keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Täällä ollaan

Muutettu on, ja tässä vähän siitä, miten tänne päästiin.

Muuttokuorma - mahtui farmariin!

Matka alkoi autolla Lappeenrannasta Helsinkiin. Jokainen sentti isän farmarin takakontista tuli hyvään käyttöön ja kissa matkusti häkissään vuoroin minun ja Kain sylissä. Ihan mukavasti mahduttiin.

Vietimme yön lentokenttähotellissa ja viiden jälkeen aamulla lähdimme bussilla lentokentälle. Ensimmäisellä lennolla lähtivät Kai, lapset ja suurin osa matkatavaroista Amsterdamin kautta kohti Edinburghia. Minä menin heidän kanssaan Helsinki-Vantaalle mukaan laukkuja roudaamaan ja saattamaan lapsia. Huokaisimme helpotuksesta check-in -tiskillä: ei liikakiloja.

Passit kunnossa

Luka oli reippaana - kuusivuotias jo ymmärtää aika hyvin kun muutosta ja päivän aikataulusta ja järjestelyistä oli hänen kanssaan juteltu toistamiseen jo kuukausia. Leon sen sijaan oli pöllämystynyt siitä että hänet oli herätetty varttia vailla viisi vieraasta sängystä ja ajelutettu bussilla terminaalin ihmisvilinään. Huutoitku alkoi siinä vaiheessa kun minun piti sanoa heipat turvatarkastuksen kynnyksellä.

Palasin hotelliin ja vähän syyllisten fiilisten kanssa kömmin vielä pariksi tunniksi peitton alle.

Kissa oli reissaamisesta ja hotellista vähintään yhtä hämmentynyt kuin Leon, Dali maukui oikeastaan koko automatkan Lappeenrannasta Helsinkiin sekä läpi yön. Sori vaan huonenaapurit!

Dali lähtökuopissa
Kissan check-in tehtiin lemmikkikuljetusfirman toimistolla. Häkki lätkittiin lähes peittoon kaikenlaisia tarroja ja teipattuja asiakirjoja. Tämän jälkeen veimme sen rahtihalliin (ihan sinne trukkien ja laatikoiden keskelle), missä se turvatarkastettiin. Sinne se sitten jäi odottelemaan omaa lentoaan yllättävän rauhallisena.

Tämän jälkeen jäljellä oli enää oma matkani - tässä vaiheessa päivää muu perhe oli jo mukavasti perillä uudessa kodissa. Minä lensin Heathrow'n kautta Edinburghiin. Pitkä päivä sai arvoisensa päätöksen kun kone laskeutui vartin myöhässä ja myöhästyin minuutilla viimeisestä junasta Stirlingiin. Kaikeksi onneksi tapasin juna-aseman edessä tyhjällä taksitolpalla vierustoverini lennolta, jolta sain paikallisen taksin numeron (en tietenkään ollut tarkistanut sitä mistään etukäteen).

Taksimatkalla huomasin pari mielenkiintoista seikkaa. Ensinäkin, maassa oli lunta, ainakin paikkapaikoin pieniä kuuralämpäreitä. Toisekseen valtatie (moottoritie?) M9 Edinburghin ja Stirlingin välillä oli lähes kauttaaltaan valaisematon - eikä ainakaan tällä taksikuskilla ollut hajuakaan siitä miten pitkiä valoja käytetään. Parit sydämentykykset sain kun hän väläytteli pitkiä aioastaan tähdätessään oikeaan ramppiin säkkipimeässä. Kolmanneksi, pääsimme pyörimään ylimääräisen kierroksen valtaisassa liikenneympyrässä - se oli niin iso, etten edes tajunnut että se oli liikenneympyrä, ennen kuin menimme toista kierrosta (kuski missasi oikean liittymän ensimmäisellä kerralla). Toisaalta olin positiivisesti yllättynyt siitä, että sanelemalla luottokorttini tiedot taksin puhelinpalveluun jo tilausvaiheessa, maksu oli rekisteröitynyt sovittuun hintaan jo ennen kuin lähdimme matkaan Edinburghista. Kätevää.

