Viikko Stirlingissä - päivä 1

Viime sunnuntaina hyppäsimme Kain kanssa koneeseen ja lähdimme kuudeksi päiväksi tutustumaan tulevaan kotikaupunkimme. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Skotlannissa, joten matkasta tuli tosi mielenkiintoinen.

Sunnuntai 23.11.2014

Helsingistä ei tällä hetkellä mene suoria lentoja Skotlantiin, joten saimme vaihtaa menomatkalla konetta Amsterdamissa. Vaihtoaikaa oli 50 minuuttia, Helsingistä lähtenyt koneemme pääsi laskeutumaan pikkuisen myöhässä ja Schipolin kentällä myös transfer-lennolle menijät joutuvat yllätykseksemme uudelleen turvatarkastukseen - joten suoraan sanottuna juoksimme ja jonotimme ja juoksimme kentän päästä päähän portilta toiselle.

Jostain syystä olin kuvitellut, että Edinburghin kentällä on rautatieasema. Näinhän ei ole, mutta meidät pelasti masiina lentokentän aulassa, johon syötettiin määränpää ja kone printtasi valmiin matkasuunnitelman: bussilla Haymarketiin (£4 per aikuinen, matka-aika noin 15 min) ja junalla Stirlingiin (£8.30 ja noin 50 min).

Sunnuntaina aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta ja junamatkalla näimme periskottilaisia maisemia: Ekat kilttiasuiset herrat tulivat vastaan jo lentokentällä ja Edinburghin ja Stirlingin välissä on lähinnä peltoja, lampaita, hevosia ja golfkenttiä - taustanaan kumpuilevia mäkiä ja vuoria. Myönnän, että sain välittömän kulttuurishokin asuintaloista. Minut on hemmoteltu suomalaisella 70-90-luvun betonielementtirakentamisella - talot jotka on rakennettu ihan vain pinoamalla kiviä kivien päälle ja joiden puhelin ja/tai sähköjohdot kiemurtelevat ulkoseinillä eivät vain näytä tavanomaiselta.

Hotellimme oli kävelymatkan päässä Stirlingin juna-asemalta, mutta koska olimme heränneet aamulla yöllä yhdeltä ja matkustaneet 12 tuntia kahden tunnin yöunilla, kahdella kahvikupillisella ja KLM:n tarjoamilla omelettisandwicheilla - otimme taksin.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Asumme kaupungin halvimmassa autohotellissa teollisuus- ja automarketalueiden laidalla.

Forth-joki kiemurtelee kaupungin ympärllä. 

Päädyimme syömään ensimmäiseen vastaan tulleeseen ravintolaan - Frankie & Benny's amerikkalaistyyliseen perheravintolaan. Hanavesi maistui uima-altaasta kauhaistulta, mutta ruoka oli tosi hyvää (tosin meillä oli niin nälkä että olisimme voineet syödä vaikka ruokalistat...)

Vanha luotettava nokialainen sai uuden elämän meidän ensimmäisenä UK-puhelimena.

Ensimmäisen illan välttämättöminä hankintoina etsimme brittiläisen USB-laturin ja prepaid-liittymän (kuten täällä sanotaan, pay as you go). Liittymä löydettiin keskustan isosta Thistles-kauppakeskuksesta. Täällä prepaidia ei saa anonyyminä kuten Suomessa, vaan se tulee rekisteröidä omalla nimellä. Myyjä merkitsi osoitteekseni hotellin nyt paremman puutteessa. En pääse käyttämään liittymän verkkotunnuksia ennen kuin meillä on ihan oikea osoite. Onneksi tämä ei estä puhelimen käyttöä tai puheajan lataamista (to top-up).