sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Isle of Skye

Kun päivitin omaa Skotlanti bucket listiäni jutuilla joita haluan kokea ja nähdä vielä ennen Suomeen paluuta, ensimmäisenä listalla oli 'käy saarella', ja vähän alempana samalla listalla oli Eilean Donan linna. Yhdistimme kaksi, kun lähdimme yhden yön minireissulle Isle of Skyelle. Mikä sää, mitkä maisemat!








Skotlanti on ihanan kompakti matkailumaa omalla autolla liikkuessa ja jopa näin vähän tiukemmalla aikataululla. Lähdimme yhdeksän aikaan kotoa, ja yhden maissa olimme allanäkyvissä maisemissa, Dornien kylässä, Eilean Donan linnalla. Linnana se oli ihan mukiinmenevä - sisältä löytyi kalustettuja huoneita, ystävällistä opastavaa henkilökuntaa ja hauskasti henkilökuntaa esittävillä patsailla elävöitetty keittiö. Itse kyllä nautin vielä sitä enemmän linnan ulkonäöstä etenkin näin auringon paisteessa ja ihmettelin miten hienoa on päästä näkemään tämäkin paikka, joka monissa Skotlannin inspiroimissa tauluissa, kuvissa ja elokuvissa vilahtaa.








Linnalta matka jatkui siltaa pitkin saarelle ja Kyleakinin kylään. Skyen saari on mielettömän suosittu matkailukohde, minkä huomasimme hotellia varatessamme. Vaikka olimme olleet asian suhteen suht ajoissa liikkeellä, kyseinen hotelli oli ainoa saaren hotelli jossa oli vapaata.


















Ja mikäs muu kylän laitamilta löytyi pienen kävelymatkan päästä, kuin toinen linna. Päätimme kuitenkin ettemme riskeeraa kuivia kenkiämme, joten Casteal Maol, jonka rauniot yllä olevassa kuvassa näkyvät, jäi nousuveden vuoksi saavuttamattomaksi tällä kertaa. 






Seuraavana päivänä suunnistimme Fairy Poolseille, joita meille oli yksi sun toinen suositellut must see -kohteeksi Isle of Skyellä, ja kyllä näissä maisemissa kelpasi poikien kirmata ja minun harjoitella taas liikkuvan veden kuvausta.























Sää oli kyllä mitä parhain koko reissun - kotiin palatessamme paikallinen sääasema osasi kertoa, että aikavälillä 1.4. - 12.5.2017 Stirlingissä on satanut 5,6 mm - vertailun vuoksi, viime vuonna vastaava sademäärä oli 84,8 milliä. Emme valita, nautitaan tästä.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kanada tour: sosiaalityöstä Calgaryssa




Tähän postaukseen olen yrittänyt tiivistää pääpointteja siitä, mitä opimme sosiaalityöstä Kanadassa. Tässä kohtaa on muistettava että Albertan osavaltio on kaksi kertaa Suomen kokoinen ja Calgaryssa yksistään asuu 1.2 miljoonaa ihmistä. Itsestäänselvää on siis se, että kahdessa viikossa näimme vain pienen viipaleen siitä miltä sosiaalityö siellä näyttää. 

Aiheen mahdotonta laajuutta karsiaksemme keskityimme pääasiassa tutustumaan yhteisölliseen sosiaalityöhön (community social work) sekä etnisten vähemmistöjen kanssa tehtävään työhön. 









Yhteisösosiaalityöstä

Yhteisö, vapaaehtoistyö ja yhteisöjen kanssa tehtävä sosiaalityö ovat iso juttu Calgaryssa. Osaltaan tämä kertoo kanadalaisesta mentaliteetista yleisesti, mutta yhteisöajattelu Calgaryssa sai valtaisan boostin muutamia vuosia sitten, kun kaupungin halki virtaava Bow-joki tulvi yli äyräidensä kesällä 2013 ja 100 000 asukasta evakuoitiin. Monet menettivät jos ei koko kotiaan niin suuren osan irtaimistostaan, ja naapuriapua tarvittiin pihojen siistimiseen ja välttämättömien huonekalujen ja muiden tavaroiden uudelleen hankkimiseen tai kunnostamiseen.

Vaikka tulva meni menojaan, yhteisöhenki on säilynyt. Kuulimme että yli 75% calgarylaisista osallistuu vapaa-ajallaan vapaaehtoistoimintaan, eikä meitä tämän jälkeen enää yllättänyt kuulla, että myös Kanadan hallitus on ottanut tavoitteekseen vähentää köyhyyttä kohdentamalla rahoitusta ja palveluita ihmisten sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi ja yhteisöjen ja naapurustojen voimauttamiseksi.