Vuorokausi oli jo ehtinyt vaihtua ennen kuin pääsin omaan uuteen sänkyyn nukkumaan tuhisevien lasten viereen, mutta pääasiassa kaikki muuttoon liittyvät tavoitteeni tulivat saavutetuiksi - olimme kamoinemme kaikki saman katon alla.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Skottibingo


Ajattelin kokeilla tällaista skottibingoa. Kokosin ruudukkoon ihan mutu-tuntumalla ja hyvin olemattomalla etukäteistiedolla asioita, joita olen kuullut, lukenut tai ehkä jo nähnytkin Skotlannissa olevan. Seuraavan kahden vuoden aikana lupaan yrittää kaiken arjen keskellä tehdä parhaani sen eteen, että ruudukko saisi mahdollisimman paljon väriä ja nuo asiat aukeasivat täällä blogissa - mitä olemme niistä oppineet, kokeneet ja nähneet. Katsotaan saanko vielä joku päivä koko rivin täyteen ja pääsen huutamaan bingo!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Hei hei, vanha koti

Vietin hetken pläräillen vanhoja ja vähän tuoreempiakin valokuvia ja tässä tulossa pläjäys niistä. Muutimme tähän asuntoon melko tasan neljä vuotta sitten. Silloin täällä näytti aika erilaiselta kuin nyt (vaikka huonekaluja on melkein yhtä paljon).

Lastenhuone

Eteinen

Olkkari

Keittiö

Innokkaina ensiasunnon omistajina vedimme kaikki seinäpinnat uusiksi. Oranssia - vihreää - ihanaa tummaa ruskeaa... Talkooapua saimme molempien vanhemmilta, sukulaisilta ja kavereilta. Yhdentoista päivän mieletön urakka, mutta jälkeä tuli aikaiseksi.





Tältä täällä näytti silloin kun kaikki oli valmista. Edelleenkin tykkään tästä asunnosta ja sen värimaailmasta - vaikka eteinen on kapea ja pimeä, sauna on pikkuruinen eikä kiuasta ja hellaa voi pitää samaan aikaan päällä. Sitten vähän arkirealismia, koska meillähän ei ikinä näytä siltä kuin sisustuslehdissä.





Kuvia selatessa muistelin mitä kaikkea mahtuu viimeiseen neljään vuoteen. Mieleen ovat jääneet ainakin Leonin syntymä ja vauva-aika, omien opintojen loppurutistus opinnäytetyön parissa, toisesta kissasta luopuminen, murtuneen käden parantaminen, lasten korvatulehdukset, kiukkukohtaukset ja jäähypenkin käyttöönotto, esikoulun aloittaminen, synttärijuhat sukulaisten ja kavereiden kanssa, Lukan tanssiesitykset olohuoneessa ja Leonin jatkuvien uusien oivallusten seuraaminen. Melkein kaikki kuvissa näkyvät tavarat on myyty tai lahjoitettu eteenpäin - mutta tavarat eivät olekaan se, mikä tekee kodin, sen olemme tässä oppineet.

Nyt lähdemme uuteen suuntaan ja asunto jää vuokralle. Hei hei, vanha koti - ja odotamme kaikki millaisia tarinoita seuraavassa osoitteessa saamme kuvata, tallentaa muistoihin ja kertoa eteenpäin.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulua ja koulua odottaen

Kuusi yötä siihen, kun suljemme tämän kodin oven takanamme, seitsemän yötä siihen että pääsemme avaamaan uuden kodin oven. 

Matkalaukut on pakattu, punnittu, purettu, pakattu ja taas punnittu (ja purettu, pakattu ja punnittu) niin monta kertaa etten osaa enää laskea. Loppusiivous etenee hitaasti mutta kohtalaisen varmasti. 



Löytyy vielä aikaa tehdä jotain ihan muutakin - kuten saumata syyskuussa aloittamani mosaiikkityö. Miksi vähiin käyvä aika on paras motivaattori?



Muuton läheisyys tuntuu epätodelliselta. Ennemmin olen valmistautumassa jouluun, vielä on hetki aikaa rauhoittua ja viettää aikaa läheisten kanssa ja unohtaa kaikki hässäkkä - ennen kuin hyppäämme uuteen tuntemattomaan ja alamme selvittämään arjen kiemuroita uudessa kodissa.

Toisaalta - tänään postissa saapui yliopistolta lukujärjestys. Pari viikkoa sitten sain sähköpostissa suositeltua luettavaa -listan. Ajatukset alkavat väistämättä kääntyä tulevaan. Kohta se alkaa - opiskelu ulkomailla!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Matkalippuhuojennus

Viimeinen iso stressin aihe on viimein vedetty yli To do -listalta, vihdoin on koko konkkaronkalle, kissa mukaanlukien, varattu lentoliput.

