sunnuntai 21. elokuuta 2016

Hellepäivä farmilla

Tämän vuoden minilomani Suomessa oli ja meni ja sää oli niin kaukana näiden tämän postauksen kuvista kuin olla ja voi. Tuuliset kuvat järven rannalta jaan seuraavassa kirjoituksessa, mutta nyt ihastellaan elokuun hellepäivää, jonka vietimme melkein kotikulmilla alle 15 minuutin ajomatkan päässä, Briarlands Farmilla. 



Farmi on nimensä mukaisesti toimiva maatila, jolla kasvatetaan lehmiä ja viljellään rehuja paitsi oman tilan tarpeisiin myös naapurissa olevan safaripuiston norsuille ja kirahveille. Vähän suolaisella £25 sisäänpääsymaksulla (2 aikusta ja 2 lasta) tenavat pääsivät traktoriajelulle maatilan ympäri ja syöttämään lehmiä, vuohia ja lampaita,sekä laskemaan pupuja, possuja ja marsuja.








Mutta farmitouhujakin enemmän poikia kiinnosti valtaisa viheralue joka oikeastaan oli yhtä suurta leikkipuistoa alusta loppuun. Neljä tuntia helteessä hyppimistä, kiipeilyä, polkuautoilla kurvailua, juoksemista ja alla olevassa kuvassa vilahtavassa lammasaitalabyrintissä seikkailua - kyllä oli hiki (ja meikäläiseltä paloi niska) mutta ei voi valittaa, ehdottomasti yksi tämän kesän kauniimmista päivistä.









keskiviikko 10. elokuuta 2016

Oban

Alunperin olimme ajatelleet olla Fort Williamissa kaksi yötä, mutta hotellinvarausnettisivu oli eri mieltä. Valitsimme umpimähkään paikan pienen ajomatkan päästä ja päädyimme toiseksi yöksi Obaniin. Ja mikä ihana pieni merenrantakaupunki se onkaan! 






Oban kuuluu Argyll & Bute nimisen kunnan (council) alueeseen, joten tunnin matkalla Fort Williamista Obaniin oli enemmän kuin sopivaa kuunnella allaolevaa biisiä.






Perillä meitä ihastutti rannan tuntumassa kulkeva vilkas ja kapea highstreet - ja vaikka kaupat olivat pitkälti samoja kuin vaikka Fort Williamissa, ja turistiliikkeet nyt ovat aina samanlaisia kaikkialla, Oban jostain syystä erottuu edukseen. Turisteja oli paljon, mutta se oikeastaan helpotti meitä lomatunnelmaan pääsemisessä - vähän niinkuin olisi käynyt ulkomailla! 










Muiden turistien tavoin kävimme katsastamassa kohteen, jota ei Obanissa voi olla huomaamatta - keskustan tuntumaan korkealle rinteelle rakennetun McCaig's Towerin. Se on 1800- ja 1900-lukujen taitteessa paikallisen pankkiirin suunnitelema ja rakennuttama Rooman Colosseumin replika, jolta aukeavat hienot maisemat alas satamaan ja Obanin lahteen.




Meidän hotelli kuvassa alhaalla ja vastarannalla Kerrera-saari.




Hotellissamme pääsimme kauhuksemme käyttämään hissiä, jollaista emme olleet nähneet aiemmin kuin joskus lapsena helsinkiläisissä vanhoissa kerrostaloissa.




Seuraava ja reissumme viimeinen aamu oli epävakainen, ja aamupäivän aikana koimme kaiken mahdollisen sateesta paisteeseen ja siltä väliltä. Päättäväisesti kuitenkin lähdimme kävellen rantakatua pohjoiseen kohti Dunollie Castlea, joka esitteen perusteella näytti lupaavalta pieneltä kohteelta rannan tuntumassa luonnon keskellä.






Obanista pääsee laivalla esim. Isle of Mullille.




