lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

Olin jo päättänyt etten tänä vuonna tee vuosikoostetta - mutta tässä sitä ollaan. Kuvakansiota plärätessä huomasin, että ollaanhan me tänäkin vuonna ehditty yhtä ja toista tekemään ja näkemään - vaikkei se arjen tiimellyksessä aina siltä tunnu. Ensimmäisen Skotlantivuoden 2015 koostetta voi kurkata täältä


Vuosi 2016 Skotlannissa kuvina


Tammikuussa tiedostin, että viimeinen kokonainen kalenterivuotemme Skotlannissa pyörähti käyntiin ja pohdiskelin mitä kaikkea täällä vielä olisi nähtävä ennen Suomeen muuttoa. Nautimme vajaan vuorokauden ajan lumikelistä, ja pohdiskelin poikien suomenkielen kehitystä. Sain myös uuden kameran - minkä ehkä huomaa kuvista tai sitten ei.




Helmikuussa tuskailin veronumeron kanssa, mutta sainpa hyvän syyn käväistä uuden kameran kanssa Edinburghissa. Muilta osin helmikuu kului opiskelukiireissä ja hyvin arkisesti. Kuvista näkee hyvin sään vaihtelut - lunta, sadetta, paistetta ja kaikkea siltä väliltä - sanoisin kuitenkin että kevät alkaa täällä helmikuusta.




Maaliskuussa pohdiskelin arjen outouksia Skotlannissa, avasimme puistoiluikauden ja lopun aikaa pakersin koulujuttujen parissa.




Huhtikuussa reipastuimme ja kävimme paitsi Bo'nessin junaratamuseossa, myös Stonehavenissa ja Dunnottarin linnassa, jossa keväisen kirpakka aurinko helli meitä. Kotimatkalla teimme pikapyrähdyksen Dundeehin. Nautimme Kain vanhempien vierailusta ja ihastelimme lampaita Aberfoylessa. Kävin myös ensivisiitillä kesän työharjoittelupaikassa Perthissä himppusen kauhunsekaisin fiiliksin.




Toukokuussa totuttelin työharjoitteluarkeen ja nautin arjen pienistä asioista. Kävimme äänestämässä Skotlannin parlamenttivaaleissa ja kevään ensimmäisellä piknikillä Pleanin country parkissa. Vietimme poikien synttäreitä ja ulkona tuntui jo ihan kesältä. 




Kesäkuussa vietin ihanan päivän Dunkeld & Birnamissa, ja loppu kuu menikin työharjoittelun pyörteissä niin ettei millekään muulle jäänyt aikaa eikä voimia. Ehdimme kuitenkin viettää juhannusta, ja kävimme Devilla-metsässä retkellä ajankohtaan sopivan harmaassa säässä.




Heinäkuussa työharjoittelu saavutti puolivälin, ja aurinko helli joen vartta. Pojat lähtivät kesälomalle Suomeen, ja me pääsimme Kain kanssa lyhyelle breikille Fort Williamiin ja Obaniin. Parhaat muistot työharjoittelusta ovat juuri heinäkuulta - ei voi valittaa jos työpäivän ohjelmaan sisältyy lehmien bongailua ulkoilmamuseossa, linnavisiittejä tai nelivuotiaan poimima päivänkakkara.




Elokuussa käväisin viikon lomalla Suomessa, jossa pojat reippaina osallistuivat papan mökinrakennustalkoisiin. Kotiin Skotlantiin palattuamme vietimme hellepäivän farmilla ja family fun dayn Kain työpaikalla - josta en koskaan tainnut blogiin asti kirjoittaa. Suomen visiitti laukaisi myös akuutin paluumuuttobluesin - tuntui että aika loppuu kesken, eikä vuosi olisi riittävä aika kaiken sen näkemiseen ja kokemiseen mitä Skotlannissa vielä haluaisimme.




Syyskuussa työharjoitteluni viimein päättyi, ja juhlistin tätä koomailemalla ja sairastamalla pari viikkoa sohvan pohjalla. Kävimme poikien kanssa legonäyttelyssä Stirlinging keskustan Tolbooth-talossa ja ilmassa alkoi olla jo syksyn merkkejä.




