Gowan hill tammikuussa

Yksi Lukan ensimmäisistä toiveista uudessa kodissa oli, että otetaan eväät ja lähdetään seikkailemaan lähivuorille. Niinä ensimmäisinä sateisina ja sumuisina, myöskin väsyneinä päivinä jolloin lähinnä kiersimme marketista markettiin etsimässä mikrokupua (puuttuu edelleen), siivousväleineitä, peittoja ja muuta välttämätöntä, todettiin vain, että katsellaan sitä seikkailua sitten vähän myöhemmin. Kuitenkin jo ekana lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tekosyitä enää ollut, joten pakkasimme paahtoleipää ja Irn Bruta eväslaatikkoon ja kiipesimme Gowan hillille. 

Kukkula oli se sama, jolle kiipesimme Kain kanssa marraskuussa. Se on ihan kotimme vieressä ja helpponousuinen, ei tehnyt tiukkaa Lukallekaan. Oli kiva bongailla mäen laelta jo tuttuja kohteita Lukan kanssa  – ”Tuolla on Tesco!”  - meidän lähikauppa – ja lisäksi löytyi Lukan koulu, juna-asema ja kotiovelta joen vastarannalla näkyvä rugbykenttä. Itse yllätyin noista kukkulan takana horisontissa kohoavista lumihuippuisista vuorista. Vau! 

Tammikuun aurinko paistoi matalalta. Varjoisissa kohdissa maa oli kuurassa ja liukaskin paikoin. Auringossa toisaalta ihan lämmittikin. Seurana meillä oli saksalainen turistiryhmä, kolme isoa harmaata oravaa ja koiran ulkoiluttaja.

Laskeuduimme alas uutta reittiä, mäen rinteelle rakennettujen talojen lomasta. Kadut olivat jyrkkiä, kapeita ja mutkaisia – mutta kuten aidan takaa pilkottaa, paikalliset ajelevat autoilla täällä. 

Tämän pikku kävelyn jälkeen otimme jo selvää mitä maksaisi auton vuokra, jos lähtisi päiväksi jonnekin vähän pidemmälle patikoimaan. Kevään mittaan sekin saattaa toteutua.