Viikonloppuna pakkailimme laukkuja. Muuttoon on vielä ties miten monta viikkoa (kahdeksan ehkä?) ja meidän Skotlannin matkaankin on vielä pari viikkoa. Mutta silti matkalaukut on kaivettu esille jo joskus loppukesästä ja ne ovat pikku hiljaa täyttyneet tavarasta - juttuja mitä haluamme mukaan muutossa, mutta joita ei enää tarvita arjessa.
Olemme varanneet Stirlingistä kahdelle matkalaukulle säilytyksen näppäränä mainostetusta palvelusta, joka on luvannut noutaa laukut marraskuun vikalla viikolla hotellistamme ja toimittaa ne muuttomme jälkeen uuteen osoitteeseemme. Olen maksanut noin £60 varausmaksun tästä - mutta palvelun toiminnasta osaan kertoa lisää vasta myöhemmin.
Säilytykseen valitut kaksi suurinta matkalaukkuamme on kuitenkin nyt pakattu täpötäyteen ja punnittu - ja varmistuspunnittu. Pakkausprosessi oli aika raaka, mutta se on helpottanut kun meitä on ollut kaksi tätä pohtimassa. Että on se järjen ääni siinä vieressä joka muistuttaa, että tyhjiä muistikirjoja kyllä saa Skotlannistakin, eikä tyhjää paperia kannata kuljettaa meren yli, ei, vaikka näissä muistikirjoissa olisi tosi kivat kannet.
Muiden muassa tällaisia juttuja pääsi seulan läpi:
- suomenkielisiä lauta- ja korttipelejä lähinnä lapsia ajatellen
- äidin virkkaamat pieni valkoinen pöytäliina ja villainen matto
- lastenhuoneen verhot (jotain tuttua lapsille uuteen kotiin)
- 2 Luhdan pyyhettä ja pojille Angry Birds -lakanat
- 15 kirjaa (esim. Stephen Kingin On writing ja pari sosiaalityötä käsittelevää kirjaa. Hömppäosastoa edustaa mm. Arturo Pérez-Reverten Kapteeni Alatriste -sarja, jonka aion luovuttaa lukemisen jälkeen jollekulle suomenkielen taitoiselle Skotlannissa.)
- kehyksissä tärkeimpiä suku- ja perhekuvia ja Santorinilta tuomani pieni maalaus Oian auringonlaskusta.
- Sveitsistä ostamani leikkuulauta (sieltä tuodut veitset otan myös mukaan).
Lisäksi pakkasimme lähinnä vaatteita ja kenkiä. Lopullisen muuton hetkellä olen ajatellut täyttää käsimatkatavarani astioilla - Teneriffalta tuodun tarjoilulautasen ja muutamat Arabian siniset Taika-sarjan astiat haluan mukaan. Lisäksi olen suunnitellut mahduttavani mukaan meidän ainoan pienen viherkasvin - sen pitäisi olla mahdollista EU-maasta toiseen!
Jos ajattelisimme pelkällä kylmällä järjellä, emme varmaan ottaisi mukaan mitään. Kaikkeahan saa uutena (tai käytettynä) toisestakin maasta. Mutta sitten mukaan tulevat tunnesyyt. Etsimme valmiiksi kalustettua asuntoa, mikä on järkevää, mutta haluamme karkoittaa hotellimaisen fiiliksen kämpästä ja ottaa mukaan joitakin juttuja muistuttamaan ihmisistä ja elämästä Suomessa luodaksemme alusta alkaen tutun ja turvallisen tuntuisen kodin. Mutu-tuntumalla mennään, niin kuin tähän asti koko prosessissa!
* * *
Viimeisten parin vuoden aikana olen työn kautta tutustunut maahanmuuttajuuteen todella tiiviisti. Minulle on tuttu juttu se, miten byrokratian kiemurat ja arjen asiat järjestellään kun Suomeen muutetaan eri syistä, eri maista. Väistämättä olen rinnastanut vähän tätä meidän projektia tähän kokemustietooni. Onhan se vähän niin kuin sama juttu, mutta toiseen suuntaan.
Kuitenkin viime viikolla kahvitauolla sain itseni kiinni lausumasta seuraavaa, "On kiva lähteä, kun tietää että meillä on aina Suomi, jonne voi palata jos kaikki menee pieleen."
Ja tajusin, että tähän lauseeseen kiteytyy oikeastaan kaikki se, mikä erottaa meidät monista niistä joiden kanssa tällä hetkellä tiiviisti työskentelen - joilla ei ole sitä lähtömaata jonka sosiaaliturvaan ja yhteiskuntajärjestykseen turvata, vaan Suomi on ollut se paikka, johon on lähdetty, kun kaikki on mennyt pieleen. On luksusta voida saada lähteä toiseen maahan ihan vaan käymään (vaikka pidemmäksi aikaa), tietäen että kotimaassa asiat rullailevat suurin piirtein samaa rataa kuin ennenkin, eikä tarvitse pelätä mitä kotikaupungille tai sukulaisille sinä aikana käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!