lauantai 4. lokakuuta 2014

Vähän taustaa: hakuprosessi

Ajatus hakemisesta yliopistoon ulkomaille syntyi tosi nopeasti ja yllättäen.

Olen valmistunut sosionomiksi syksyllä 2012. Tämän jälkeen ajatus jatko-opinnoista sosiaalityöntekijäksi ovat olleet koko ajan muhimassa jossain takaraivossa. Olen jonkinverran googletellut ja todennut etteivät sosiaalityön opinnot yliopistossa ole ihan yksikertainen rasti lappeenrantalaiselle perheenäideille - oli sitten kokopäivätöissä tai ei. Vaihtoehtona olisi työn ohella avoimien yliopisto-opintojen suorittaminen Lappeenrannassa parin vuoden ajan, kunnes olisin kelpoinen hakemaan suoraan parin vuoden (?) maisteriohjelmaan (esimerkiksi Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon tai Joensuuhun). Tai sitten voisin hakea kandinopintoihin ja edetä sieltä maisteriohjelmaan vähän perinteisempää tietä - edelleen monen sadan kilometrin päässä kaupungista jossa lapsilla on päiväkoti, pian koulu, isovanhemmat, koti ja vanhempien työpaikat. 

Viime keväänä pitkällinen pohdintatyömme Kain kanssa päätyi lopputulemaan: Me lähdetään ulkomaille, ainakin vähäksi aikaa. Eurooppa on ihan tuossa käden ulottuvilla, me osataan kieliä, lapset ei ole vielä kouluiässä ja ylipäätään kun listasimme perinteisesti plussia ja miinuksia - vaaka kallistui lähdön puolelle. Tässä kohtaa avoinna vielä oli kysymys, mitä me siellä sitten tehtäisiin. Töitä toki - mitä töitä? Turistirysässä Espanjassa? Saisinko palkkatöitä omalta ajalta vaikka jossain yhdistyksessä? Ja tätä kautta se ajatus kulki, kun tajusin että ulkomailla sosionomin tutkinto ymmärretään todellakin kokonaisena Bachelor's degreenä - kandin tutkintona, jolla voin jatkaa suoraan maisterin ohjelmaan. Helpompaa lähteä pariksi vuodeksi meren yli kuin ties miten pitkäksi ajaksi Kuopioon, kun asunto pitää kuitenkin myydä tai vuokrata, työpaikka jättää ja lasten erota isovanhemmista, kavereista ja tutusta päiväkodista.

Opiskeluun päätyminen rajasi vaihtoehdoksi Britteinsaaret, missä kielitaito riittäisi minulla opiskella ja Kailla saada työ, jolla voisi elättää meitä kun pyristelen Kelan opintoetuuksilla. Sosiaalityön maisteriopinnot puolestaan rajasivat kohteeksi noin Imatran kokoisen Stirlingin kaupungin Keski-Skotlannissa. Okei, syynä oli myös puhdas raha - Stirlingissä lukuvuosimaksu on 4000 puntaa, kun esimerkiksi Edinburghissa se on £9000.

Tein päätöksen hakemisesta toukokuussa. Kirjoitin personal statementia kaksi viikkoa, pyysin suosituskirjeen opinnäytetyöni ohjaajalta ja jätin hakemuksen UCAS-portaalin kautta kuun lopussa.

Sain kesäkuussa yliopistolta vastauksen: olin läpäissyt ensimmäisen seulan ja minun tuli suorittaa Task two - kirjallinen tehtävä, jossa vastasin kysymyksiin oppimismotivaatiostani ja näkemyksistäni sosiaalialan haasteista. 

Elokuun lopussa sain koululta conditional offerin - tarjouksen opiskelupaikasta sillä ehdolla, että saavuttaisin englanninkielen kielikokeessa tarvittavan pistemäärän. Kävin Helsingissä IELTS-testissä 20.  syyskuuta. Testin hinta oli suolainen 225 euroa, minkä vuoksi olin jättänyt sen suorittamatta etukäteen, vaikka sen hyväksytty suorittaminen vähintään tasolla 6.5 oli kirjattuna jo yliopiston pääsyvaatimuksiin kaikille kansainvälisille opiskelijoille. Yritin jopa luikerrella siitä irti kirjoittamalla hakemuksen liitteeksi vapaamuotoisen kirjeen siitä miten olen opiskellut ja käyttänyt englantia opinnoissa ja työelämässä, mutta turhaahan se oli. 

Ensimmäinen posti nimellä Mrs Jenni!
Testin tulokset tulivat postissa eilen: sain over all pisteiksi 8 (maksimi on 9). Lukeminen ja kuuntelu olivat menneet parhaiten, molemmista 8.5. Kirjoittaminen oli tökännyt tosi pahasti ja tämän tulosta stressasin kaikkein eniten, olin lähes varma etten millään saavuta edes koulun minimivaatimustasoa 6 - mutta sainkin arvosanaksi 7. Tehtävänä oli kirjoittaa 20 minuutissa vertaileva kuvaus kirjaston pohjapiirroksesta eri vuosina (mikä oli paljon helpompaa kun olisi ollut kirjoittaa esimerkiksi pylväsdiagrammeista, mihin olin valmistautunut) ja 40 minuutissa essee valtion vastuusta televisioväkivallan ja väkivaltarikosten välisessä suhteessa. Aika loppui totaalisesti kesken ja olen varma etten päässyt vaadittuun sanamäärään, mikä saattoi verottaa jopa 0.5 pistettä. Puheosio oli noin vartin haastattelu, jossa olin hermostunut ja höpötin liian nopeasti mitä sylki suuhun toi - mutta sain tästä 7.5. Ihan hyvin siis kaiken kaikkiaan - ja pääasia on, että opiskelupaikka on varma! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!