Lokakuussa nautimme lähes kesäisestä päivästä Loch Levenin linnalla ja vietimme ihanat neljä päivää Suomesta saapuneiden vieraiden kanssa seikkailemalla Skotlantia ristiin rastiin. Salavihkaa syksyn keltaiset ja punaiset värit tekivät tuloaan.




Marraskuussa latasin vielä vähän akkuja rankan kesän jäljiltä, ennen kuin palasin koulun penkille lopputyön pariin. Odotin yhtä synkkää ja harmaata marraskuuta kuin viime vuonna, mutta sainkin yllättyä auringonpaisteesta ja kirpakan kylmistä aamuista. Käväisimme Edinburghissa ihailemassa kaukaa jouluvaloja - mutta joulufiilistä emme sieltä löytäneet.




Joulukuussa syksyinen paluumuuttoblues oli muuttunut jännittyneeksi odotukseksi - ehkä meidän on sittenkin ihan hyvä aika alkaa pakkailla kamoja ja palata Suomeen. Joulun vietimme Aberdeenissa rentoillen ja löysäillen, vielä viimeisiä suunnitelmia hautoen. Mitä vielä ehdittäisiin täällä näkemään ennen kuin paluu ensi kesänä häämöttää? 

* * *

Vuosi 2017 on meille taas muutoksen vuosi - on aika valmistua yliopistosta, pakata tavarat ja vaihtaa maata, lasten hyvästellä skottiystävät, Leonin palata suomalaiseen päiväkotiin ja Lukan siirtyä suomalaiseen kouluun, meidän hakea töitä ja laittaa taas arjen palikat ihan uuteen järjestykseen. 
Monta palloa ilmassa - jännittää, mutta vielä ainakaan ei hirvitä.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulu Aberdeenissa

Tässä muutamia talvisia ja ei-niin-talvisia kuvia meidän joulureissulta Aberdeeniin. Tällä kertaa road trippimme ei ollut yhtään niin ohjelmarikas kuin viime vuonna Invernessissä - enkä onnistunut edes löytämään yhtään karpalo-briejuusto paahtoleipää joita viime jouluna mussutin monessa paikassa. Tänä vuonna mentiin enemmän mutu-tuntumalla ja rentoillen - saunottiin hotellissa (lapset myös!), paukuteltiin christmas crackereitä ja syötiin hyvällä omalla tunnolla pizzaa, currya ja burgereita eikä pingotetu siitä että muka pitäisi olla jotain jouluisempaa. Ensi vuonna palataan sitten ruotuun.

Tapanina kävimme nauttimassa auringon paisteesta Aberdeenin Duthie-puistossa. Sää oli kuitenkin aika kirpakka, ja koska meillä ei ollut mitään kuningasajatusta siitä mitä Aberdeenissa erityisesti kannattaisi nähdä, tyydyimme pyörähtämään leikkipuistossa, David Welch Winter Gardenissa ja keskustan Union Squaren ostoskeskuksessa. 

Kolme yötä löysäiltyämme näissä maisemissa palasimme kotiin taas vähän pidempää reittiä, välietappina Tyrebagger-metsä heti Aberdeenin ulkopuolella, missä pääsimme jaloittelemaan ennen kuin istuimme parituntisen loppumatkan Perthiin asti  Cairngorms-luonnonpuiston halki mahtavissa vuorimaisemissa.








Lumikin käväisi maassa tapaninpäivän aamuna.






Duthie Park




The David Welch Winter Garden - ilmainen sisäänpääsy ja ihania kasveja. Suosittelen!








Tyrebagger woods. Jossain lähellä pellon keskellä (eikä ihan kävelymatkan päässä) olisi kartan mukaan olleet Aberdeenin standing stones, eli esimerkki muinaisista skottilaisista kivikehistä. Se olisi ollut kiva käydä tsekkaamassa, mutta netti tiesi kertoa että isommat luokan tietyöt hankaloittavat parhaillaan paikkaan pääsyä. Toisen kerran sitten.