Kissan matkalle saaminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertainen juttu!

Ensin kuvittelimme, että kissa otetaan mukaan vähän niinkuin ylimääräisenä matkatavarana, kuten vaikka... golfmailat tai surffilauta - riittäisi että soitetaan valittuun lentoyhtiöön lippuja tilatessa ja sieltä sanottaisiin että tervetuloa, heittäkää se kissan häkki vaan vähän eri tiskille kuin muut matkatavarat. Olimmehan jo ottaneet selvää kissan kuljetuksen kiemuroista aiemmmin, ja huolehtineet että Dalilla on passi, siru ja kuljetushäkki ihan valmiina.



Ensin lähestyimme puhelimitse KLM:ää. Tämä lentoyhtiö oli listattuna Brittein hallituksen sivuilla hyväksyttynä lemmikinkuljettajana ja olimme sillä itse viimeksi lentäneet ja ihan hyväksi havainneet (pysyi ilmassa). Vastaus: KLM ei lennä kissoja Helsingistä Britanniaan ja yhtiöstä on itseasiassa oltu yhteydessä Britteihin lentoyhtiön nimen poistamiseksi suositetujen lentoyhtiöiden listalta. Höh.

Seuraavana listalla British Airways: eivät lennä kissoja Britanniaan. LuftHansa: Eivät lennä kissoja Britanniaan. Molemmilla perustelut olivat samansuuntaisia - Britanniassa on niin tiukat byrokratiasäännöt saapuville lemmikeille, etteivät lentoyhtiöt halua ottaa paperisodasta vastuuta. Viimeisenä oljenkortenamme oli Finnair: Finnair Cargon kautta saattaisi onnistua kuljetus Heathrowlle, mutta hinta olisi tähtitieteellinen. Meille kommentoitiin: "On teillä vissiin arvokas kissa?" Ehe.

Hetken aikaa mietimme ihan vakavasti onko tässä enää järkeä. Sitten mietin, että täytyyhän tämä kansainvälisten eläinkuljetusten setviminen ja järjestäminen olla jokun työtä. Eläinnäyttelyitä on pitkin maailmaa ja ihan tasan on olemassa järkevä keino miten näitä hoidetaan.

Dali Kiipeilypuu poseeraa myynti-ilmotusta varten. Banskulaatikoista on tullut pysyvä osa meidän kodikasta sisustusta.


Päädyimme Heathrow'n Animal Reception Centren sivuille (kappas, vastaanottokeskus eläimille) ja siellä suositellaan että eläimen kuljetuksen hoitaa Pet Travel Agent - lemmikkien matkatoimisto. Vau - juuri sitä mitä olimme etsineet. Ensin linkit toivat vain ulkomaisia yrityksiä, mutta sitten löysimme yhden Helsinki-Vantaalta. Firma tarjoaa jopa ovelta ovelle kuljetusta, mutta meidän tarpeisiimme sopii kissan vienti Hki-Vantaalle ja nouto Glasgown lentokentältä. Siinä välissä tämä yritys yhteistyökumppaneineen hoitelee kaikki tulleihin, lentolippuihin ja paperiasioihin liittyvät systeemit. Riittää että viemme kissan passeineen ja terveystarkastettuna toimistolle ja olemme vastassa koneen laskeutuessa seuraavana päivänä Skotlantiin.

Nyt on kissan lento varattu ja vahvistettu (puhelinsoitto KLM:n Glasgow'n puhelinpalveluun) ja pääsin varaamaan viimeisenä oman lentoni. Näyttää siltä, että pääsemme kaikki viettämään uutta vuotta uudessa kodissa.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Viikonlopun tunnelmia

Viime päivinä me ollaan:


Hoidettu paperiasioita kotitoimistosta (olkkarin lattialta) käsin - pöytätietokone lähti viikonloppna uuteen kotiin. Viime perjantaina sähköpostiini kilahti (odottamattoman nopeasti) päätös apurahasta. Ensimmäisen lukuvuoden osalta säästimme välittömästi 3500 puntaa! Lisäiloa meille tuo päätös matkakorvauksesta, eli opintoihin liittyvän työharjoittelun ajalta matkakustannukset korvataan 500 puntaan asti, minkä jälkeen voi vielä hakea lisäkorvauksia toteutuneitten kustannusten perusteella. Vähänkö siistiä! Enää pitää toivoa, että se SSSC:n toinen jaosto - joka vastaa opiskelijoiden rekisteröinnistä - hoitaa hommansa reippahasti ennen kurssin alkua.


