja lastenvaatteet jotka luetellaan täällä välttämättömyyksiksi, eikä niitä siis veroteta. Esimerkiksi koulukenkiä, joita lapset pitävät joka päivä, koko päivän, kuluu Lukalla noin kolme paria vuodessa - eikä edes kirpaise, koska koko kouluasun (housut, t-paita, college, sukat) voi ostaa yhteishintaan £8.5 ja kengät kympillä. (Nousipa tässä tukka pystyyn, kun muistin virkistämiseksi kävin kurkkaamassa Prisman sivuilta lasten peruslenkkareiden hintoja... huh huh!)



  • Liikennevalokulttuuri. Meni aikaa tottua siihen, ettei jalankulkijoilla ole minkäänlaisia oikeuksia teitä ylittäessä, paitsi toki jos on kävelijöiden valot tai harvinainen mustavalkoisilla valotolpilla merkitty suojatie. Mutta nyt, ainakin täällä Stirlingin kokoisessa kaupungissa puikkelehdin ihan luontevasti autojen seassa ja menen yli siitä mistä mielin, maassa maan tavalla. Myönnän, vähän vielä tuntuu suomalaista syyllisyyttä kun hilppaisen merkitsemättömästä kohdasta tien yli ja vieressä onkin poliisiauto. Pelisilmäni on kehittynyt huimasti. Kun olen muutamaan otteeseen kulkenut samasta valoristeyksestä, osaan jo päätellä missä järjestyksessä valot vaihtuvat ja miten pitkä on varoaika - pystyykö punaisia päin kävellä turvallisesti. En tiedä sopeudunko enää reilun vuoden päästä Suomessa odottamaan tyhjässä risteyksessä valojen vaihtumista, kuten ennen orjallisesti tein.


Teekulttuuri kuuluu vielä tällä listalle - siitä nautin ja kovasti. Skotlantilainen keksilaatikko - suomalaiset keksit.


  • Vaikka aika ajoin kaipaan vaikkapa maksalaatikkoa, perunajauhoja tai jotain muuta kuin paahtoleipää, olemme löytäneet monta uutta tuttavuutta ruokakassien täytteeksi. Esimerkiksi samosat, joista en ollut koskaan ennen edes kuullutkaan, kuuluvat nyt ihan tavalliseen arkiruokaan. Mämminmakuinen hedelmäleipä Soreen on valloittanut lähes koko perheen, ja lapset kinuavat jälkiruaaksi jenkkisarjoista tuttua sairaalaruokaa jelloa. Tai jos tekee mieli herkutella aikuisten kesken ja ostaa pullo viiniä, lajitelma juustoja, chutneytä ja keksejä - kaikissa näissä tuotteissa on niin suuret valikoimat ihan meidän lähi-Tescossa, että saataisiin varmasti vuoden joka viikonlopulle eri kombinaatio aikaiseksi.



  • Ehkä eniten meidän arkiruokavaliotamme ovat mullistaneet meal dealit. Ennen kuin muutimme tänne, saimme kuulla että "siellähän ei sitten ole eineksiä", koska nehän ovat suurinpiirtein suomalainen Saarioisten ja HK:n keksintö. Oi voi. Ensinäkin heviosastolta löytyy valmiiksi kuoritut, pilkotut ja jopa sekoitetut tuoreet kasvikset - on erilaisia wokkiin, pataan, tai keittoon. Näihin voi yhdistää sitten vaikka valmiiksimaustettua lohkoperunaa (uuniin), nuudelia (wokkiin) ja erilaisia kastikkeita käyttötarkoituksen mukaan. Nämä kolme eri tuotetta, kasvikset, 'hiilari' ja kastike, myydään pakettihinnalla ja samasta hyllystä. Erikseen pitää muistaa enää hakea vain tuore liha, jonka valikoima on mielestäni myös laajempi kuin Suomessa, esim. karitsaa, peuraa ja kalkkunaa löytyy ympäri vuoden. Jos haluaa vielä einesmäisemmän eineksen, meal deal hyllyltä voi koota mikro- ja/tai uunivalmiista tuotteista perheaterian. Esimerkiksi, kympillä saa pääruuan, side dishin (esim. salaatti, perunamuusi tai valkosipulipatonki), jälkiruuan ja juoman (esim. pullon viiniä, sixpäkin kokista tai lemppariani cloudy lemonade -juomaa). Annokset ovat niin suuria, että me Kain kanssa syömme tästä kaksi päivää. Kiireisen arjen pelastus!