Matkalla linnalle kohtasimme Fingalin koirakiven, Clach a' Choin. Paikallisen legendan mukaan soturi Fingal jätti koiransa liekaan tähän kiveen kiinnitettynä ja liekaa tempoessaan jättiläiskoira kulutti kiven nykyisenlaiseksi.




Linnakäynti osoittautui kovin antiklimaattiseksi - linna on ollut raunioina viimeiset 300 vuotta, ja lisäksi kun viimein pääsimme sen luokse, vettä satoi kaatamalla. Pakenimme sadetta linnan viereiseen Dunollie House museoon, josta löysimme mm. suomalaisia puulusikoita 60-luvulta. Parasta reissussa oli ylläolevassa kuvassa tonottava yksinäinen lammas, jonka määintä kiiri linnan mailla itsepintaisena - muut lampaat lekottelivat rennosti mäen alla komentelijasta välittämättä. Toiseksi hienointa oli lämmin haggis-briejuusto-chutney-sandwich nautittuna ulkoterassilla katoksen alla sateelta suojassa.


lauantai 6. elokuuta 2016

Fort William vedestä ja ilmasta


Tämän kesän road trippimme suuntautui länsirannikolle. Veri veti takaisin Fort Williamiin, josta olimme jouluna suhauttaneet vain ohi kotimatkalla Invernessistä.


Loch Laggan ja hiekkaranta (!) matkan varrella.

Laggan Dam, rakennettu 1934.



Perillä Fort Williamissa heitimme tavarat hotellille ja lähdimme kävelemään ajatuksella 'otetaan vähän kuvia ja katsellaan maisemia ennen kuin auringon valo loppuu'.









Rannasta löytyi tämä suloinen punavalkoinen kalaravintola, jonka edustalta oli 10 minuutin kuluttua lähdössä pieni Souters Lass -niminen vene risteilykirrokselle. Pakkohan sille oli liput ostaa.













Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori (1345 m) - huippu pilvien takana piilossa.



Vene heitti puolentoista tunnin kierroksen vedessä jota luulin levän hajun perusteella mereksi ennen kuin kartta tiesi kertoa että kyseessä oli Loch Eil, joka laskee Loch Linnhen kautta merenlahteen nimeltä Firth of Lorn. Liput taisivat olla £15 per aikuinen. Risteily oli ajoitettu siten, että juuri ennen kuin vene kääntyi takaisin kohti satamaa sen kannelta saattoi nähdä vastarannalla ohi puksuttavan the Jacobite -höyryjunan, jota mm. Harry Potterin kuvauksissa käytettiin. Me tietenkin olimme juuri sillä hetkellä lämmittelemässä kannen alla kaakaon ääressä, joten näimme junasta vain ohikiitävän höyrypilven. Oh, well. 

Takaisin hotellille kävellessämme näimme mainoksen gondolihissistä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Pikaisen googlaamisen seurauksena meille selvisi että Fort Williamissa on Britannian ainoa gondoli, joka vie £12.50 hinnalla ylös Ben Nevisin viereisen Aonach Mor -vuoren rinteille. Vartin istumisella pääsee 655 metrin korkeuteen vuoristoravintolaan, ja pienellä patikoinnilla voi kiivetä Sgurr Finnisg-aig -nimiselle nyppylälle (663 m) näköaloja tähyämään. Seuraavan päivän ohjelma oli siis selvä. 


Gondolin alla kiemurtelee pyörätie.


Sgurr Finnsg-aig


Loch Linnhe ja Loch Eil ylhäältä päin

Sää ei meitä hellinyt tällä kertaa ja sen huomasi näkyvyydessä. Mutta olihan se kiva kokemus. Hurjinta oli seurata vuorelle gondolilla maastopyörien kanssa nousevia, jotka kahvilan kulmalla vetivät moottoripöyräily kypärän päähän, ottivat kunnon alkuvauhdin ja lähtivät laskettelemaan hiekkaisia hyppyreitä ja polkuja pitkin takaisin gondolin alkupisteelle. Harrastus se on sekin mutta kyllä hirvitti katsella vierestä!