Pakattu tavaroita ja viety niitä mökille säilytykseen, siivottu ja purettu huonekaluja. Nekin lähtevät uuteen kotiin pian.


Pakkailtu tavaroita huoneessa joka aiemmin oli makuuhuone - sänkykin on myyty kuten kuvasta näkyy. Nämä kaikki olisi tarkoitus ahtaa kolmeen isoon ja yhteen pienempään matkalaukkuun.. Ei yhtään epäilytä, ei :)


Vähän paniikinsekaisin fiiliksin kasailtu edelleen Titanicia. On tässä vielä aikaa, on on!


Kaikesta kiirreestä huolimatta olemme nauttineet vapaasta viikonlopusta ja alkaneesta lomasta, on paistettu aamupalapannareita, nukuttu päiväunia ja käyty tapaamassa sukulaisia.

Luka odottaa muuttoa innostuneenjännittyneenä. Leon ei vielä pysty asiaa käsittämään, mutta olemme hänelle nyt joka päivä puhuneet siitä, että kohta meillä on uusi koti, sanotaan kaikille vanhoille roippeille hei hei ja pian lennetään lentokoneella. Tätä poika tuntuu odottavan ja vähän väliä höpöttelee: isi, Luka, Leon, iso kone ffuuuiii!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Läksiäiset

Lähtemiseen liittyvät luonnollisesti läksiäiset. Lapset saivat omat juhlansa marraskuussa, joulukuu on ollut meidän muiden ja koko perheen läksiäisten aikaa.



Itsenäisyyspäivänä saimme vieraiksi sukulaisia ja ystäviä perheineen. Anopin loihtimilla tarjoamisilla herkuttelun lomassa katseltiin Stirlingin matkamme kuvia, skoolailtiin vaaleanpunaisella kuohuvalla, jaettiin vähän romppeita uusille (ja vanhoille) omistajille ja suunniteltiin muuttomme käytännön logistiikkaa.


Nämä kuvat sen sijaan ovat työkavereitteni minulle järjestämistä läksiäisistä. Mieletöntä mustikkakakkua (oikeita marjoja sisällä!), ihana kortti ja paras mahdollinen lahja. Olen viihtynyt tässä työssä todella hyvin, sekä työyhteisö että asiakaskunta ovat aina tuntuneet "omilta", ihan alusta alkaen. Nyt lähden uusiin tuuliin, mutta toivon ettei mitään ovia ole takana suljettu ja ensi kesänä aion todellakin käydä työkavereita moikkaamassa kun taas päästään Suomessa käymään.

torstai 11. joulukuuta 2014

Viimeisiä viedään

- Joko jännittää?
- No mitkä on fiilikset?
- Onko asunto jo myyty?
- Milloin te lähdette?

Näihin ja muihin kysymyksiin saadaan nyt vastailla siellä ja täällä. Huomaan että läheisiä ja ystäviä innostuttaa ja huolestuttaa meidän puolesta. Mutta näiden parin viime viikon jälkeen tekisi mieli vähäksi aikaa välittää piut paut asunnoista ja autoista, vakuutuksista ja raha-asioista, matkalaukuista ja lentolipuista. Jos sitä vaikka käpertyisi kissan viereen ja heräisi sitten uudessa kodissa, kun kaikki asiat on järjestyksessä.


Jos oikeasti 18 päivän päästä
- meidän autot on myyty,
- meidän asunnolle on löytynyt uudet asukkaat (ja asunto on tyhjä ja siisti kun sen oven viimeisen kerran suljemme),
- koko perhe on laskeutunut Skotlannin kamaralle,
- mukana on edes suurin piirtein oleelliset tavarat,
- saan nukahtaa asunnossa jossa ikkunat pitää kosteuden vuoksi pitää auki öisin ja varpaita kutittaa kokolattimatto,

olen niin tyytyväinen, että lupaan olla miettimättä minkäänlaista muuttoa seuraavaan pariin vuoteen, vaikka sitten yläkerran naapuri paljastuisi huutelevaksi erakoksi tai seinillä vilisisi gekkoliskoja. No ei kai sentään. Mutta tämän hetken fiiliksillä - mieluummin liskot kuin tämä muutto toisintona, kiitos.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Bursarya hakemassa

Maisterintutkintojen rahoitukset Britteinsaarilla ovat kiven alla. Stirlingin yliopiston sivuilla lukee kuitenkin että sosiaalityön maisteriohjelmaan voidaan tietyissä tapauksissa myöntää apurahoja (bursary), mikä kattaa lukukausimaksut. Apurahat myöntää se samainen SSSC, mikä ohjaa ja valvoo sosiaalialan työtä ja opiskelua Skotlannissa.