Vaikka yhteisökehitystyöhön (community development) satsaamisen voidaan myös kriittisesti ajateltuna sanoa palvelevan valtion kassaa, kun vastuuta palveluista ja hyvinvoinnista siirretään kansalaisille ja yhteisöille, olin silti aidosti vaikuttunut ja inspiroitunutkin jopa siitä tarmokkuudesta jolla paikalliset sosiaalityöntekijät meille kertoivat naapurustoihin suuntautuvasta perustehtävästään, joka koostuu pitkälti neljästä peruspilarista: assessment, engagement, collaboration ja transformation.









Työ alkaa yhteisön tarpeiden kartoittamisella, mihin tarvitaan avointa vuoropuhelua kansalaisten kanssa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa yleistä ja avointa keskustelutilaisuutta, tai asukkaista voidaan muodostaa tietylle kohderyhmälle suunnattu focus group. Sosiaalityöntekijöiden rooli tilaisuuksien ja ryhmien alullepanemisessa ja käytännöntoteutuksessa on olennainen.

Kun tarpeet on kartoitettu, sosiaalityöntekijä tukee yhteisöä kohti näitä tavoitteita - joskus tuki voi olla taloudellista, mutta usein se on myös paljon muuta, esim. yhteyden ottamista eri tahoihin, asukkaiden asioiden ajamista (advocacy), tilojen etsimistä ja muita käytännön järjestelyjä ja olemista linkkinä kansalaisten ja eri palvelutuottajien tai viranomaisten välillä. Tavoitteena on, kuten sosiaalityössä aina, tehdä oma rooli tarpeettomaksi voimauttamalla ja jakamalla tietoa sekä yhteisön jäsenille, että yhteistyötahoille. Onnistuneen hankkeen jälkeen naapurit tuntevat paremmin toisiaan ja omaa naapurustoaan, uusia tuttavuussuhteita on luotu ja voimavaroja kartutettu.

Kuulostaako liian hyvältä? Sosiaalityöntekijät muistuttivat, että luottamussuhteen luominen naapurustoihin voi viedä pitkän ajan ja vaatii aktiivista kompensaatiota niille, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan yhteisön hyväksi. Ehkä tästä syystä useimmat yhteisötapahtumat joista näimme kuvia olivat grilli-iltoja, kahvihetkiä ja nyyttäreitä - hyvä ruoka houkuttelee paikalle, palkitsee ja yhdistää meitä kaikkia.



Drop-in centre Calgaryssa on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista asunnottomien yösijoista tarjoten paikan 1200 yöpyjälle joka yö. Keskus avattiin alunperin väliaikaismajoitukseksi ihmisille jotka jäivät jumiin Calgaryn lentokentälle 9/11-iskujen jälkeen.







Maahanmuuttajatyöstä

Minulle opintomatkan mielenkiintoisin päivä oli ehdottomasti se, jona pääsimme kuulemaan maahanmuuttajien, tai uusien kanadalaisten (new Canadians) tai tulokkaiden (newcomers) kuten Kanadassa heitä kutsutaan, kanssa tehtävästä työstä. Jo tuo terminologia kertoo paljon paikallisten asenteista - päätavoitteina on integroida tulokkaat yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi, ja antaa heille mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa.

Yhdistys jonka toimintaan tutustuimme on Kanadan neljänneksi suurin alansa toimija, ja tarjoaa 35 vuoden kokemuksella kotoutumispalveluita ja koulutusta 200 ammattilaisen ja 1500 vapaaehtoisen voimin, jotka puhuvat yli 60 kieltä. Yksi heidän hankkeistaan tuottaa kulttuuritulkkausta (cultural brokerage) lastensuojelun asiakkaille ja ammattilaisille. Projektissa on kulttuuritulkkeja 11 eri maasta, ja heidän tehtävänään on ei ainoastaan tulkata kieltä, vaan toimia eräänlaisena siltana asiakasperheiden ja sosiaalityöntekijöiden välillä. He astuvat kuvaan jos sosiaalityöntekijän on hankala päästä puheyhteyteen uuden asiakasperheen kanssa kieli- ja kulttuurimuurin vuoksi.

Kulttuuritulkki käyttää ammattitaitoaan avatakseen keskustelun, antaen tietoa kanadalaisesta lastensuojelujärjestelmästä ja laista, ja siitä millaisia odotuksia vanhemmuudelle siellä asetetaan. Lisäksi kulttuuritulkit tuntevat paikallisen palvelujärjestelmän ja kulttuurille olennaiset yhteisöt, joiden pariin he voivat ohjata asiakkaita. Vastaavasti, kulttuuritulkit osaavat selittää asiakkaiden kulttuuritaustaan liittyviä eroja ja asenteita ammattilaisille, mikä auttaa luottamuksen ja avoimen vuoropuhelun aikaansaamisessa. Kouluttamalla ammattilaisia kuten sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan henkilökuntaa yhdistys edistää kulttuuritietoista palvelua (culturally sensitive and responsive practice).

