Viikko stirlingiläisinä

Tällä viikolla meillä on ollut – yllätys yllätys – netti poikki. Emme ole vielä saaneet vakaata laajakaistaa, joten päädyimme tilaamaan parin ensimmäisen netittömän päivän kärvistelyn jälkeen kuukaudeksi wifin kotiin. Se ei kuitenkaan ole toiminut odotetusti, ja asiakaspalvelusta meille vastattiin olankohautuksella – wifin toimiminen on kiinni ilmeisesti siitä, pitääkö joku heidän meitä lähellä asuva asiakkaansa kotonaan olevaa tukiasemaa päällä vai ei. Näppärää. Joten tässä vähän tiivistetysti kuluneen viikon tunnelmia.

Sunnuntaina Stirling näytti parhaat puolensa – sää oli viileä mutta kirkas ja lähdimme kiertelemään Forth-joen viertä.

Keskiviikkoaamuna heräsimme roska-auton kolahduksiin ja riensimme koko perhe ikkunaan (kameran kanssa) tätä ihmettelemään, kuten kunnon turistit ainakin. Mysteeriksi on jäänyt kuka raijaa kaikki tämänkin talonyhtiön parikymmentä roskalaaria kadun varteen aamusydämellä ja taas takaisin omille paikoilleen tyhjennyksen jälkeen – ja pitäiskö meidän osallistua tähän rituaaliin?

Tällä viikolla ajelin vähän bussilla ja kävin kaupungin laidalla teollisuusalueella pelastusarmeijan käytettyjen huonekalujen liikkeessä etsimässä Leonille sänkyä ja Lukalle kirjoituspöytää. Enpä voinut olla silläkin matkalla pysähtymättä ihailemaan maisemia.

Torstaina meillä oli ajanvaraus pankissa kaupungin keskustassa. Olin lukenut netistä, että pankkitilin avaaminen Iso-Britanniassa voi olla aikaavievää, byrokraattista, hankalaa ja turhauttavaa ja tilin avaamista voi joutua anomaan useammasta paikasta ennen kuin onnistaa. Meillä kuitenkin kaikki meni tosi kätevästi – kävelimme arvalla yhteen pääkadun pankeista, saimme ajanvarauksen valitsemallemme hetkelle ja yhteisen tilin avaus verkkopankkisopimuksineen ja papereiden pläräämisineen vei noin 40 minuuttia. Pelkät passit riittivät tähän – ja tieto siitä missä kuussa ja minä vuonna muutimme edelliseen (Suomen) osoitteeseen. Nyt odotellaan pankkikortteja saapuviksi.

Viikon lopulla Skotlanti pääsikin sitten näyttämään sitä hurjempaa puoltaan. Yliopisto alkaa maanantaina ja halusin käydä kävelemässä reitin kotoa sinne etukäteen mitatakseni aikaa ja varmistaakseni että tiedän minne mennä. Torstain oli ollut epävakaista, mutta iltapäivästä lähdin matkaan koska ennuste näytti selkenevää. Ha ha. Kuvista ei saa käsitystä siitä räntäpyrystä jonka kurimukseen jäin kymmenen minuutin matkan päässä kotoa.

Kyllä ilma siitä sitten selkeni pikku hiljaa kuten luvattu oli – mutta ajelin bussilla takaisin kotiin. Google maps oli arvioinut kävelyajaksi 37 minuuttia. Minulla meni 55 minuuttia – tosin eksiyn kerran matkalla (hups). Suunnitelma: aamuisin bussilla yliopistolle, iltaisin kävellen kotiin (jos ei sada räntää).

Tässä vielä perjantain kevyt aamupala. Päätimme kokeilla skotlantilaisia litteitä makkaroita (nuo punertavat pallerot, jotka näyttivät raakoina ihan jauhelihapihveiltä ja kypsinä maistuivat vähän samalta kuin musta makkara) – nam.