Maininta apurahasta oli kuitenkin kirjattu koulun sivuille niin monenlaisin ehkä-lausein, etten millään tavalla laskenut sen varaan hakiessani paikkaa. Enkä edes yllättynyt kun lopullisessa  tarjouskirjeessä luki, että "huomaathan, ettei tarjous opiskelupaikasta sisällä apurahaa."

No, jokin aika sitten sain kuitenkin sähköpostin yliopistolta joka oli kuin pieni isku halolla päähän. Yllättäen SSSC:llä on "vapautunut" apuraha ja yliopisto on päättänyt nimetä minut (minut!!) ehdolle apurahan saajaksi. Lisänä oli vielä pari lieventävää lausetta (apuraha saattaa olla kattamatta koko lukuvuosimaksua ja muistathan varata varat elämiseen ja kulkemiseen...) mutta silti - vaikuttaa siltä että saatan selvitä £585 lukuvuosimaksulla £4000 sijaan!

Samana päivänä kun kotona odotti SSSC:n rekisteröinnistä puuttuva paperilomake, sain sähköpostiin ohjeet siitä, miten apurahaa haetaan.


Ennen sosiaalityön aloittamista minun tulee rekisteröityä SSSC:llä ja hakemukseni on edennyt pisteeseen, että minun tulee täyttää enää haavoittuvia asiakasryhmiä suojelemaan suunniteltu rekisteröityminen (Protecting Vulnerable Groups Scheme). Hakemuslomakkeessa oli mielenkiintoisia kysymyksiä - kuten äidin tyttönimi ja viimeisen viiden vuoden osoitehistoria - kuka sitäkin muistaa?

Apurahahakemuksen sen sijaan täytin näppärästi netissä. Koska olen ei-brittiäinen EU-kansalainen, ja olen asunut EU-maassa viimeiset 3 vuotta minulla on mahdollisuus saada apuraha ainoastaan lukuvuosimaksuihin. Vasta hakemuksen täyttäohjeita lukiessa tajusin, että tukea voisi hakea lisäksi esimerkiksi myös lasten elinkustannuksiin (jos siis on skottilainen). 

Jotta sain hakemuksen täytettyä ilman paikallista veronumeroa ja pankkiyhteyksiä jouduin soittamaan heidän puhelinneuvontaansa. Kiitos aikaeron, ystävällinen virkailija oli vastaamassa kysymyksiini vielä Suomen aikaa iltaseitsemältä! 

Nyt on anomus lähtetty ja liitteet ja PVG lähtevät postissa kohti Dundeeta. Dun dun dun.. melkein alkaa jännittää :)



lauantai 6. joulukuuta 2014

Jouluvalmistelut muuton keskellä

Tuttavani kysyi yhtenä päivänä aiommeko laittaa joulukoristeita tänä vuonna lainkaan kun muutto on ihan nurkan takana.


Meillä ei ole enää yhtään ylimääräistä tasoa kotona, johon saisi aseteltua joululiinan tai mitä näitä nyt on, jouluisia tuikkuja tai pukkipatsaan. Verhot on myyty eikä kuusta hankita koska heti joulun jälkeen lähdetään.


Mitä meillä sen sijaan on: tyhjät seinät ja tyhjiksi jääneet taulukoukut, lankaa ja edellisvuotisia kuusenkoristeita. Näistä yhdistelimme vähän erilaiset joulukoristeet tälle vuodelle.



Jos sitä sitten ensi vuonna vähän perinteisemmin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 4. joulukuuta 2014

Laatikkoshow

Olen ehkä jo riittämiin hehkuttanut sitä miten kivasti Stirlingin matka meni - löydettiin kämppä ja kivat kukkulat. No, eihän kaikki tietenkään voinut mennä ihan suunnitelmien mukaan, tässä vähän tarinaa näiden laukkujen kohtalosta, jotka suunnitellusti jätimme Stirlingiin odottamaan meidän muuttoa.