Maisemia Cairngormsista. Opimme tällä reissulla kantapään kautta, etteivät vuoriston mutkatiet ja huoltsikalta ostetut sipsit ja limppari välttämättä ole lasten kanssa matkustaessa optimaalinen yhdistelmä -  joten ei enempää kuvia tältä tien pätkältä tällä kertaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin rentouttava reissu - ja ainakin voidaan vetää Aberdeen yli listalta, viimeinenkin iso kaupunki Skotlannissa nyt käytynä.



perjantai 9. joulukuuta 2016

Kesän odotusta



Samalla kun Facebook, lehdet, blogit ja kaupat, kaikki hehkuttaa jouluista vuodenaikaa, minä odotan kesää. Tykkään toki joulusta - mutta etenkin näin väliaikaisesti ulkosuomalaisen näkökulmasta se on kovin epäkäytännöllinen tapahtuma. Paluumuuttoomme on aikalailla tasan puoli vuotta - olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä sitä miten saamme nykyiset tavaramme raijattua takisin kotimaan kamaralle, eikä tässä vaiheessa tee alkuunkaan mieli ostaa mitään uutta - ei lahjoja, eikä joulukoristeita. Ja vaikka kotona näyttäisi joululta, ei se silti tunnu siltä, koska olemme kaukana kaikista rakkaista ja läheisistä. Vaikka emme ole mitään hardcore joulunviettäjiä koskaan olleetkaan, vasta nyt kun edessämme on toinen joulu hotellissa ydinperheen kesken osaan todella arvostaa sitä miten mahtavaa on jos on sukulaisia joiden luokse pääsee viettämään aikaa ja syömään lempijouluherkkujaan. Vuoden päästä sitten.




Ettei tässä ihan masentuisi, on helpompaa pitää ajatukset jossain ihan muualla, kuin joulussa. Kuten vaikka siinä paluumuutossa ja kesässä. Olen yrittänyt muistella mitä kaikkia asioita hoidimme tänne päin muuttaessa kaksi vuotta sitten, ja mitkä nyt pitää hoitaa toiseen suuntaan - rokotustodistukset terveyskeskuksesta, päivähoitopaikan hakeminen ajoissa, Kela-asiat, kissan lento... Onneksi on vielä aikaa, suunnitelmat muhivat mielessä eikä vielä konkreettisena tehtävälistana. 




Syksyllä kirjoitin paluumuuttoon liittyvistä tuntemuksista - tuntui vaikealta jättää Skotlanti. Olen varma että tuo tunne palaa takaisin kevään edetessä, kun vuorien rinteet ja puut kukkivat, vihreää pursuaa joka paikasta ja aurinko lämmittää. Vaikka en yhtään hiukkaakaan kaipaa Suomen lunta tai pakkasta, ei tämä marras-joulukuinen hämäryys ja kosteuskaan herätä kummoisia lämpöisiä tunteita Skotlantia kohtaan. Nyt odotan Suomen kesää ja muuttoa - vaikka siihen varmaan liittyy loppuvaiheessa paljon stressiä ja hammasten kiristelyä kaikkien järjestelyjen kanssa. Ajatukseni ovat kuitenkin jo ajassa jolloin taas asumme omassa kodissamme Lappeenrannassa. Mietin pieniä kivoja juttuja, kuten sisustusta (olen rakastunut kauniiseen sinivalkoiseen posliinilamppuun läheisen lamppukaupan ikkunassa ja mietin kuumeisesti kuinka saisin sen kuljetettua ehjänä Suomeen) - ja olen ajattelematta isoja kinkkisiä juttuja kuten työllistymistä, Lukan kouluun menoa tai autolla ajamisen uudelleen opettelua.