Kulttuuritulkkaushankkeen alullepanijana ja rahoittajana on Calgaryn kunnallinen lastensuojelu, jossa ammattialiset itse huomasivat joitakin vuosia sitten, ettei heillä välttämättä ole tietotaitoa ja kulttuurista kompetenssia palvella kaikkia maahanmuuttajaperheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Hanke pyörii nyt neljättä vuotta ja tulokset ovat positiivisia - vain 3% kulttuuritulkkien päättyneistä asiakastapauksista palaa takaisin asiakkuuteen myöhemmin.

Mielenkiintoista oli kuulla myös tavasta, jolla Kanadassa otetaan vastaan pakolaisia. Kuten esimerkiksi Suomessa, myös Kanadassa hallitus ottaa vastaan ja sponsoroi, eli kattaa pakolaisten vastaanotosta aiheutuvat kulut. Noin puolet maahan saapuvista pakolaisista on kuitenkin yksityisesti sponsoroituja (privately sponsored), mikä tarkoittaa että esimerkiksi seurakunta, yhdistys (kuten tämä missä vierailimme) tai jopa yksityisistä perheistä koostuva ryhmä voi itsenäisesti koota varoja ja sitoutua sponsoroimaan, eli kattamaan pakolaisperheen vastaanotosta koituvat kulut. Ehkä tämä on jälleen esimerkki kanadalaisesta vieraanvaraisuudesta, tai ihan vain erilaisesta tavasta kohdella lähimmäisiämme.










Seuraavassa postauksessa otan ehkä vähän kriittisemmän näkökannan Kanadaan kun pohdiskelen mitä minulle jäi käteen kolmannesta opintomatkamme pääteemasta, eli Kanadan alkuperäiskansoista ja heihin liittyvistä sosiaalityöhön ja yhteiskuntaan liittyvistä teemoista.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kanada tour: Banff

Kaksi viikkoa Kanadassa hujahtivat ohitse, näimme ja koimme kaikenlaista ja palasimme kotiin päät pyörällä paitsi jetlagista myös kaikesta oppimastamme. Koska matkan tarkoitus oli tutustua sosiaalityöhön Kanadassa, ohjelmamme oli tiukka ja täynnä visiittejä Calgaryn yliopistoihin, eri toimistoihin ja laitoksiin. Onneksi niiden välissä ehdimme nauttia myös kevätauringosta ja ottaa pari irtiottoa. Tässä postauksessa kuvia vapaapäivältämme, jolloin opiskelijakollegan kanssa hyppäsimme Greyhoundiin (vähänkö oli olo kuin olisi elokuvassa!) ja huristimme kaupungin länsipuolella kohoaville Kalliovuorille Banffin kylään haistelemaan raikasta vuoristoilmaa. 



Banffin 'highstreet'



Kaikki on tosiaan lätäkön toisella puolella suurempaa, jopa mustikkaskonssit!


Aamukahvin äärellä tarkastelimme kartoistamme alueen kävelyreittejä, saimme kysymättä neuvoja vieressämme istuneelta älyttömän ystävälliseltä paikalliselta naiselta joka varoitti meitä alueella liikkuvista karhuista, ja teimme päivän suunnitelman. Banff on pieni paikka, mutta sielläkin olisi ollut tekemistä useammalle päivälle - susitarhaa, kuumia lähteitä, laskettelua... Me tyydyimme parin tunnin patikointiin kylän laitamilla ja päätimme kiivetä Tunnel Mountainille.


































Alas kävellessämme kuulimme Bow-joen putoukset, tai ehkä pikemmin kosken. Vesi oli älyttömän kirkasta ja turkoosia.












Kolmen tunnin kävelyn jälkeen maistuivat pannarit, milläs muulla kuin vaahterasiirapilla. Ja oli siinä ehkä vähän muutakin mukana, nam.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

100 päivää

Lentoliput on varattu ja ensimmäiset tavarat lähetetty matkalaukussa Suomeen. Sadan päivän päästä pakkaamme itsemme, kissan ja loput roinat koneeseen ja palaamme kotiin. 

Ennen sitä ehdin vielä varmasti moneen kertaan ihmetellä sitä, kuinka nopeasti nämä reilut kaksi vuotta ovat kuluneet, ja miten epätodelliselta tuntuu alkaa kääntää ajatuksiaan Suomeen ja muuttovalmisteluihin. 





Gradu on kuitenkin nyt palautusta vaille valmiina, on hetki aikaa hengähtää ja sitten jäljellä ei tosiaan olekaan kuin muuton järjestely. 