Olin syyskuussa kaivanut tietoa varastointipalveluista, jotka ottaisivat vastaan niinkin pientä säilytettävää kuin pari matkalaukkua. Törmäsin yhteen nimenomaan opiskelijoille suunnattuun lähes koko UK:n kattavaan firmaan joka vaikutti nettisivujen mukaan pätevältä ja hintakin oli ihan ok - vähän suolainen mutta inhimillinen muihin Stirlingin lähialueilla toimiviin pienvarastoihin. Lisäksi minua viehätti palvelun markkinoitu helppous - firma tuo kotiisi (tai valitsemaasi osoitteeseen) pakkausmateriaalit, noutaa valmiit laatikot, säilyttää ne haluamasi ajan ja paluttaa ne haluamaasi osoitteeseen - jonka ei siis tarvitse olla sama, kuin nouto-osoite. Aika optimaalista, sanoisin.

Näpytin tieni firman verkkoportaaliin ja väsäilin tilauksen. Tilasin kaksi matkalaukun suojalaatikkoa toimitettavaksi hotelliin, jossa aioimme yöpyä Stirlingissä marraskuussa. Maksoin varausmaksun ja jäin odottelemaan matkaa.

Matkan lähestyessä tajusin, että varauksen vahvistaminen tulisi tehdä aikaisintaan kolmea vuorokautta ennen laatikoiden noutamista. Koska viikko on lyhyt aika, suojalaatikoiden toimitus ja laatikoiden nouto osuivat päivän päähän toisistaan, enkä ehtisi tehdä tätä kotikoneella. Onneksi hotellissa oli wifi, pääsin verkkopankkiin ja ystävällinen respa tulosti meille osoitetarrat jotka teipattaisiin noudettaviin laatikoihin.



Tiistaina hotellimme respaan oli toimitettu pahvilaatikko, jonka sisällä oli kaksi litistettyä pahvilaatikkoa - ne matkalaukkujen suojalaatikot. Laukut pahveihin ja tarrat kylkiin. Jopa teippi sisältyi toimitukseen.

Torstaina, jolloin olin tilannut noudon, kiikutimme aamulla laatikot respaan odottelemaan. Viiletimme päivän kaupungilla tukka putkella, tapasimme kavereita ja kävimme puoli viiden aikaan allekirjoittamassa vuokrasopimuksen. Kuuden aikoihin pääsimme palaamaan hotellille - vain saadaksemme kuulla ettei laatikoita oltu noudettu.



Kävin tarkistamassa varastointifirman nettisivuilta - viimeinen osuus varaussivulla näytti punaista: "Noutoa ei ole varattu. Ole hyvä, vahvista ja maksa tilaus varataksesi noudon." Firman puhelinpalvelu oli mennyt kiinni kymmentä minuuttia aikaisemmin. Pienessä paniikissa näpytin sähköpostin - maksut on maksettu ja tarrat on printattu - mutta laatikot on noutamatta ja meidän paluulento lähtee huomenna.

Sain napakan vastauksen - "Olisit nyt ottanut yhteyttä heti kun huomasit ettei nouto ole järjestetty." Lisäksi asiakaspalvelu oli paikantanut virheen. Varaussysteemi kun ei ole idiootti jennivarma - olin unohtanut yhden merkin postinumerosta, joten UPS-kuski ei osannut noutaa laatikoita. Kyllä ärsytti! (Samalla en voi olla miettimättä, miten olin saanut UPS:ltä kuitenkin ne suojalaatikot oikeaan osoitteeseen vain kahta päivää aiemmin?)

Varastointifirma lupasi uuden noudon maanantaille, eikä meidän auttanut perjantaina muu kuin kirjautua ulos hotellista ja lähteä paluulennolle - matkalaukut pahvilaatikoissa hotellin varastossa.

Sydän pamppaillen kävin maanantaina tarkistamassa UPS:n sivuilta lähetyksen seurannasta - laatikot ovat lähteneet hotellista! Loppu hyvin, kaikki hyvin?

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kelan huomassa meren takana



Kotiin palatessamme meitä oli odottamassa kaksi odotettua asiaa - uudet passit ja Kelan päätös Suomen sosiaaliturvan soveltamisesta.