Ennen kesää on kuitenkin vielä paljon tekemistä ja näkemistä täälläkin. Vaikka gradun kirjoittaminen viekin jäljelläolevista kuudesta kuukaudesta leijonan osan, viimeisien kevät-kesäkuukausien aikana täällä olemme suunnitelleet vielä ehtiä ihailla skottimaisemia muuallakin kuin kotikulmilla. Lisäksi näyttää siltä, että saatan päästä huhtikuussa piipahtamaan Atlantin toisella puolella pienellä yliopiston järjestämällä opintomatkalla - mutta siitä lisää myöhemmin kun kuviot selkenevät. Kivoja juttuja siis tiedossa - ja onhan joulukin kiva, etenkin kun pääsemme viettämään sen Aberdeenissa, joka on ainoa isompi Skotlannin kaupunki jota emme tähän mennessä ole vielä nähneet. Vinkkejä ottaisin muuten vastaan - mitä must see kohteita Stirlingin ja Aberdeenin välillä, tai Aberdeenin alueella tulee mieleen?



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kaunis marraskuu

Viime vuoden marraskuu täällä Keski-Skotlannissa oli ihan syvältä. Etenkin aikaisina työharjoitteluaamuina, jolloin kostea sankka sumu ympäröi joka puolelta ja näkyvyys pysyi nollassa monta päivää peräjälkeen. Odotinkin tätä kuuta kauhulla, mutta sainkin yllättyä - tänä vuonna olen nähnyt enemmän aurinkoa kuin sumua. Ehkä syy on siinä että arkirytmi on erilainen - herään myöhemmin, jolloin mahdollinen aamusumu on jo hälvennyt ja vietän paljon aikaa sisällä koneen ääressä sekä kotona että yliopistolla, jolloin säähän ei ehdi edes kiinnittää huomiota. Mutta osittain syy on siinä että marraskuu on ollut täällä kylmin pitkään aikaan - vuorillemme satoi ensilumikin aikaisemmin kuin viiteen vuoteen. Toki se on ehtinyt tähän mennessä jo sulaa, ja sataa uudelleen pariin otteeseen. Lauantaina lähdin kuitenkin kylmän yön jälkeen pienelle lenkille ennen kuin aurinko ehti sulattaa yöhuurteen. Etsimällä pitää etsiä vielä, mutta talvelta alkaa näyttää täälläkin.




















Siellä sitä lunta siintää, horisontissa. 

perjantai 4. marraskuuta 2016

Akut on ladattu

Blogissa on ollut hiljaista pari viikkoa - mitä olemme puuhastelleet? Totuus on, että emme juuri mitään. 




Lokakuun alussa, työharjoittelun jälkeen makasin viikon sohvalla nukkuen ja toipuen koettelemuksesta, kiitollisena siitä että olin selvinnyt loppuun asti. Toki kirjoittelin samalla harjoittelun lopputehtävää, ja kuukauden puolivälissä, tehtävän palautuspäivän jälkeen stressi sitten laukesi lopullisesti - tuoden mukanaan luonnollisesti ensin koko perheellä vuoron perää kiertäneen oksennustaudin ja heti perään kahden viikon flunssan. Flunssa vei ääneni mennessään totaalisesti, joten jouduin perumaan luennon, joka minut oli pyydetty pitämään opiskelijoille Suomen ja Skotlannin sosiaalityöstä. Harmitti, koska se olisi varmasti ollut hieno kokemus. 






Mutta oikeastaan, sairastuminen pakotti jatkamaan totaalilepoa vielä muutamalla päivällä - ja senkin jälkeen minulla oli vielä viikko lomaa ennen kuin palasin yliopistolle opintojen pariin. Tuntui tosi hyvältä, kun hetken aikaa ei ollut kiire mihinkään, ei takaraivossa painavia deadlineja ja aikaisia aamuja. Oli aikaa taas ihan vain nauttia auringonpaisteesta, syksyn väreistä ja olemisesta. Viedä Lukaa uuteen harrastukseen ja käydä puistossa. Kävellä kauppaan koko perheen kanssa. Nukkua päiväunia kissa kainalossa. Tarttua neulepuikkoihin ja katsoa hömppäleffoja. Juuri sitä mitä tarvitsin tässä kohtaa.










