Perjantain tunnelmia

Kotinetti ei pelaa vieläkään, joten päivittelen yliopiston kirjastosta vähän jälkijunassa viime viikon tunnelmia. Tarkemmin sanottuna perjantailta, jolloin minulla ei ollut luentoja.

Sain vetää jalkaani makeat uudet vaaleasiniset kumpparit (lumi on jo sulanut ja asteita on 7-9 plussaa) ja lampsia keskustaan. Saappaissa on melkein samat värit kuin tässä kuvassa jonka nappasin koulumatkalla keskiviikkona.

Ensimmäisenä agendalla oli treffit lääkärin kanssa. Olimme aiemmin viikolla saaneet kotiin NHS:ltä tällaiset läpyskät missä todetaan, että meidät on rekisteröity asiakkuuteen. Hassua tosin oli se, että kahden meistä sukunimi on kirjoitettu väärin (päättyen ”-suv” ja ”-suvv”). Otin asian esille ajanvarauksella ja nimet on nyt korjattu järjestelmään.

Lääkäri vakuutti, että meillä on oikeus kaikkiin samoihin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin paikallisillakin, mutta hän jäi vielä selvittelemään miten saamme aivokalvontulehdusrokotukset kuntoon, sillä hänelle kun ei kuulemma ole koskaan 23 vuoden lääkärinuran aikana tullut vastaan tilannetta, jossa potilas kertoisi ettei ole saanut rokotuksia ajallaan. Jännältä tuntui myöskin tämän jälkeen kipaista apteekista hakemassa vuoden erä lääkkeitä, joista Suomessa olisin maksanut yli 120 euroa - täysin ilmaiseksi!

Toinen juttu mitä lähdin etsimään oli termospullo. Yliopistolla muki teetä maksaa £1,40 halvimmillaan! Samalla summalla saan bussimatkan kotiin, tai kaupasta paketin leipää, tai mitä vaan muuta järkevämpää. Joten investoin tähän suloiseen puteliin ja nyt yritän opetella käyttämään sitä.

Terveyskeskusta vastapäätä on puolalainen puoti, josta löysin herkullista smetanaa tortilloiden mausteeksi. Rakenne oli löysempää kuin mitä odotin, mutta se voi johtua kevyistä prosenteista. Meillä on toinenkin puolalainen kauppa keskustassa. Molemmissa on puolankieliset kyltit, tuotteet ja henkilökunta. Tekisi mieli kokeilla jotain muitakin tuotteita, mutta kielitaito (tai sen puute) vähän jarruttelee testailuja.

Loppuun vielä esittelen meidän uuden löydön. Tästä tykkää meidän perheessä kaikki. Sitä markkinoidaan ”mallaslimpun” nimellä, mutta se on lähinnä rusinainen, vähän mämminmakuinen, ei kovin makea, rakenteeltaan pehmeän sitkeä kakku. Sopiva ensiavuksi etenkin juuri niihin hetkiin kun saapuu kotiin pitkän päivän tai reippailun jälkeen verensokerit nollissa eikä ole kärsivällisyyttä odottaa kunnon ruokaa.