Haimme Kain kanssa uudet passit, vaikka vanhoissa oli vielä puoli vuotta voimassaoloaikaa jäljellä. Tiedän että passeja voi uusia Lontoossa tai vaikka kun käy Suomessa lomalla, mutta halusimme olla ottamatta asiasta stressiä ja hoitaa sen kuntoon näin etukäteen.

Kelan päätös oli jokseenkin yllätys - sekä se, että se oli myönteinen, sekä se, että päätökset oli tehty 8 päivän kuluessa hakemisesta vaikka käsittelyajan arvioitiin nettisivulla olevan noin neljä viikkoa. Ehkä olen oppinut olemaan odottamatta liikoja? Koko konkkaronkka kuitenkin kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin minun opintojeni ajan (edellyttäen että Kai ei työskentele). Tämä on ihan jees - Suomen lapsilisä on kiva ja Kailla saattaa nyt olla oikeus vaikka kotihoidon tukeen siihen asti kun Leon täyttää toukokuussa kolme - eli ei paniikkia työnhaussa.

Kelan turvaan kuuluminen ja voimassaolevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin mukana kantaminen helpottaa terveydenhuollon piiriin rekisteröitymistä, tai näin kovasti väitetään eri lähteissä. Totuus tämänkin byrokratian kiemuroista selvinnee vasta vastaanotolla.

Piti muuten ihan tarkistaa Googlesta: sana Britannia viittaa Englanti + Wales comboon. Iso Britannia -termi lisää mukaan Skotlannin. Yhdistynyt Kuningaskunta käsittää edellämainittujen lisäksi Pohjois-Irlannin. Mutta ehkä en tämän vuoksi lähetä oikaisupyyntöä Kelalle.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Stirling - ensivaikutelma

Tässä vielä parit kuvat viikon reissultamme ja ajatuksia joita matka herätti.

Edinburgh
Edinburghin linna

Matkustaminen Lappeenrannasta Britteinsaarille ei ole ihan simppeli juttu. Kaksi aikuista nyt vielä juoksee Schipolin päästä päähän kieli vyön alla vaihtaen konetta lennossa (hehe) - mutta entä kun lisätään yhtälöön kissa ja kaksi lasta? Pakko miettiä kaikkia mahdollisia lento-juna-kombinaatioita...

Stirlingin juna-asema

Stirling on meidän makuun aivan loistavan kokoinen ja oloinen paikka - olemme tottuneet elämään Lappeenrannassa lähellä metsää, Saimaan rannalla ja sopivan pienessä kaupungissa. Stirlingissä on melkein 30 000 asukasta vähemmän kuin Lappeenrannassa (kuka olisi arvannut..?) mutta luonto/kaupunkisuhde on mielestäni aika optimaalinen.





On joki, kukkuloita, metsää - ja sitten on ostarit, vanhan kaupungin kivitalot ja linna. En malta odottaa sitä että pääsemme kevään tullessa tutustumaan poikien kanssa uuteen kotikaupunkiin ja sen lähiseutuihin.

Stirling Arcade

Steak pie

Kiitos skottilaisille ilmaisista vessoista! Tämän huomasi kun vietimme päivät kaukana hotellilta ja pitkiä matkoja kävellen ja paikkoja ihmetellen. Vessa löytyy melkein mistä kaupasta/kuppilasta vain, eikä missään vaadita kolikoita, poletteja tai s-etukortteja. Vessa on ihmisoikeus!






Skottiaksentin ymmärtämiseen tarvitsemme vielä treenausta. Usein riittää että tietää mistä aiheesta puhutaan ja päättelee loput (mekin saimme jopa asunnon vuokrattua kaikkine byrokratiakiemuiroineen!), mutta lämpimästi suosittelen tänne päin suuntaavia kuuntelemaan vaikka paikallisia tv-uutisia tai katsomaan pari skottileffaa ennen matkaa.



Fish & chips
Kohtaamamme stirlingiläiset vaikuttivat todella sydämellisiltä ja avuliailta. Tiedän, että kohteliaisuus kuuluu brittiläiseen ja skottilaiseen kulttuuriin jopa siihen asti ettei ihan kaikkiin kohteliaisuuksiin voi luottaa (Suomessa ei kysellä "mitä kuuluu", jos ei haluta tietää vastausta) - mutta tälläkin varauksella meille tuli olo että perheemme on tervetullut asumaan, opiskelemaan, etsimään työtä ja elämään tässä kaupungissa.


Lovers walk
Kaiken kaikkiaan, kiva palata takaisin Skotlantiin joulun jälkeen!