Mutta on meillä tässä välissä vielä muutama reissu suunnitteilla. Huhtikuussa lähden käymään Calgaryssa, Kanadassa, opintomatkalla tutustumassa sikäläiseen sosiaalityöhön yhdessä kahdeksan muun opiskelijan kanssa. Kamera lähtee matkaan, ja suunnitelmissa on viettää ainakin yksi päivä vuoristossa, joten maisemakuvia luvassa kun kotiudumme. 






Toukokuulle olemme varanneet kaksi yhden yön minireissua lähempänä kotoa, ensin suuntaamme Isle of Skyelle ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa Englantiin, kun tiemme vie Lake Districtille. 

Olen luonnostellut uuden bucket listin loppuajallemme Skotlannissa, ja siltä löytyy ainakin haggiksen maistelua, paikallisten tuttujen tapaamista, vielä yhden tartanshaalin ostamista ja maisemien bongailua. Loppu häämöttää, mutta sitä ennen otetaan tästä kaikki irti.






Postauksen maisemat kotikonnuilta Stirlingin Gillies Hilliltä ja tammikuussa kuvattu, uskokaa tai älkää. Nyt täällä jo puut kukkivat ja vähän jo vihertää. Kevät on jo pitkällä.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Talvilomaviikon riennot

Viime viikko oli poikien talvilomaviikko koulusta ja päiväkodista. Kaitsullakin oli yksi ylimääräinen vapaapäivä työpäivien lomassa ja itse jätin gradun vähäksi aikaa pienelle tuumintatauolle, joten ehdimme käväisemään vähän ihmisten ilmoilla koko konkkaronkka.

Loma alkoi juhlavasti Leonin päiväkotikaverin synttäreillä. Nämä oli ensimmäiset kaverisynttärit joille Leon kutsuttiin, ja toivon ettei poika oleta että kaikki synttärit tästä lähtien ovat samaa kaliiberia. Oli nimittäin pomppulinnaa, diskoa ja DJ, kilpailuja ja palkintoja, herkkuja ja ilmapalloja, Batman ja 4-vuotias päivänsankari joka suurimman osan ajasta näytti hämmentyneeltä virikkeiden ja vieraiden määrän vuoksi (koko päiväkoti oli kutsuttu). Hauskaa oli kaikilla, mutta en voinut olla miettimättä, millaisiin lastenkemuihin sankarin vanhemmat ensi vuonna - tai 10 vuoden päästä - tähtäävät?


Harmaa Glasgow.


Maanantaina suuntasimme ensimmäistä kertaa kaikki yhdessä omalla autolla Glasgow'un ja liikennemuseoon jota meille oli paljon kehuttu. Ja olihan siellä nähtävää. Minun ehdoton lemppari oli tämä alla näkyvä kauniisti pakistanilaisittain koristeltu pakettiauto.





Vaikuttavinta tuolla Riverside Transport Museumissa oli sisälle rekonstruoitu kadunpätkä 1800-luvun lopun rakennustyylillä, jossa pääsi tutustumaan sen ajan pieniin puoteihin ja metroonkin. Pelottavin taisi olla suuri kaksikerroksinen vanha ratikka joka joskus on kolkutellut pitkin Glasgown katuja. Todella lapsiystävällinen paikka ja sisäänpääsy tietenkin ilmainen. 

* * *

Sunnuntaina päätimme loman North Queensferryn Deep Sea Worldissa, jota Kain työkaveri oli meille kehunut. Sieltä löytyi monenmoista merenelävää, ja vaikka hinta vähän kirpaisi (melkein £50 perhelippu 2 aikuista, 2 lasta) pääsimmepä näkemään kun rauskuja syötetään kädestä (!!) Euroopan pisimmässä vedenalaisessa kävelytunnelissa (112 metriä pitkä). Löysimme Nemon sekä Doryn, kävelevän kalan ja väsyneen hylkeen. Hauska päivä. 


















Tämä kaveri käveli pitkin altaan pohjaa pikkuruisilla kintuilla.





Taas on levätty ja virkistytty - jaksaa taas palata kirjojen ja tutkimusaineiston pariin. Alle kaksi kuukautta aikaa gradun palautuspäivään. Projekti etenee aikataulussa, mutta aikaa juuri muulle ei jää. Ulkona on kevät - ajoittaisesta harmaudesta huolimatta lumikellot kukkii ja ihmiset ovat vaihtaneet talvikengät tennareihin. Me kävimme Kain kanssa ensimmäisillä terassikahveilla tämän viikon maanantaina - 20. helmikuuta. Ja vaikka miten olisi välillä ikävä mitä oudoimpia Suomi-asioita (yksi päivä kuvittelin haistavani makaronilaatikon), vaihdan helmikuun lumikelit aurinkoiseen, joskin tuuliseen skottilaiseen terassihetkeen teekupin kanssa anyday. Alla todistusainestoa - bananaloaf ja kunnon teetä kannusta. Terassilla helmikuussa.