Tällä viikolla alkoi graduun liittyvä tutkimusmenetelmäkurssi, ja sitä myötä viimeinen iso urakka näissä opinnoissa. Tutkimusluvat saan vuoden vaihteessa, ja koko työn pitäisi olla valmiina huhtikuun puoleen väliin mennessä. Monen palikan pitää napsahtaa kohdilleen että projekti etenee ajallaan. Aikataulu on tiukka, sillä se kuulemma näyttää hyvältä CV:ssä jos voi näyttää suunnitelleensa ja toteuttaneensa tieteellisen tutkimuksen nopeassa tahdissa. Who knows, mutta alkuvuodesta tulee rankka, siitä voin lyödä vetoa.  

tiistai 18. lokakuuta 2016

Skotlantia ristiin rastiin

Viime viikolla saimme harvinaisia vieraita Suomesta, ja heidän kanssaan näimme enemmän Skotlantia kuin osasimme odottaakaan. Skotlanninvisiitti oli osalle vieraistamme ensimmäinen, joten halusimme näyttää parhaat puolet, no, kaikesta mitä Skotlannilla on tarjottavanaan. Kohteita suunnitellessamme meidän piti huomioida paitsi rajoitettu aika (4 päivää), alati vaihtuva syksyinen sää, ja myös ryhmämme koko ja kokoonpano - 8 henkeä ja ikähaitari 4-71 v. Tässäpä haastetta kerrakseen, mutta aika hyvin me onnistuimme päiväohjelmat ja reissut sumplimaan niin että kaikki pysyivät matkassa mukana. 




Näköala Wallace Monumentilta


Omilla nurkilla Stirlingissä pärjäsimme omin jaloin, henkilöautolla ja paikallisbusseilla - ja tarpeen tullen jakaannuimme pienemmiksi ryhmiksi. Päiväreissulle Edinburghiin kuljimme junalla, jonne pääsimme älyttömän edullisesti ryhmälipulla (£40.40 edestakaisin koko konkkaronkka). Perillä pääkaupungissa hyppäsimme hop on hop off -bussiin, joka vähän suolaisella hinnallaan (£78 kahdeksalta hengeltä) tarjosi meille paitsi mielettömät nähtävyydet vanhassa kaupungissa, kuljetti meitä juna-asemalta museoon ja shoppailemaan ja taas takaisin.
  





Jännin päivä oli kuitenkin sunnuntai, jolle olimme varanneet meille ihan oman pikkubussin ja oppaan, joka ajelutti meidät aamutuimaan Loch Lomondille. Reissu ei kuitenkaan huipentunut vielä siihen, sillä kuski ajelutti meitä ympäri ämpäri keski-Skotlannin Trossachs-kansallispuiston vuorimaisemia ja aina Forth Bridgelle asti, ennen kuin auringon laskiessa palasimme Stirlingiin istumalihakset hellinä mutta muistikortit pullollaan mahtavia kuvia. Tämä reissu kuskeineen päivineen kustansi noin £225, mutta oli joka pennin arvoinen kokemus - suosittelen ehdottomasti kaikille jotka Skotlannissa liikkuvat vähän isommalla porukalla.


Loch Lomond - Balmaha



Loch Katrine




















Ehkä söpöimmät burgerit ikinä.


Forth Road Bridge


Limekilns




Niin se kiertoajelun huipennus, se oli ehdottomasti Culrossin historiallinen kylä Firth of Forthin rannalla, jonne kuski meidät toi illan viimeisenä etappina. Tässä kylässä, sen kirkossa ja kaduilla on kuvattu monta Outlander-sarjan kohtausta, mm. noitaoikeudenkäynti ja yrttien keräilyä puutarhasta. Kuvissa näkyvissä, jopa 900 vuotta vanhoissa (!!) taloissa asutaan edelleen, vaikka miljöö on todellakin kuin suoraan historiallisesta elokuvasta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka kaikille skottihistorian ystäville, vaikkei Outlanderista välittäisikään.







Auringonlaskussa jopa hiilivoimala voi näyttää hyvältä.