Aamu valkeni sumussa. Olimme sopineet tapaamisen vuokranvälittäjän kanssa iltapäiväksi ja päätimme käväistä sitä odotellessa yliopistolla.
Keskustan bussiasemalta pääsimme kahdella punnalla meno-paluulipulla kampukselle. Kävellen matkaan menisi noin 40 minuuttia, bussilla surautimme vartissa perille. Ennakolta olin katsonut yliopiston sivuilta missä on vastaanottotoimisto, josta sain hienon värikartan kampusalueesta.
Stirlingin kampus on vihreä näin marraskuussakin. Se on kauttaaltaan luonnon helmassa ja Airthrey Lochissa (tekojärvi) kelluskeli paljon sorsia ja joutsenia. Mitä olen keskustelupalstoja aiemmin selaillut, yliopistoa on kritisoitu sen kulmikkaasta arkkitehtuurista. Totta varmasti ettei Stirlingin ja esimerkiksi Edinburghin yliopiston arkkitehtuurista voida puhua edes samana päivänä, mutta minä näen Stirlingin betonielementit kotoisana - oikeastaan rakennukset muistuttavat sisätiloiltaan ja "tuodaan luonto ja valo sisään" -tyyppisine ikkuna- ja sisäpiharatkaisuineen paljon Lappeenrannan teknillistä yliopistoa.
Kurkkasimme myös kirjastoon (sisälle ei pääse ilman opiskelijakorttia) ja kävimme lyhyesti moikkaamassa sosiaalialan maisteriopintojen opiskelijavalintoja hallinnoivaa henkilöä, jonka kanssa olin aiemmin käynyt sähköpostin vaihtoa. Hän toivotti minut kovasti tervetulleeksi ja kertoi että koululla oli juuri viime lauantaina pidetty orientaatiopäivä minun kanssa saman kurssin aloittaville.
Tämän jälkeen palasimme bussilla keskustaan sopivasti asuntokäyttöön. Kävimme katsomassa kolmiota ihan ydinkeskustassa, vastapäätä Thistles-kauppakeskusta. Talo oli vanha ja ihanasti asiaan kuuluvasti elämää nähnyt. Sijainti ja huonekorkeus plussaa. Melkeinpä ainoa miinus oli keittiö - pienen komeron kokoinen nurkkaus johon oli ängetty pyykinpesukone, jääkaappi ja liesi siten, ettei hellanluukkua voinut avata. Vaikka tämä asunto oli koko ajan ollut meille vain suunnitelma B, olin vähän pettynyt.
Kyllästyineinä viimein nyt kolmantena päivänä jenkkityyliseen turistimättöön söimme illallisen hotellin naapurissa Eating Inn -ravintolassa jossa mainostettiin tarjottavan skottiruokaa. Tilasin perinteisen brittiläisen homity pie -juustosipulipiiraan, jälkkärinä lämmin hedelmäpiiras aidolla brittiläisellä vaniljakastikkeella (custard).
Illalla kävimme vielä kävelemässä kierroksen hotellin viereisellä automarketalueella, löysimme vierivieressä olevia huonekalu-, kodinkone ja remppaliikkeitä sekä Farmfoods-liikkeen jonka ideana on myydä yksinomaan pitkään säilyviä elintarvikkeita, pääasiassa pakasteita - Ristorante-pizzat bongattu, mutta lempparimakuni tonnikala puuttui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!